Sitä mennään olympialaisiin

Kajaanin Lehti 37/31.3.1920

Helsingin kaupungissa, vanhalla ylioppilastalolla, viime sunnuntaina siitä päätettiin. Ja jotakuinkin yksimielisesti vielä. Oli silloin näet S.V. ja U:liiton [Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton] Keskus hallinnon vuosikokous, jolla oikeus oli asiasta päätös tehdä.

Puheenjohtajalle kuuluvaa nuijaa heilutti tarpeellisella ankaruudella tunnettu pohjoiskarjalainen suojeluskunta ja urheilumies, luutnantti Levälahti. Hänen säntillistä koulumestaria muistuttavalla ohjauksellaan mentiin nopeasti läpi useat vuosikokoukselle kuuluvat asiat vuosikertomuksen esittäminen ja hyväksyminen, rahallisen tilanteen selvittely, toimihenkilöiden ja jaostojen vaalit y.m.s.

Päivän päänumero oli kysymys osanotosta Antverpenin olympialaisiin kisoihin. Sananvuoron otti ensiksi liiton viimevuotinen ja nyt uudelleen valittu puheenjohtaja hra Ek ja nousi selittämään tilannetta. Olosuhteet, joiden vallitessa talvella valmistuskomitea teki päätöksen, ett`ei Suomi missään tapauksessa voi ottaa osaa Antverpein olympialaisiin, ovat muuttuneet huomattavasti. Tosin ei keskusvaltoja hyväksytä ottamaan osaa olympialaisiin, mutta puolueettomia valtoja koskevat rajotukset ovat poistetut. Lisäksi ei edellistä päätöstä tehdessä oltu saatu vielä mitään virallisia tietoja kisojen toimeenpanijain suhtautumisesta puolueettomiin valtioihin. Ruotsin ja Pohjoismaiden yleensä luultiin jäävän myöskin pois kisoista ja näinollen olisi saatu hyvinkin surrogaatti-olympialaisia vastaavat pohjoismaiset kisat Tukholmaan. Nyt menee Ruotsi Antverpeniin, keiden kanssa me pääsemme voimia mittelemään? Koska olosuhteet ovat näin muuttuneet, tulee Suomen mennä olympialaisiin. Tähän asti on annettu tunnesyiden liiaksi vaikuttaa päätöksiin, nyt kylmä järki vain liikkeelle.

Turun Sorjonen sanoi siihen, jotta hyvin on puhuttu. Varsinaissuomalaiset ovat koko ajan olleet olympialaisiin päin. Huomautti, että ellei sinne nyt mennä, niin varmasti se olisi surmanisku maamme urheilulle, ainakin harrastus urheiluun ei jaksaisi pysyä ennallaan. Eikä hyttysen ääni taivaaseen kuulu. Jos me emme menisi sinne, olisi se heikkoa mielenosotusta.

Samaan suuntaan puhuivat useat edustajat.

Pihkala, olihan hänkin mukana, nousi puhumaan ja kannatti menoa, mutta painosti, että olisi tuiki tärkeä näyttää kisojen järjestäjille, ettemme me hyväksy ympärysvaltojen poliittisia temppuiluja olympialaisista poissulkemisen y.m. muodossa. Meidän tulisi tehdä tässä kokouksessa päätös, yhtärintaa olympialaisiin osanottopäätöksen kanssa, että haemme Antverpenistä poistullessamme tilaisuutta otella saksalaisten kanssa. Tämä ei saata olla ententevaltojen mieleen, mutta sen parempi. Vaikka urheilijoillemme vihellettäisikin kisoissa, ei se kuin nostaisi poikien sisua näyttämään, ett`ei tässä voiteta vain hyvä huutojen innostamina. Ja sitten lähdettäisi Antverpenistä pasuunoiden soidessa ja palavilla olkilyhteillä koristettuina Saksaan kilpailemaan.

Johon Ek sanoi, että Pihkala puhuu poikamaisesti: Kannatti myös, että saksalaisten kanssa kilpaillaan, jos he tahtovat.

Pihkala ilmoitti puhuneensa vertauksilla ja tunnustähdillä, joiden pilkettä ei näytty ymmärtävän, mutt`ei asiallisesti sanoistaan luovu.

Eikä tarvinnutkaan, sillä kokous päätti, että suomalaiset ottavat osaa Antverpenin olympialaisiin ja että sieltä palatessa he urheilevat Saksassa, jos olot siellä sen myöntävät.

Lyhyt ja selvä päätös, kuin myös hyvä päätös. Emme missään tapauksessa tahdo Antverpeniin menemällä myöntää liittolaisten tekoa keskusvaltojen boikottauksesta oikeaksi, vaikka kisoihin menemmekin. Pihkala puhuikin ja kehotti noudattamaan perillä tahdikkuutta, ett`ei kukaan suomalaisten toimihenkilö menisi missään nimessä ylistelemään liittolaisia urheiluasioissa y.m. Pois se meistä.

Olympialaisiin siis mennään. Valmistuksiin on väellä ja voimalla ryhdyttävä. Taloudelliset vaikeudet eivät saa olla esteenä. Antverpeniin on saatava maastamme mahdollisimman edustava joukkue. Ja kaipa se saadaankin, Mikkola, urheiluneuvoja liehtoo innostusta ja treenaa ehdokkaita.

Tätä päätöstä ei saa ottaa välinpitämättömästi vastaan Kainuussakaan. Tämä päätös antakoon urheiluaatteelle mahtavan alkusysäyksen, nyt ryhtyköön jokainen, ken vain kynnelle kykenee, tekemään työtä urheilun hyväksi. Nuorisoseurojen, maamiesseurojen, kaikenkaltaisten kerhojen ja yhdistysten yhteyteen on urheiluosasto perustettava. Aivan erikoinen velvotus on suojeluskunnilla reippaaseen urheilutoimintaan.

Kevään saapuessa olkoon pienimmässäkin pälvipaikalla kuulantyöntöympyrä tai hyppypaikka ja siinä voimiaan koettamassa partasuusta polvenkorkuiseen.

Ja lopuksi: Surku muu tulee teitä, te Kajaanin kaupungin isät. Vaikka ajanmerkit täinkaltaiset ovat, ette te vieläkään herää ja tee meille urheilukenttää. Vertavuotava hätähuuto: urheilukentä-ä-ä!

H:ki 29.3.20

Urho Kekkonen