Hina 5.9.1944

Urho rakas! - Kirjoitan nyt kaikkein ensin siitä tilan mahdollisesta vuokraamisesta. Minusta se ei ole kuin aivan äärimmäisen hätätilan keino. Vierasta tilaa eletään yleensä kuin viimeistä päivää - kaikki irti mitä suinkin lähtee j.n.e. - Eikö tänne nyt mistään saisi miehenpuolta! - Kalliiksihan tämän pito tulee varsinkin näin katovuonna, mutta ainahan täältä sentään jotain saisi - ja taitaa olla tiukka talvi edessä. - Tee nyt sentään niinkuin itse haluat, kirjoitin vain mielipiteeni, kun sitä kysyit. -

- Kyllä se Rikula arvioi nämä hallavahingot aivan liian lieviksi. Viljaa saamme kai jonkin verran, mutta perunaa ei juuri lainkaan, - ei ole ehtinyt teriä, kun halla tämän tästä lehdet vienyt, - vaikka lehdistöä onkin välillä kovin työntänyt. - Lähetinkin pakettisi vasta tänään, vaikka jo sunnuntaina sen laitoin. Meillä oli näet lukuunottamatta noita suurenmailman tapahtumia vallan järkyttävä syntymäpäivä muutoinkin, - 16 vuotta kyllä sentään juhlimme. Tapaus on näet tällainen: Sunnuntaina oli sangen leppoisa ilta - edellisenä yönä oli taas ollut reilu pakkanen - oli tyyntä ja pilviä aika runsaasti: Menimme rauhassa nukkumaan ja lampaat olivat ulkona verkkoaidoissaan. Yöllä 2-3 välillä oli alkanut hirmuinen tuuli ja vähän yli 3 alkoi sataa. Heräsin lampaiden määkiessä ja olin liian ymmärtämätön vaarasta, jotta olisin herättänyt muita ja yksin en uskonut voivani viedä lampaita suojaan. Läksin siis ulos vasta viideltä, kun Irjakin hankki jo ylösnousua, ja menin lampaiden luo. Olivat kaikki kohmeessa, pienimmät ja hennoimmat jo vallan tajuttomina. Ensin kannoin niitä yksin, mutta kohta joutuivat Irja ja Juhana apuun. Sitten niitä pienimpiä hierottiin, juotettiin viinalla, kamfertilla j.n.e. ja lopuksi lämmitettiin raukkoja kuumavesipulloillakin - yksi kuitenkin menehtyi. Muut ovat kyllä nyt kaikki terveitä, - ja minäkin olen jo toipunut tyrmistyksestäni. - Sain kirjeen lauantaina - monet kiitoksemme - tiesimme siis täällä oikeastaan kaikki jo ennen Aapon puhetta. Taneli ja minä sitä kuuntelimme, - Matti-ressu nukkui. Meillä onkin nyt uusi anodi ja vasta ladattu akku - joten radiomme kestää mullistavia uutisiakin - ja kylläpä niitä tuleekin! - Poikien pitäisi mennä torstaina Kajaaniin yrittämään aljaa ja jommaa - saa nyt nähdä, miten käy - tiedoissa on kyllä toivomisen varaa. - Kyllä tämä on ollut ilmastollisesti kauhea kesä! Nyt kun pitäisi korjata eloja, sataa joka päivä ja kovasti. Mitään ei ole vielä saatu korjuuseen. Suuri osa sitä pahoin paleltunutta ohraakin on vielä leikkaamatta, ja samoin vehnä. Tänään lopettivat kauranleikkuun, - mutta nyt taas jo sataa. - Taneli on kauhean huonolla tuulella näistä ilmoista - no, hänpä onkin himomotkottaja. - Kyllä ihmiset suhtautuvat kovin erilailla näihin viime päivien kuulumisiin. M.m. "herrojen metkuja!" - ja sitten täällä levitetään kovasti tietoja siitä, että Suomen armeijan parhaat miehet viedään Venäjälle taistelemaan j.n.e. - En osaa sanoa muuta kuin, etten ainakaan minä ole sellaista vielä radiosta kuullut. - Luoja tiesi, mitä kaikkea sitä vielä saa kuulla! Näin pilvisinä iltoina tulee pimeys jo 7-8 välillä, - onhan meillä sentään vielä vähän öljyä! - Mahdollisesti minulta taas jotain unohtui tästä kirjeestä, - no kirjoitan sen sitten toiste. - Panin siihen pakettiin niitä säkkejä vain heilumista ja kolaamista estämään.

Rakkaat terveiset meiltä kaikilta.

Sinun Sylvi ja pojat