XXV Eri tiedotusvälineille myönnettyjä haastatteluja

188. Otteita Tasavallan Presidentin radiolle ja televisiolle myöntämästä haastattelusta 18.2.1974

Ennen matkalle lähtöänne otaksuttiin, että keskusteluissanne käsiteltäisiin laajahkosti Suomen talouden kannalta keskeiseksi noussutta raakaöljyn hintakysymystä. Kun Nesteen neuvottelijat viime perjantai-iltana palasivat Moskovasta takaisin Helsinkiin totesivat he, että hintasopimusta ei vielä ollut syntynyt, jos kohta tiettyä lähentymistä näkemyksistä olikin tapahtunut. Heidän mukaansa suomalaisten ja neuvostoliittolaisten näkemys raakaöljyn maailmanmarkkinahintatasosta oli kuitenkin vielä olennaisesti erilainen. Miten laajalti Te käsittelitte öljyn hintakysymystä neuvostojohdon kanssa ja päädyttiinkö kenties joihinkin suomalaisten tulevia neuvotteluasemia helpottaviin tuloksiin?

Ensiksikin lienee sanottava, että neuvotteluissa sovittiin kahdesta varsin tärkeästä periaatteesta, jotka sitten sävyttivät näitä neuvotteluja. Ensimmäinen periaate oli se, että ei ainoastaan öljyn vaan muidenkin tuotteiden hinnoissa noudatetaan pohjana maailmanmarkkinahintoja. Toinen tärkeä periaate oli se, että sovittiin noudatettavaksi samaa menettelyä kuin mitä sodan jälkeen on ylläpidetty, nimittäin, että viennin ja tuonnin Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kaupassa täytyy olla tasapainossa. Minä en ole varsinainen öljyasiantuntija, mutta olen kuitenkin päällisin puolin perehtynyt öljyn hintakysymykseen. Tämä asia luonnollisesti oli keskustelussa esillä ja sovittiin siitä, että maailmanmarkkinahintatasoa käytetään. Neuvostojohtajat olivat lukeneet eduskunnan avajaisissa pitämäni puheen ja siinä nimenomaan mainitsin, että Suomen ja Neuvostoliiton välisessä kaupassa ei koskaan ole käytetty hyväksi tilapäisiä suhdannevaihteluja. Neuvostoliittolaiset johtomiehet sanoivat yhtyvänsä minun käsitykseeni siitä, mistä puhuin eduskunnassa ja näin ollen voisin sanoa sen, että käsitykseni on hintakysymyksestä se, että me tulemme kyllä saamaan aikaan siinä tyydyttävän sopimuksen.

Mainitsitteko neuvostojohdolle joitakin lukuja öljyn lisälaskun Suomen kansantaloudelle aiheuttamista lisärasitteista ja voisitteko referoida niitä ja neuvostojohdon kantaa niistä tässä yhteydessä?

Nämä luvut ovat usein suomalaisissa keskusteluissa tulleet esille ja tarpeetonta kai lienee tässä käydä niitä enää esittelemään. Luonnollisesti kerroin neuvostoliittolaisille ja esitin lukuja, joista he tuntuivat olevan hyvin selvillä. Laskelmiemme mukaan vuoden 1974 kauppasumma tulee olemaan 900 milj. ruplaa. Ilmoitin summan ruplissa, jotta neuvostoliittolaiset olisivat saaneet siitä kuvan. Mutta uudet hintoja nostavat järjestelyt merkitsevät sitä, että meidän kokonaiskauppavaihtomme nousee 1.250 milj. ruplaan ja ellei nyt uusia kauppoja saada aikaan, niin meille syntyy vuoden vaihteessa clearing-tilille 300 milj. ruplan vajaus. Tämä vajaus täytyy sitten uusilla sopimuksilla täyttää.

Herra Tasavallan Presidentti, miten laajalti keskusteluissanne käsiteltiin Suomen lisävientimahdollisuuksia Neuvostoliittoon, millä alueilla Neuvostoliiton lisätuontihalukkuus näyttäisi suurimmalta ja millä aloilla puolestaan Suomen mahdollisuudet lisätä vientiään parhaimmalta?

Tämä kysymys oli tietysti varsin pitkäaikaisen keskustelun aiheena ja hyvin perusteellisesti asiaa käsiteltiinkin. Kun lähdin Neuvostoliittoon, olin viranomaisilta ja yksityisiltä teollisuuslaitoksilta saanut runsaasti aineistoa; luetteloja siitä mitä he ovat valmiit toimittamaan jo tämän vuoden aikana Neuvostoliittoon ja mitä myöhempinä vuosina. Esittelin näitä siellä ja pohjana - kuten mainitsin - lisääntyvälle kaupankäynnillemme on se, mitä on noudatettu koko sodanjälkeisen ajan, ts. että vienti ja tuonti täytyy vuosittain pysyttää tasapainossa. Tämä merkitsee varsin runsasta lisävientiä. Koetimme etsiä mahdollisuuksia, mitä tavaroita voitaisiin viedä sen lisäksi mitä kauppasopimukseen on merkitty. Korostaisin, että pääministeri Kosygin nimenomaan sanoi, että tässä täytyy erottaa kaksi eri asiaryhmää; toinen on se, millä tavalla saadaan vientiä lisätyksi tämän vuoden aikana ja toinen on se, millä tavalla me seuraavina vuosina voisimme lisätä vientiä Neuvostoliittoon. Muutamissa asioissa tuli siellä selvä päätös. Meille ilmoitettiin, että kaikki maataloutta koskeva vienti tullaan asettamaan varsin keskeiseen asemaan; toisin sanoen voimme myydä maataloustuotteita Neuvostoliittoon niin paljon kuin meiltä riittää. Toinen asia oli kulutustavarat. Siinäkin noudatetaan samaa järjestelyä kuin maataloustuotteiden osalta; mitä me vain pystymme toimittamaan. Tietysti kesto- ja kulutustavaroita, kuten huonekaluja, valmiita pukuja, tekstiilejä jne. Neuvostoliitto on valmis ostamaan. Neuvostoliittolaiset antavat suomalaisille viranomaisille laajan luettelon nimenomaan kulutustavaroista, joita he ovat valmiit ostamaan.

Tällä hetkellä ilmeisesti joka tapauksessa näyttää siltä, että Suomen ja Neuvostoliiton välinen tavaranvaihto on ajautumassa pahasti epätasapainoon. Onko Teillä kuvaa siitä, miten pitkän ajan Suomen ja Neuvostoliiton tavaranvaihdon saaminen uudelleen tasapainoon näyttäisi vaativan?

Kyllä siihen muutamia vuosia menee ja vaikeinta ilmeisesti on saada aikaan tämän vuoden kauppatasapainoa. Mutta Neuvostoliitto näyttää kyllä olemaan valmis tässä suhteessa meitä sikäli auttamaan, että se ostaa runsaasti tavaroita varsinaisen kauppasopimuksen ulkopuolelta.

Käsiteltiinkö keskustelujen yhteydessä sitä, millä tavoin tässä nyt syntyneessä maiden tavaranvaihtosuhteiden kannalta muuttuneessa tilanteessa voitaisiin konkreettisesti käyttää hyväksi Suomen SEV-puitesopimusta?

Ei, pysyttelimme yksinomaan bilateraalisissa asioissa.

Käsiteltiinkö keskusteluissanne konkreettisia uusia Suomen ja Neuvostoliiton taloudellisia yhteistyöprojekteja?

Varsin runsaasti. Niinkuin mainitsin, minulla oli luettelo niistä objekteista, joita mm. suomalainen teollisuus on valmis tarjoamaan Neuvostoliittoon ja kävimme läpi itseasiassa monta kymmentä suurta projektia. Suhtautuminen suomalaisiin tarjouksiin oli erittäin suopea. Lienee kai turha käsitellä niitä vielä tässä vaiheessa, koska neuvottelut ovat alkaneet jo tiettyjen projektien osalta ja koska esille tuli kokonaan uusia asioita. Voin ehkä mainita erään asian, joka ilmeisesti on pian ratkaisuvaiheessa. Svetogorskiin rakennetaan uusi selluloosatehdas, 140.000 tonnia tuottava asetaattiselluloosatehdas. Tämä sopii meille erittäin hyvin. Svetogorskin rakennustyöt päättynevät ensi vuoden puolella ja sen jälkeen alkaa tämä varsin mittava hanke.

Zavidovon keskusteluissa kosketeltiin varmaankin myös kansainvälisiä kysymyksiä. Miten Te nyt luonnehtisitte kansainvälisen ilmapiirin viimeaikaisen kehityksen?

Siellä todettiin kansainvälisen ilmapiirin lauhtuneen ja tähän kehitykseen odotetaan jatkoa.

Entä Euroopan turvallisuuskokous? On sanottu, että se voitaisiin päättää Helsingissä alkukesällä korkean tason kokouksena. Näyttääkö siltä, että tähän yhä on mahdollisuuksia?

Siitä luonnollisestikin puhuttiin ja molempien osapuolten kanta on se, että kesäkuuhun mennessä pitäisi tämän vaiheen Genevessä päättyä, jonka jälkeen Helsinkiin tulisi korkeimman tason kokous, jossa sitten vahvistettaisiin näiden neuvottelujen tulokset.

Palaisin vielä lopuksi öljyn hintakysymykseen, sanoisin etten pysty antamaan tässä asiassa mitään muuta vastausta kuin sen, että minä todella oletan, että saamme aikaan kohtuullisen, meitä tyydyttävän hintasopimuksen.