|
Kohti verkkokirjastoa
Suurin osa Helsingin yliopiston kirjaston palveluista tavoittaa käyttäjänsä jo tällä hetkellä joko tietoverkkojen tai muiden kirjastojen välityksellä. Kirjaston kehittyminen entistä selkeämmin yksittäiskäyttäjiä palvelevaksi verkkokirjastoksi vastaa tietoyhteiskunnan kehityksen synnyttämää palvelutarvetta. Tietoverkossa etäisyyksillä ei ole merkitystä. Kirjastot muodostavat yhden yhteisen toimipaikan, eikä kerran verkkoon asetettua palvelua ole tarpeen tuottaa enää muualla. Tämä muuttaa kansalliskirjaston ja muiden kirjastojen työnjakoa yksittäiskäyttäjille suunnatussa palvelutarjonnassa. Kansalliskirjaston tarjoamien kirjastopalvelujen ulottaminen kaikkialle maahan tukee tällä tavoin muiden kirjastojen palvelutoimintaa.
Kirjaston kansalliset kokoelmat ovat maamme arvokkainta kulttuuripääomaa, jota on soveltuvin keinoin saatettava myös suuren yleisön ulottuville. Uudet palvelut ja tiedonvälitystekniikat tuovat kirjastoille myös sellaisia uusia käyttäjäryhmiä, joita perinteinen painettu sana ei ehkä ollenkaan tavoittaisi.
Kansalliskirjastosta on kehittynyt tärkeä asiantuntijaorganisaatio koko maan kattavan kansallisen tietoverkon rakentamisen ja elektronisen arkistoinnin alalla. Hyvänä esimerkkinä tästä on Helsingin yliopiston kirjaston mikrokuvaus- ja konservointilaitoksessa toteutettu Suomen historiallisen sanomalehtikirjaston digitointi, joka on saanut innostuneen vastaanoton ja käyttäjiltään laajalti kiitosta.
Kansalliskirjasto harjoittaa myös kokoelmiinsa kohdistuvaa tutkimusta, osallistuu kansalliseen kulttuurielämään ja tarjoaa kansalaisille tiedon lisäksi myös elämyksellisiä kokemuksia, joista näyttelyt ja pienimuotoiset konsertit ovat tärkeimpiä. Ulkopuolista rahoitusta hankitaan keskeisiin hankkeisiin sekä kotimaisista että kansainvälisistä lähteistä. Rahoituksen lisäksi etsitään strategisesti tärkeitä yhteistyöjärjestelyjä ulkopuolisten tahojen kanssa, minkä lisäksi kirjasto pyrkii kasvattamaan maksullista palvelutoimintaansa.
URN:NBN:fi-fe20031645
|
|