Yliopiston uudet professuurit.

Ensi vuoden talousarvioehdotuksen mukaan.

Sen jälkeen kuin Helsingin yliopiston konsistori oli viime keväänä valtioneuvostolle esittänyt, että yliopistoon perustettaisiin kiinteä itämerensuomalaisten kielten ylimääräinen professuuri, niin olisi odottanut, että hallitus tulevaa vuotta varten laatimaansa tulo- ja menoarvioehdotukseen olisi sisällyttänyt määrärahan tämän uuden oppituolin perustamista varten. Valitettavasti hallitus on kuitenkin jättänyt konsistorin esityksen huomioonottamatta. Tällainen menettely tuntuu varsin omituiselta, sillä opetuksen tarve yliopistossa on ehdottomasti vaatimassa esitettyä professuuria perustettavaksi, filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisen osaston puoltava lausunto on tästä hyvänä todistuksena. Sen käsityksen, että kaikki oli voitettu, kun konsistori saatiin ehdottamaan itämerensuomalaisten kielten professorinviran perustamista, on hallitus osoittanut tulo- ja menoarvioehdotuksellaan perinpohjin vääräksi. Kun hyvin on tiedossa, kuinka kiivaan vastustuksen uuden suomalaisen kielentutkimuksen professuurin perustaminen on saanut osakseen ruotsalaisella taholla, ei ole kaukana sellainen ajatus, että nykyisen hallituksen tunnetut, tosin toivottavasti vain vallitsevan poliittisen tilanteen tuomat ruotsalaissympatiat olisivat vaikuttaneet hallituksen kantaan tässä tärkeässä kysymyksessä.

Kun  edelleen tarkastelee hallituksen tulo- ja menoarvioehdotusta v:lle 1928 yliopiston osalta, niin huomaa todeksi sen väitteen, että nykyinen sosialidemokraattinen hallitus ei suinkaan harrasta sen avonaisempaa ja julkisempaa politiikkaa kuin sen edeltäjät, porvarilliset hallitukset, ovat tehneet. Sosialidemokraatit ovat takavuosina kiivaastikin moittineet porvarillisia hallituksia salakähmäisyydestä y.m.s., mutta nyt heidän oma hallituksensa tekee itsensä syypääksi samaan syntiin. Nimittäin: tulo- ja menoarvioehdotuksessa on yliopiston kohdalle merkitty 126,000 markan menojen lisäys kahden uuden  henkilökohtaisen ylimääräisen professorin palkkausta varten. Mutta keitä nämä ansioituneet yliopistonopettajat ovat, siitä on hallitus täydellisesti vaiennut. Viime vuonna oli porvarihallituksen talousarvioehdotuksessa toki maininta, että kolmeen ajateltuun henkilökohtaisen ylimääräisen professorin virkaan on olemassa 7 ehdokasta, mutta nimiä ei siinäkään oltu mainittu. Nyt on tämä ehdokkaitten lukumääränkin ilmoittaminen jätetty pois, vaikka kaiken järjen nimessä eduskunnalle pitäisi antaa tieto, keitä nuo hallituksen mielestä ansioituneet dosentit ovat, joita varten eduskunnan pitäisi määräraha myöntää. Tuskinpa vain sosialidemokraattiset edustajat luottaisivat porvarillisen hallituksen makuun tärkeissä nimitysasioissa ja niin sokeasti kuin sosialidemokraattinen hallitus nyt pakottaa porvarilliset edustajat tekemään. Eduskunta myöntää nyt kysymyksenalaisessa tapauksessa määrärahan jonkin ansiokkaan yliopistonopettajan professoriksi nimittämistä varten, mutta kun kysymys määrärahan myöntämisestä on yksinomaan kysymys henkilöistä, niin totta tosiaan eduskunnalla on oikeus tietää, kuka dosentti hallituksella on mielessään.

Mikäli meille on kerrottu, niin kysymykseen tulisivat näiden professuurien haltijoiksi dosentit *Rolf Lagerborg, O.J. Tallgren ja K.S. Laurila* (?). Lagerborgia varten tosin on tulevan vuoden talousarvioehdotuksessa varattu erikoinen pysyväinen dosenttipalkkio, mutta siitä huolimatta on helposti ajateltavissa, että professuuria on suunniteltu myös hänelle.

Kysymystä Lagerborgin nimittämisestä professoriksi on tarkasteltava osaltaan myöskin kielikysymyksenä. On näet otettava huomioon, että niinhyvin teoreettisen filosofian professori *Arvi Grotenfelt* kuin myöskin käytännöllisen filosofian professori *R. Karsten* molemmat luennoivat yhden luentojakson suomeksi ja yhden ruotsiksi. Sitäpaitsi sosiologian ylimääräinen professori *G. Landtman* luennoi yksinomaan ruotsiksi. Jos nyt ruotsalainen tri Lagerborg nimitetään filosofian ylimääräiseksi professoriksi, niin tulee epäsuhde filosofian opetuksen alalla, mitä opetuskieleen ja erikielisten opiskelijain lukumäärään tulee, entisestään huomattavasti huononemaan suomalaisten opiskelijain kannalta asiaa arvostellen. Olisi suoranainen vääryys, jos ruotsalainen mies nimitettäisiin professoriksi filosofiaan, jonka opetus jo nykyäänkin on ylivoimaisesti ruotsalaista. Kaksi ruotsalaista professoria ja yksi suomalainen, jotka kolmanneksi osaksi luennoivat suomeksi ja 2/3 ruotsiksi! Kun tri Lagerborgin nimitystä eivät vaadi mitkään erinomaiset tieteelliset ansiot, niin mielestämme olisi väärin häntä ylimääriseksi professoriksi nimittää.

Tri *O.J. Tallgrenin* ehdokkuus henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi sen sijaan on täysin paikallaan. Hänhän oli viime keväänä konsistorin ehdokas vastaavanlaiseen virkaan ja yhtenä syynä hänen sivuuttamiseensa silloin lienee ollut ajatus, että häntä varten ei voida olla varaamatta ylim. professuurimäärärahaa seuraavan vuoden tulo- ja menoarviossa. Tri Tallgrenin tieteelliset ansiot edellyttävät hänen nimittämistään, sitä suuremmalla syyllä, kun hän on ainoa tieteenhaaransa, eteläromaanisen kielitieteen edustaja yliopistossa.

Tri *K.S. Laurilan* ehdokkuus on tässäkin yhteydessä merkittävä kysymysmerkillä. Tulisiko hän taidefilosofian, estetiikan vaiko ehkä yleisen valtio-opin ylim. professoriksi? Mutta hänenkin nimittämisensä on asetettava ennen tri Lagerborgin nimittämistä, sillä se aikaansaisi sentään tasaantumista opetuskielien suhteessa filosofian opetuksessa.

Tämän tarkastelun tuloksena on seuraava loppupäätelmä: paremmin kuin  hallituksen ehdottama määrärahan myöntäminen kahta henkilökohtaista ylimääräistä professuuria varten vastaisi kiinteä itämerensuomalaisten kielten ylim. professuurin ja yhden henkilökohtaisen ylimääräisen professuurin perustaminen tri *O.J. Tallgrenia* varten yliopisto-opetuksen tarvetta ja terveen kehityksen vaatimuksia yliopisto-opetuksen tähänastisten kielellisten epäsuhteitten poistamiseksi. Huomautettakoon kuitenkin, että itämerensuomalaisten kielten professuuria perustettaessa ei ole rajoituttava ylim. professuuriin, vaan olisi siitä samalla kertaa tehtävä  vakinainen professuuri, niinkuin alkuperäinen ehdotus edellyttääkin.

*

Tässä yhteydessä mainittakoon, että metsätieteelliseen koelaitokseen ehdotetaan perustettavaksi kaksi uutta osastoa: suotutkimusosasto ja metsätaloudellinen osasto, joihin molempiin tulisi nimitettäväksi professori osaston johtajaksi. Nämä uudistukset olisivat ajan vaatimia, sillä metsätieteellisen koelaitoksen tähänastiset hyvät tulokset ja ehdotettujen uusien osastojen ilmeinen tarve vaativat koelaitoksen täydentämistä nimenomaan esitetyllä tavalla.