|
|||||||||||||||||||||||
Avoin kaupunki?
Omalaatuinen poliittisen sensuurin muoto oli Ateenassa ostrakismos eli saviliuskaäänestys (käytössä 487-414 eKr.). Sen avulla yhteisö koetti pitää puoliaan yksityisiä valtapyrkimyksiä vastaan. Ne olivat todellisia tai kuviteltuja. Ostrakismos pantiin toimeen kansankokouksessa enintään kerran vuodessa. Jos joku mies sai nimensä vähintään 6000 saviliuskalle, hänet karkotettiin Attikan alueelta kymmeneksi, myöhemmin viideksi vuodeksi. Hän sai pitää omaisuutensa ja kansalaisoikeutensa. Karkotustuomio saatettiin peruuttaa silloin, kun isänmaa joutui hätään ja tarvitsi ulkomailta paluumahdollisuutta odottelevaa kansalaista. - Maanpaossa saattoi tulostua maanmainiota taidekirjallisuutta. Ateenalainen Thukydides ei olisi kirjoittanut niin hyvää 'Peloponnesolaissotaa', jos hänen olisi ollut mahdollista jäädä Ateenaan. Toisaalta Aiskhylos ja Aristofanes joutuvat opettelemaan varovaisuutta, itsesensuuria. Nämä draamakirjailijat esittävät näet loukkaaviksi koettuja huomautuksia Ateenan uskonnonharjoituksesta. Filosofi Protagoras ajetaan kaupungista. Hän oli väittänyt teoksessaan, ettei jumalten olemassaoloa saata sen kummemmin todistaa kuin kumotakaan. Sofistin varovainen agnostisismi on liikaa Ateenan miehille. Erään tiedonannon mukaan he keräävät ja polttavat Protagoraan tekstejä. Hän oli puhunut profaanin, individualistisen humanismin hengessä ihmisestä "kaiken mittana", tarkoittaen kontekstista riippuen myös ihmisyhteisöä tai jopa ihmiskuntaa. Ateenalaiset olisivat tuskin teloittaneet Protagorasta, mutta tämä lähtee varmuuden vuoksi tai hyvänä pidettyä tapaa seuraten maanpakoon, toisin kuin Sokrates. Myöhemmiltä sofisteilta on säilynyt lyhyitä katkelmia: keskeisenä ideana näyttäytyy kaikkien ihmisten tasa-arvo. Antifon sanoo, etteivät barbaarit ole helleenejä huonompia. Alkidamas, Gorgiaan oppilas, pitää orjia luonnon mukaan vapaina. - Käsityksiä paheksutaan, mutta niitä ilmeisesti siedetään 300-luvulla eKr. Ateenalaiset tottuvat individualistisiin mielenilmauksiin ja näyttävät pitävän kyynikkoja, epikurolaisia ja edelleen kyreneläisiä hedonisteja ja muita koulukuntia jokseenkin vaarattomina. Ateenassa ei 400-luvulla eKr. hurrattu Anaxagoraalle ja tämän filosofiselle rationalismille. Hän olisi nimittänyt aurinkoa hehkuvaksi kivimassaksi ja rienannut Helioksen, Auringonjumalan kulttia. Anaxagoras esitti panspermistisen teorian: avaruudessa kieppuvia, pienenpieniä siemeniä, spermata, olisi leijunut Maahan ja synnyttänyt elämän. Anaxagoras kuului Perikleen, "kultaisen vuosisadan" meille tunnetuimman ateenalaispoliitikon ja -reetorin piiriin. Perikles suojeli Anaxagorasta, joka vältti pahemman rangaistuksen. Hän sai poistua Ateenasta ja palasi Jooniaan. Kuollessaan Anaxagoras sanoi, ettei hänen ruumistaan tarvinnut viedä Klazomenain, hänen kotikaupunkinsa multiin. Matka Haadekseen olisi sama joka paikasta. Muuan anekdootti kertoo, että kun Anaxagoraalta ihmetellen penättiin, eikö hän lainkaan piitannut isänmaastaan, hän osoitti kädellään tähtitarhoja. Anaxagoras piti itseään maailmojen kansalaisena. Hän otti etäisyyttä Ateenaan ja kaikkiin muihinkin kaupunkivaltioihin. URN:NBN:fi-fe20031631 |
|||||||||||||||||||||||
