Sankarimuistot säilytettävät.

Ovatko Kajaanin Sissien työt jääpä unhoon?

Viime vuosien tapahtumat ovat isänmaamme historiassa olleet käänteentekevämpiä kuin koskaan ennen. Monivivahteinen on aika ollut, monia voittoja on saavutettu useallakin alalla, parannuspuuhia pantu täytäntöön ja kaikin tavoin maamme tilaa kohotettu, mutta korkealle yli kaiken tämän on laskettava itsenäisyytemme saavuttaminen. Siihen ovat monet jo ennen pyrkineet, mutta vasta nyt toteutui meillä tuo kaikkien kansallistuntoisten kansojen korkein ja pyhin aate, vapauden ja itsemääräämisen aate.

Sitä saavuttaessa on maamme monet kovat saanut kestää ja vapaussota 1918 talvella oli aivan kuin lopullinen koe, jolla tahdottiin kansamme panna koetukselle, voisiko se vapauttaan vaalia, jos se sille annettaisi. Ja Suomen kansa jaksoi puolustaa vapauttaan ja isiensä maata se korven kontion tavoin ryntäsi raivokkaasti puoltamaan omaa uskoaan, maakamaraansa. Se karkotti maasta pois verivainolaisen ja löi näihin liittyneet isänmaansa myyneet omat kansalaisensa.

Kajaanin seutu, koko Kainuu, oli hyvin edustettuna vapautussodassamme. Muodostaen Kajaanin Sissi-rykmentin se omana erillisenä osastonaan taisteli monessa osassa maatamme. Rintamalla oli heitä Satakunnasta Karjalaan ja Vienan Karjalan heimoveljiämme avustamassa oli heitä suuri joukko. Vähäiseksi ei ole laskettava heidän työtään sodan nopeassa ratkasussa. Jo Kuopion valtauksessa heitä oli mukana, Mäntyharju, Varkaus, Suodenniemi, Tampere, Hannila, Kinni, Mouhu, Viipuri ja Hamina ovat nimiä, jotka eivät helposti unohdu ja joissa Kajaanin sissit vuodattivat vertaan.

Sangen tärkeää myöhäisemmälle vapaussotamme tutkimiselle olisi, jos kustakin joukko-osastosta ja sen toiminnasta löytyisi mahdollisimman seikkaperäisiä koottuja tietoja. Tämän oivaltaen onkin monessa paikassa maatamme seutukunnan osanotosta sotatoimiin koottu kaikki saatavissa olevat tiedot ja mukana olleiden muistelmat. Kotiseutututkimuksenkin kannalta tällainen on sangen tärkeää ja siten voi helposti saada kokonaiskuvan ja -käsityksen paikkakunnan toimista sota-aikana. Verrattomia lähdekirjoja olisivat nämä tutkijoille, joiden ei tarvitsisi penkoa hajallaan olevia asiakirjoja ja sodanaikuisia papereita, vaan saisivat kunkin seudun vaiheet täten yhteen koottuina. Lisäksi itse asioiden selvyydelle ja seikkaperäisyydelle olisi eduksi jos heti sodan päätyttyä muistelmateos laadittaisi ja mukana sitä puuhaamassa olisivat ne, jotka itse paikoilla olleina parhaiten tapahtumat tietäisivät ja voisivat asiat paikalleen kertoa. Myöhemmin jos tällaista kokoelmaa ryhdyttäisi laatimaan, voisivat monet mukanaolleet olla kuolleita ja vuosien varrella muisti muutenkin heikontunut, joten tiedot silloin eivät enää olisi niin tuoreita ja varmoja kuin nyt verekseltään.

Useissa paikoin on jo laadittu yhtenäinen kuvaus sikäläisistä oloista vapaussodan aikana. Mainittakoon vain "Keski-Suomalaiset sotapoluilla"-teos Jyväskylän seudun sotahistoriana, Kalmin joukoista, peräpohjalaisista, Vöyrin kaartista sekä monesta muusta on muistelmateoksia kirjoitettu. Ei olisi silloin vailla arvoa sellainenkaan teos, joka kuvaisi Kajaanin puolen sankarimuistoja. Niitä käsittelevä julkaisu voitaisi toimittaa monella eri tavalla. Se voisi olla seikkaperäinen, tosiasioihin ja asiakirjoihin perustuva esitys, historiikki Kajaanin Sissi-Rykmentistä ja -jääkäreistä sekä rintamilla että täällä kotona y.m. asiaan kuuluvista aineista. Myös voisi se olla muistelmateos, jossa olisi eri kirjoittajien laatimia esityksiä eri aloilta Kajaanin Sissien toiminnasta. Ei olisi tällöin myöskään unohdettava kutsuntojen kautta koottujen Kajaanin Sissi-jääkäreitten vaiheitten kuvaamista. Myöskin muistelmat olisi eduksi, jos niissä olisi kuvattu toimintaa Kainuussa ennen sotaa ja santarmivallan ja aktivistihankkeen ajoilta, sillä sen aikuinen toimintahan rakensi pohjan, jolla vapaussotammekin voittoon käytiin, eikä senkään ajan toiminta täälläpäin ollut vallan laimeata.

Tämä jälkimäinen muoto, eri asiantuntijoiden laatimat asialliset muistelmat yhteenkoottuna, - tietenkin vahvasti todenmukaisia ja ilman mielikuvituksen lentoa kokoonpantuja, - katsoisimme edullisemmaksi. Siinä voitaisi saada ehkä paremmin kuin yhtäjaksoisessa esityksessä esille eri puolet seutumme osanotosta sotaan ja sotatoimiin, ja koska kirjasta muodostuisi tällöin asiantuntijoiden laatima tuote, eivät todellisuuspohja ja asiallisuuskaan tulisi tällöin horjumaan.

Toimiin olisi mielestämme ryhdyttävä, tositoimiin ja pian, tällaisen yhteenvedon aikaasaamiseksi. Asianharrastavien olisi otettava asia sydämelleen, kokoonnuttava siitä keskustelemaan ja ryhdyttävä viemään aatetta perille. Olisiko puuhalle eduksi, jos se antaisi yhden asiantuntevan ja siihen innostuneen käsiin ja jättäisi hänen huolekseen, vai olisiko muodostettava toimikunta, joka huoltaisi, että muistot tulevat kerätyiksi ja talteen? Ehkäpä toimikunta, jos se todella innostunut saataisi, voisi parhaiten huoltaa, että muistelmateos todellakin ja sangen pian saataisi valmiiksi. Sehän voisi kerätä aineksia ja pyytää eri rintamanosalla toimineita kynäänpystyviä henkilöitä laatimaan sieltä selonteon, aktivistiajoista hankkisi kirjoittajan sekä vaiheista Kajaanissa sodanaikana. Rahavarojakin komitea voisi kerätä ja huoltaa joka suhteessa, että teoksesta muodostuisi asiallinen ja todella arvokas sissien töiden muistojulkaisu.

Jokainen tunnustanee sangen tärkeäksi tällaisen teoksen. Alote sen aikaansaamiseksi asiaaharrastavat kokoonkutsumalla ja siellä siitä päättämään olisi vain heti tehtävä. Silloin rupeaisi puuha luistamaan.

Nykyisen suojeluskuntamme esikunnankaan ei luulisi olevan asialle vastahakoinen. Ehkäpä alotekin voitaisi sieltäkäsin tehdä.

Siis: "Nyt joutua vaan kysytään".