|
|||||||||||||||||||||||
Vanhan ajan Polis
Themistokleen Ateenassa 470-luvulla eKr. sellaisia vapaita kansalaisia, jotka saivat palkkaa poliittisesta toiminnastaan, arvellaan olleen 20.000. Heitä kaikkia Themistokles kertomansa mukaan osasi puhutella nimeltä. Vapaat kansalaiset olivat yhteisön omaisuutta ja tiedostivat sen. He syntyivät, elivät ja kuolivat toteuttaakseen yhteisön vaatimia hyveitä. Ne piti siirtää tuleville polville. Esi-isiltä peritty maa, patris, antoi kasvatuksen. Kansalaisten tuli olla valmiita maksamaan siitä hengellään. 'Ateenalaisten laulu', alunperin Spartan Tyrtaioksen taistelulaulu, ja Platonin ihannevaltio henkivät kollektivistista eetosta. Valtion ja isänmaan etu kimmelsi pakanan mielessä korkeimpana hyvänä sodan ja rauhan aikana. Valtio eli isänmaa lupasi hänelle ainoan sellaisen hyvän elämän, jota hän osasi toistaiseksi ajatella. Suur-Persian varjo lankesi vuosikymmenet koko Hellaan ylle. Kun olosuhteet niin vaativat, Kreikan kaupunkivaltio solmi luontevasti liiton idän maailmanvallan kanssa toista Kreikan kaupunkivaltiota vastaan. Voimakkaat viholliset, potentiaaliset tai aktuaaliset, ympäröivät polis-valtiota. Sen muureilta saattoi monessa tapauksessa nähdä "toisten" isänmaan. Ateena ja Sparta uuvuttivat toisiaan, liittolaisiaan ja koko Hellasta peloponnesolaissodassa (431-404 eKr.). Kaiken aikaa viholliset punoivat juoniaan myös minivaltion sisällä. Kreikan polisten historiasta tuli olennaisesti puoluetaistelujen historiaa. Polis eli pienoisvaltio rakentui pakkojärjestykseksi, ja samoin kävi Rooman imperiumissa. Valtion täytyi ikään kuin luonnon säätämän tehtävänsä vuoksi asettaa kansalaiset ja muu väestö kertakaikkiseen kuriin. Näin toteutui harmonia tai homonoia eli latinaksi concordia, suhteellisen toimiva yhteisöelämä tai kerrassaan hyvä elämä. Antiikkia leimasi pessimistinen ihmiskäsitys. Sen mukaan "useimmat ovat huonoja". Lauseen isäksi merkitään Prienen Bias. Se tavataan kaikkialta. Kreikan ja myös Rooman poliittisessa ajattelussa pidetään suurta enemmistöä, hoi polloi, latinaksi multitudo, vulgus, kelvottomana joukkona. Sitä ei yksinkertaisesti voinut jättää oman vapaan tahtonsa varaan. Hyvän hallinnon tuli muokata väestö kelvolliseksi yhteiseen järjestykseen ja pitää kaikki uhkatekijät loitolla. Sensuuria pidettiin vanhalla ajalla ja myöhemminkin luonnollisena ja järkevänä menettelynä. Se oli suorastaan kunniallista. Sensuuria ei kyseenalaistettu antiikissa. Siitä ei tullut, eikä liioin olisi voinut tulla, sellaista “kuumaa” keskustelunaihetta kuin se on nyt meillä. - Väestöä tuli valvoa tarkkaan. Sillä ei näet olisi antiikin valtiofilosofian mukaan luontaisia edellytyksiä toimia omaksi parhaakseen - eli valtioyhteisön eduksi. Niin sanottu "avoin yhteiskunta" oli konseptuaalinen ja tosiasiallinen mahdottomuus, liioitteleva ilmaus ainakin. URN:NBN:fi-fe20031631 |
|||||||||||||||||||||||
