Professori V. Merikoski              12/6 1966

Hyvä Veli,

  Palautan esitelmäsi. Olen tehnyt muutamille sivuille harakanvarpaitani.

  Esitelmäsi käsittelee niin tärkeitä kysymyksiä, että parin kerran luvulla ei tahdo saada otetta. Itse periaatteessa olen samoilla linjoilla kanssasi. Mutta seuraavassa kuitenkin eräitä näkökohtia.

  Oletko sotilaskäskyasioiden osalta sittenkään oikeassa?

  Onko perustuslakia säädettäessä suorastaan tarkoitettukin, että presidentti ylipäällikkönä on niissä asioissa, joissa ministeri ei ole esittelijänä, parlamentaarisen vastuun ulkopuolella? Monessa maassahan armeija on joutunut poliittisten rientojen temmellyskentäksi sen vuoksi, että presidentillä ei ole ollut nimitys- ym. asioissa ratkaisuvaltaa, vaan se oli annettu poliittiselle ministerille tai hallitukselle. Näin oli aikoinaan Ranskassa. Tämän valossa näyttäisi, että presidentti meillä on tehty sotilasasioissa riippumattomaksi vaihtuvista sotaministereistä, koska on haluttu estää politiikan tunkeutuminen puolustuslaitokseen. Muistan, että kun kenraalinimitykset siirrettiin tapahtuvaksi VN:n esittelystä, että tarkoitus oli vahvistaa hallituksen vaikutusvaltaa; ja siitä ei puolustuslaitoksessa pidetty.

  Jos tämä resonemangi on oikea - kuten luulen - se saattaisi muuttaa esitykseesi sisältyvää arvostelua.

  Valtiosäännöllisen järjestelyn ulkopuolella tapahtuvia presidentin toimia koskeva osa on mielenkiintoisin, tärkein ja tieteessä vähiten käsitelty.

  Olen periaatteessa kanssasi suunnilleen samalla linjalla. Mutta kun esität käytännöstä esimerkkejä presidentin aloitteista puheissa, haastatteluissa ym., niin on syytä huomauttaa, että johtopäätöksesi, jotka menevät aina kolmannen vaalikauden kieltämiseen, eivät siltä osalta pidä paikkaansa, että parlamentaarinen vastuu olisi omavaltaisesti kierretty tai presidentin henkilökohtaista vallankäyttöä viljelty. S. 18 mainituista puheista ja ulkopolitiikkaa koskevista ehdotuksista olen poikkeuksetta neuvotellut ulkoministerin - joskus pääministerinkin - kanssa. Siis kyseessä ei ole ollut jälkikäteen tapahtuva mukautuminen, vaan etukäteen annettu hyväksyminen. Jos rumana puolena pidetään, että presidentti on tehnyt aloitteita, on se johtunut erikoisista syistä, s.o. presidentti jatkuvuuden säilyttäjänä on parhaiten voinut toimia maan puolesta. Presidentti on tarkasti pitänyt huolta, että esim. kommunikeat on tehnyt ulkoministeri, joka on ne myös allekirjoittanut, milloin se on ollut tapa. Monet haastattelut on valmistettu UM:ssä samoin useat puheet. - Tietenkin voidaan fantiseerata, että presidentti toimisi VN:n ja UM:n tietämättä, mutta sellaista ei ole tapahtunut. Esityksesi johtopäätöksineen ja arvosteluineen lähtee tuosta teoreettisesta tilanteesta ja fantasiasta, mutta käytäntöön se ei perustu - vaikka esityksestäsi saa sen kuvan.

  Voihan tulla presidentti, joka ei ota huomioon parlamentaarisen hallituksen asemaa ja vastuukate silloin puuttuu kokonaan. Hän "hallitsee" siis itse ja yksin. Mutta häntä varten ei varmaan tarvita kolmannen vaalikauden kieltoa, sillä jo ensimmäisen vaalikauden aikana hänen omavaltaisuutensa ilmenee ja hän joutuu - kuten Ukko-Pekka - uudelleen Luumäelle.

  Periaatteessa olen vastuukatteen kannalla, mutta esityksesi johtopäätöksineen rakentuu käytännön pohjalle ja siitä antamasi kuva ei ole täsmällinen. Ehrnrooth lakialoitteessaan käyttää perusteluina teoriaa, Sinä suurelta osalta kuitenkin käytäntöä aloitetta tukiessasi.

Liite: Prof. V. Merikosken esitelmä Suomalaisen Tiedeakatemian kokouksessa 13.5.1966: Tasavallan presidentin asema suomalaisessa parlamentarismissa.