Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
kansi   lukijalle   esipuhe   kirjoittajat   galleria


Kirja  tietoverkkojen maailmassa

 «

    aihepiirit    

  I  

  II  

  III  

  IV  

  V  

  VI  

» 




Lopuksi


Johdatusta antiikin sensuuriin
1 Aluksi
2 Suuria linjoja
3 Kopiointiperinteen murusia ja täydentämisyrityksiä
4 Vanhan ajan Polis
5 Ideaalinen valtio
6 Kerran Ateenassa
7 Avoin kaupunki?
8 Lopuksi
tulosta Tulostettava versio
Palaan kuitenkin lopuksi Ateenaan. Sokrateen aikana Euripides pohtii retoriikan eli julkisen puheen olemusta, merkitystä ja rajoja. Sananvapaus nivoutuu taitoon ja haluun toimia aktiivisesti vapaiden miesten yhteisössä, polis-valtiossa:

"Tässä tosi vapaus: vapaina syntyneet miehet vapaasti puhua saavat ohjaten kansaa taiten. Parhaat, kehutut miehet sen osaavat ja tahtovat. Jos joku ei osaa saati tahdo, olkoon sitten vaiti! Niin on aivan oikein tässä meidän valtiossa."

Muilla kuin vapailla miehillä ei ole pääsyä julkiseen sfääriin. Kaikki teot eivät ansaitse julkisuutta yhteisössä, joka tuntee arvonsa. Ja kunnon miehet ovat siteeratun 'Armonanojat' -tragedian mukaan harvassa. Heidän joukossaan lienee haluttomia. Siinä on heidän tragediansa.

Euripideen voisi katsoa viittaavan säkeissään Sokrateeseen, meidän mielestämme pakanoista parhaimpaan. Sokrates ei tee koskaan kompromisseja. Hän tulee elitistisesti vastustaneeksi demokratiaa, kuten hänen henkilöhistoriansa toistuvasti osoittaa. Hän elää ja kuolee uskollisena sille Valtiolle, joka ei ole kokonaan tästä maailmasta. Hän pääsee hengestään, mutta se ei ole hänen tragediansa. Hän on tehnyt tarpeeksi Ateenan eteen, ja on aika poistua. Ja hän sanoo, ettei hän ota täältä mitään mukaansa.


«  1  2  3  4  5  6  7  8
URN:NBN:fi-fe20031631