Kirja tietoverkkojen maailmassa / Artikkeli: Raimo Salokangas

kansi lukijalle esipuhe kirjoittajat galleria

Kirja tietoverkkojen maailmassa

aihepiirit

III

Raimo Salokangas

Miksi rikoskirjallisuutta kirjoitetaan ja luetaan?

	Miksi rikoskirjallisuutta kirjoitetaan ja luetaan?
	1	Eliitti moittii rahvaan makua
	2	Taistelu kentän hallinnasta
	3	Kulttuuri kiertää populaariksi
	4	Rikos ja yhteiskunta
	5	Kirjallisuusinstituutio luokittelee
	6	Elämä suuntaa
	7	Osaan kirjoittaa ja päätän mitä kirjoitan
	8	Monia syitä kirjoittaa
	*	Viittaukset ja lähteet
		Tulostettava versio

Ihmiset haluavat järjestää maailmaa ymmärrettäväksi luokittelemalla ilmiöitä, siksi puhutaan esimerkiksi rikoskirjallisuudesta eikä vain kirjallisuudesta. Luokittelu on myös arvotuksen, erottautumisen ja vallankäytön väline. Tässä artikkelissa väitetään, että kaikenlaisia kirjoja luetaan etupäässä huvin vuoksi, osoitetaan että hyvin vaihtelevat kontekstuaaliset tekijät vaikuttavat kirjailijoiden valintoihin ja arvellaan, että kirjaileminen on työtä muiden töiden joukossa.

Eliitti moittii rahvaan makua

Lahden kirjailijakokouksessa kesällä 2003 norjalainen runoilija Jan Erik Vold lupasi häntä Helsingin Sanomiin haastatelleelle Timo Hämäläiselle olla puhumatta pahaa dekkarikirjailijoista ja -kirjallisuudesta. Sitten hän tosin sanoi rikoskirjallisuudesta näin: ”Sen piirissä asiat kulkevat kuitenkin kuin raiteilla. Dekkariteollisuuttakin vastaan joutuu kamppailemaan, jos asian sanoo suoraan. Jos ihmiset aikovat lukea kirjan, he lukevat dekkarin. Se on ihan okei, mutta ei se, että se on pois korkeatasoiselta kirjallisuudelta.” (1)

Suomesta tulee mieleen pari samanhenkistä esimerkkiä. Kirjailija Anja Snellman on useassakin yhteydessä tuominnut rikoskirjallisuuden ajanhukaksi, joka vie huomiota kunnon kirjallisuudelta, mitä hän ilmeisesti katsoo itse kirjoittavansa. Kirjailija Hannu Salama kirjoitti uransa ehtoopuolella salanimellä muutaman dekkariksi tarkoitetun teoksen ilmeisesti osoittaakseen lajityypin kelvottomuuden, mutta tuli lähinnä osoittaneeksi sen, että hän itse ei dekkaria osaa tehdä, ei liioin sen parodiaa. ”Aki Rautalan” kirjat olivat yksinkertaisesti huonoja missä tahansa lajityypissä.

Oma suhteeni mainittuihin kirjailijoihin vaihtelee. Salaman 60- ja 70-lukujen teoksista olen pitänyt niin paljon, että olen ostanut niitä kirjakaupasta täydellä hinnalla. Anja Kaurasen tai Snellmanin kirjoja olen joskus lainannut kirjastosta ja aloittanut, mutta loppuun saakka en ole päässyt, en edes Sonja O:ta. Jan Erik Voldista en ollut koskaan kuullutkaan, mitä en ihmettele, sillä vaikka luen sujuvasti norjankielistä tutkimuskirjallisuutta, runouden ymmärtämiseen vaadittaisiin parempaa kielitaitoa. Mutta vaikka en Voldin tuotantoa tunne (kuten hän ei ilmeisesti kovin hyvin tunne rikoskirjallisuutta) enkä juuri runoja lue, en silti kehtaisi kategorisesti väittää, että hänen runojensa lukeminen tai runojen lukeminen ylimalkaan olisi pois ”korkeatasoisemmalta” tekemiseltä.

1 2 3 4 5 6 7 8 * »

URN:NBN:fi-fe20031637