|
Veteen piirretty viiva
Yliopiston kirjaston ja kansalliskirjaston tehtäviä erottaa se kuuluisa veteen piirretty viiva, jota tiettävästi kukaan ei ole koskaan nähnyt. Läheskään kaikista toiminnoista ei ole osoitettavissa, mikä osa kustannuksista koituu kansalliskirjaston palveluista, mikä taas yliopistollisten tehtävien hoitamisesta. Liekö tuo edes tarpeen?
Rahoittajille, opetusministeriölle ja yliopistolle, kustannusten laskenta on niukkojen resurssien vallitessa tietenkin välttämätöntä. Osa opetusministeriön vahvistamasta kansalliskirjastobudjetista muodostuu yliopiston omavastuuosuudesta, joka on korvausta siitä hyödystä, jonka yliopisto saa kirjaston paikallispalveluista. Kirjaston suhde yliopiston kirjastopalveluihin määräytyy ensi sijassa sen perusteella, millaiseksi yliopisto ja opetusministeriö sopivat yliopiston omavastuuosuuden ja mitkä kustannukset tämän rahoitusosuuden katsotaan kattavan.
Kirjaston käyttäjät eivät varmaankaan näillä asioilla päätään vaivaa, olipa kirjaston nimi sitten Helsingin yliopiston kirjasto tai Suomen kansalliskirjasto. Käytännössähän suurin osa kirjaston asiakkaista on joka tapauksessa yliopistolaisia, humanististen ja lähialojen tutkijoita ja opiskelijoita, eikä käyttäjäkunta tietenkään siitä mihinkään muuttuisi, vaikka kansalliskirjasto erotettaisiin kokonaankin hallinnollisesti yliopistosta. Helsingin yliopiston ja Suomen kansalliskirjaston yhteinen historia jatkuisi siitä huolimatta yhteisenä tulevaisuutena.
URN:NBN:fi-fe20031645
|
|