Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
kansi   lukijalle   esipuhe   kirjoittajat   galleria


Kirja  tietoverkkojen maailmassa

 «

    aihepiirit    

  I  

  II  

  III  

  IV  

  V  

  VI  

» 




Täyskäännös - sodasta rauhaan


Suomalaisen sensuurin läpileikkaus
1 Aluksi
2 J.V. Snellmanin kohtalo
3 Sananvapauden puitteet
4 Sotasensuurin olemus
5 Täyskäännös - sodasta rauhaan
6 Kiertoilmauksia – rajoitusten vaikutus
7 Itsesensuurin käsite
* Lähteet
tulosta Tulostettava versio
Sensuuri kävi aktiivisemmaksi sitä mukaa kuin sota jatkui. Ohjeet ja kiellot lisääntyvät varsinkin marraskuusta 1943 lähtien. Suomen lehdistöstä ei jatkosodan ongelmallisesta erikoisluonteesta huolimatta tullut valtion kokonaan yhdenmukaistamaa propagandavälinettä. Siihen ei edes pyritty. Sananvapaus pystyttiin säilyttämään sodan olosuhteista huolimatta tyydyttävällä tasolla. Sensuurihan teki koko lehdistön huomioon ottaen vähän poistoja tai lakkautuksia. Valtaosa lehtien teksteistä kelpasi sellaisenaan. Samalla sota koulutti toimittajia ulkopoliittiseen varovaisuuteen, jota todella tarvittiin raskasta rauhaa seuranneessa arkaluontoisessa tilanteessa syksyllä 1944.

Saksasta ei sodan aikana sopinut kirjoittaa liian kriittisesti. Jo jatkosodan loppuvaiheissa julkinen sana joutui vähitellen asennoitumaan myös tulossa olevaan poliittiseen täyskäännökseen. Aseiden vaiettua Neuvostoliitosta, erityisesti sen johtohenkilöistä ja varsinkin Helsinkiin saapuneesta Andrei Zhdanovin johtamasta liittoutuneiden valvontakomissiosta alkoi muodostua uusia tabuja Suomen tiedotusvälineille. Ennakkosensuuriakaan ei voitu heti lakkauttaa, vaikka yleisesti luultiin niin tapahtuvan. Sensorit jatkoivat lievenevin ottein työtään Helsingin lehdissä ja Suomen Tietotoimistossa Pariisin rauhansopimukseen 1947 asti.


«  1  2  3  4  5  6  7  *  »
URN:NBN:fi-fe20031633