Kuvitellaanpa hiukan

LIIMATAINEN

25/10 1968

Kyllä merellä on viisaita, kun maalla vahinko sattuu, sanotaan. Mutta sekin pitää paikkansa, että maalla on viisaita, vaikka merellä ei vahinkoa ole sattunutkaan.

  Tällainen aatos on tullut mieleen, kun on lukenut niitä mielipiteitä, joita on saatettu julkisuuteen pääministeri A.N. Kosyginin Suomen matkan johdosta.

  Annetun selvityksen mukaan, jota ainakin pääkohdiltaan on pakko uskoa, oli Kosyginin loma- ja kalastusmatka suunniteltu tapahtuvaksi viime kesän aikana. Kun Tshekkoslovakian kriisi teki tästä aikeesta mahon, oli päädytty tutkimaan sitä mahdollisuutta, että matka tapahtuisi loppusyksystä. Lokakuun 2. päivänä saatiin Suomessa tietää, että matka alkaisi lokakuun 7. päivänä.

  Kun aikaansa seuraavan kommentaattorin on pakko suhtautua epäillen vallassaolijoiden sanoihin, tai ainakin kontrolloida ne, on tässä ollut selailtava vanhoja sanomalehtiä, jotta olisi voitu vakuuttautua annettujen päivämäärien todenmukaisuudesta. Lokakuun 7. päivä pitää kyllä kutinsa, Hangossa nähtiin silloin kovan merenkäynnin vuoksi satama-alueelle saapunut viimeisen päälle moderni neuvostoliittolainen sukellusvenehävittäjä.

  Lokakuun 2. päivä oli keskiviikko. Torstaina, lokakuun 3. päivänä saapuivat Moskovaan tshekkoslovakialaiset johtajat Dubcek, Cernik ja Husak neuvottelemaan, Dubcek ilmoitti lentokentällä, että he ovat valmiit viipymään Moskovassa miten kauan tahansa, kunnes sopimukseen on päästy. Neuvottelut alkoivat heti ja seuraavan päivän, siis lokakuun 4. iltapäivällä oli yhteinen tiedonanto valmis julkaistavaksi. Kosygin, joka oli ottanut neuvotteluihin osaa, oli vapaa tämän jälkeen lähtemään lomamatkalle Suomeen. Tshekit taas palasivat Prahaan ja heille jäi nyt hyvää aikaa hoitaa asiat kotimaassa, koska seuraava neuvottelu Moskovassa alkoi vasta lokakuun 14. päivänä. Mutta silloin oli myös Kosygin palannut pääkaupunkiin.

  Tämä pikatutkimus siis osoittaa, että mikään tosiasia ei puhu sitä vastaan, että tieto Kosyginin tulosta Suomeen saatiin täällä lokakuun 2. päivänä. Mutta jos ja kun tämä on totta, on totta myös se, että Moskovassa tiedettiin lokakuun 2. päivänä edessäolevien neuvottelujen Tshekkoslovakian johtomiesten kanssa sujuvan niin nopeasti, että Kosygin saattoi sitoutua olemaan perillä Suomessa jo lokakuun 7. päivänä. Toisin sanoen: siitä, mistä Moskovassa annettiin yhteinen tiedonanto 4.10., oli todennäköisesti sovittu jo ennen Moskovan neuvotteluja Prahassa.

  Tämän jälkeen on paikallaan palata alussa esitettyyn väitteeseen, että kyllä maalla on viisaita, vaikka merellä ei ole vahinkoa sattunutkaan. Tällä tarkoitetaan tietenkin sekä ulkomaisia lehtiä, jotka olivat parin päivän ajan aivan pullollaan Kosyginin vierailun aiheuttamia sensaatiouutisia, että kotimaassa esitettyä arvostelua sen johdosta, että Kosyginin vierailua oli pidetty salaisena aina lokakuun 8. saakka. Länsimaiset lehdet olivat todella hekumoineet kuvaillessaan, kuinka Suomen ulkopolitiikka vihdoinkin on saanut ansaitun palkkansa, kun neuvostoliittolaista sotaväkeä sijoitetaan Etelä-Suomen kaupunkeihin ja Tornionjokilaaksoon. Ruotsalaiset ystävämme riehaantuivat näkemään suuria venäläisiä laivastokeskityksiä Suomen rannikolla. Ja tanskalainen ystävällismielinen lehti julkaisi kolme vuotta vanhan valokuvan, jossa Suomen presidentti on vastaanottamassa neuvostoliittolaista upseerivaltuuskuntaa, mutta varusti kuvan tiedolla, että se on otettu perjantaina 4/10 1968 presidentin neuvotellessa venäläisten upseerien kanssa!

  No, se siitä.

  Kun Suomessa on arvosteltu salamyhkäisyyttä Kosyginin matkan suhteen, on tietysti ensiksi sanottava, että salailu on demokratiassa huono ja tuomittava menettelytapa. Mutta siihen on joskus pakko turvautua tärkeämpien arvojen varjelemiseksi.

  Kuvitellaanpa hiukan. Suomessa olisi esim. lokakuun 3. saatettu julkisuuteen, että Neuvostoliiton pääministeri saapuu Suomeen lyhyelle vierailulle lokakuun 7. päivänä, jolloin häntä saattava neuvostoliittolainen sukellusvenehävittäjä 515 kohtaa tasavallan presidenttiä kuljettavan tarkastusaluksen Hangon satamassa. Minkähänlainen äläkkä siitä olisi noussut? Vaaleihin olisi ollut tiedon julkaisun hetkellä vain kolme päivää. Johtopäätökset matkan tarkoituksesta olisivat niin koti- kuin ulkomaillakin olleet samantapaisia kuin edellä länsimaisten lehtien sensaatiouutisista kerroimme. Kunnallisvaalimme olisivat kyllä saaneet kolmeksi päiväksi väriä, mutta se olisi ollut maalle paha asia. Tietysti vallassaolijoita pitää arvostella kaiken suhteen, mitä he tekevät, mutta jokin kohtuus pitää siinäkin olla. Kohtuuden perille usein pääsee jo sillä, että vaivautuu kuvittelemaan, mitä olisi tapahtunut, jos olisi menetelty toisin kuin todella menetelty on. Esimerkkitapauksemme on aivan verraton todistuskappale siitä, kuinka herkästi viranomaisten toimenpiteitä voidaan arvostella ja kuinka sanomattomasti pieleen hätäinen kritiikki saattaa johtaa.

  Ei ole suinkaan varmaa, ehtivätkö neuvostoliittolaiset ottaa huomioon - jos ne tuossa portaassa kaiken tshekkikiireen keskellä sitä edes tiesivät - että Suomessa pidetään kunnallisvaalit 6-7.10. Lienee pelkkä sattuma, että vierailu alkoi 7.10., mutta se oli Suomelle hyvin sopiva aikamäärä. Oli näet toinen vaalipäivä ja vaalien tulokset olivat vielä uurnien syvyyksissä. Näin ollen kukaan ei voi väittää, että vaaleilla oli mitään merkitystä itse vierailuun. Mutta jos käynti olisi tapahtunut sen jälkeen, kun tiedossa oli kansandemokraattien ja kommunistien melkoinen vaalitappio, niin taas olisivat spekulaatiot alkaneet kiertää. Vaikka kuinka olisi yritetty vakuuttaa, että kyseessä on pelkkä loma- ja kalastusmatka, kuka siihen olisi uskonut. Levottomuus olisi saanut jalansijaa maassa ja se olisi vaikuttanut häiritsevästi muuhunkin kuin poliittiseen elämäämme.

  Tähän erikoislaatuiseen kalaretkeen oli siis Suomen kannalta katsoen liittynyt monia vaaratekijöitä, joista esimerkiksi rauhattomuudella kunnallisvaalien aluspäivinä olisi saattanut olla oloihimme hyvin haitallinen merkitys. Taitavalla menettelyllä siinä, mitä arvostelijat ovat pitäneet taitamattomana ja tuomittavana, on nämä vaarat vältetty.

  Vierailu on - kaikesta siihen liittyvästä valtavasta hälinästä ja sen aiheuttamasta suuresta levottomuudesta huolimatta - todennäköisesti koitunut politiikkamme voitoksi ja asemamme vahvistumiseksi.

  Kyllä kai oli parempi saada selvitys tai kuva asioiden todellisesta tilasta Hiittisistä kuin Moskovasta.