Kaikilla ihmisillä ei ole tuota niin monet kerrat asianomaiselle itselleen ehdottomasti edulliseksi osoittautunutta kykyä alati, aikojen ja olosuhteiden vaihteluista huolimatta pysytellä kermana pinnalla. Kaikki ihmiset eivät ole luonteeltaan selkärangattomia purjehtijoita, jotka aina laskettelevat täysin purjein myötätuulta, tuulipa sitten idästä taikka lännestä. Niitä on sentään - luojan kiitos - miehiä ja naisia, jotka osaavat ja uskaltavat soutaa vastatuuletkin, rohkenevat pitää lujasti kiinni vakaumuksistaan ja uskomuksistaan. Mutta niin se vain asianlaita on, että kyllä nämä alamäen laskijat, tuulen mukana kulkevat, kyllä ne ovat aina paremmalla puolella tämän maallisen vaelluksen vaiheissa. Vaikka he ovat osakseen saaneet kanssaihmistensä halveksunnan, niin he häikäilemättömyydellään kuitenkin hämäävät heidän "ansionsa" vähemmän tuntevat ja sillä kurilla hankkivat itselleen hyvät paikat lihapatojen äärillä. Eikä ole harvinaista, että - Suomen oloista esimerkin ottaaksemme - joku vanha ryssänkätyri, bobrikoffari sitä pahinta lajia, santarmien suosikki ja aktivistien vainooja, on osannut vapaussodan jälkeen heittäytyä niin "isänmaalliseksi", niin vitivalkoiseksi ja "yhteiskuntaa säilyttäväksi", että hänet on otettu oikein maan napamiesten seuraan arvollisena "isänmaanystävänä", että on unohdettu tuon silmänpalvelijan veriruskea entisyys ja seurustellaan hänen kanssaan ikäänkuin hän ei olisi koskaan pettänyt sitä maata, jolta hän nyt taas leipänsä hankkii. Voi, voi, niitä on paljon tuollaisia miehiä ja monet entiset aktivistitkin ovat sellaisten kanssa nyt hyvää pataa. Mikä häpeä! Eikä sillä hyvä, että joku korpikylän nimismies on tällainen ryssäläisajan virkaansa nostama lierotyyppi, niitä on korkeassa arvossa olevia virkamiehiä täällä Helsingissä, ihan valtioneuvostossakin, jotka olivat toistakymmentä vuotta sitten suu vaahdossa ja kieli pitkällä juoksemassa aktivistien kimpussa. Ihme vain, että ministerit pitävät itsellään tuollaisia apulaisia. Ministeri Ryömän tulisi muistaa, millaisen lausunnon hän vielä yksinomaan kansanedustajana ollessaan antoi eräästä Valtioneuvoston esittelijäneuvoksesta.

Me nuoren polven miehet ihmettelemme, kuinka Suomen kansa ei yhtenä miehenä halua olla poistamassa ryssän muistoja ja ryssänkuvia. Mutta me unohdamme, että kansassamme on suuri joukko vaikutusvaltaisia miehiä, jotka ovat palvelleet ryssänkotkien turvissa maatamme sortavaa hallitusta, olleet sen nöyräselkäisiä käskyläisiä ja sydän kylmänä polkeneet maan elinetuja. Sellaisia miehiä meillä on virkamiehinämme, ja ei ihme, jos nämä vaikuttavat sen, että kansamme ei yksimielisenä ole repimässä ryssänkuvia ja -muistoja pois. Nuorelle polvelle on tässäkin suhteessa paljon tekemistä.

V. 1917 vallankumouksen aikaista kansalaiskokouksissa tapahtunutta virkamiesten erottamistouhua on monet kerrat - ja useasti syystä kylläkin - naurettu ja pidetty sitä lapsellisena. Kumpahan vain silloin olisi osattu erottaa oikeat miehet, s.o. sellaiset ryssänpalvelijat, jotka nyt ovat kääntäneet turkkinsa ja näyttelevät innokasta "suojeluskuntamiestä" ja "isänmaanystävää", niin tämän maan kasvot tekisivät paljon puhtaamman, siistitymmän ja rehellisemmän vaikutuksen.

Loppujen lopuksi julkaisemme erään Etelä-Saimaa-nimisestä lehdestä leikatun uutisen. Se kuuluu ilman lisäyksiä, ilman sarvia ja hampaita kuin seuraa:

A j a t  m u u t t u v a t. Entinen rajaseudun bobrikoffarinimismies Ivan Tergijeff, joka Seynin aikana kiipesi Salmin kihlakunnan ruununvoudin tärkeälle paikalle ja siinä asemassa ollen toimitti "Karelskaja Isvestijaa" Salmin murteella, täytti toissa päivänä 50 vuotta. Kun mies sittemmin muutti nimensä Taulamoksi ja toimii nyt Salmin rajavartioston talouspäällikön tärkeällä paikalla, kirjoittaa Uusi Suomi merkkipäivän johdosta seuraavaa:

" 5 0   v u o t t a  täyttää tänään Salmin rajavartioston talouspäällikkö  J.  T a u l a m o  Pitkärannasta. Aikoinaan toimi hän nimismiehenä useissa eri piireissä rajaseudulla sekä kruununvoutina Salmin kihlakunnassa. Nykyiseen virkaansa valittiin hänet v. 1919. Varsinaisten virkatehtäviensä ohella on hän antaumuksella toiminut myös rajaseudun sivistystyössä. Hän on v. 1919 avatun Pitkänrannan 5-luokkaisen yhteiskoulun perustajia ja on alusta saakka kuulunut mainitun koulun johtokuntaan. Tal.päällikkö Taulamo on tunnettu rehelliseksi ja tunnolliseksi virkamieheksi ja on hän saanut osakseen lähimmäistensä jakamattoman kunnioituksen ja arvonannon."

Joopa joo, jakamattoman. Sinäpä sen sanoit, Uusi Suometar.