Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
kansi   lukijalle   esipuhe   kirjoittajat   galleria


Kirja  tietoverkkojen maailmassa

 «

    aihepiirit    

  I  

  II  

  III  

  IV  

  V  

  VI  

» 




Suuria linjoja


Johdatusta antiikin sensuuriin
1 Aluksi
2 Suuria linjoja
3 Kopiointiperinteen murusia ja täydentämisyrityksiä
4 Vanhan ajan Polis
5 Ideaalinen valtio
6 Kerran Ateenassa
7 Avoin kaupunki?
8 Lopuksi
tulosta Tulostettava versio
Moni kokee antiikin vieraaksi. Vieras voidaan torjua. Mutta vieras voi myös herättää uteliaisuutta. Silti kulttuuritietämys on saanut uusia painotuksia. Nykymaailma on olennaisesti toinen. Puhe antiikista länsimaisen kulttuurin kehtona koetaan mielettömäksi. Oswald Spengler opetti, että meille länsimaalaisille antiikki on vieraampi kuin meksikolaiset jumalat. Tosin antiikkiin perehtyminen auttaa meitä, kun katselemme antiikin "peileistä" itseämme. Luulemme näkevämme omat kasvomme. Saamme mielekkyyttä, jota tarvitsemme, vaikka petämme itseämme. Sellaiseen itsepetokseen tarjoaa antiikki mahdollisuuden. Tiedämme antiikista tarpeeksi Spenglerin mukaan. Hän tosin saattoi olla tässä suhteessa liian optimistinen. Antiikki kukaties auttaa filosofia tajuamaan, että hän on peruuttamattomasti yksin, arveli Spengler toisaalta.

Antiikin sensuurista on kirjoitettu säästeliäästi. Jälki on usein epäanalyyttistä. Yhdet ja samat esimerkit toistuvat ikään kuin loppuun käsiteltyinä faktoina, kuten Sokrateen niin sanottu kuolemantuomio (399 eKr.). Ne eivät silti ole ongelmattomia. Tutkijat kiistelevät yhä Sokrateen ja hänen tuomareidensa motiiveista. Ja “faktat” sisältävät tunnelatausta: roomalaiset tuhosivat poliittisista ja taloudellisista syistä Karthagon ja sen kirjastot (146 eKr.). He tekivät selvää Foinikian kirjallisuudesta ja kielestä. Tulevaisuus sai kuulua latinalle. Siitä tuli Euroopan äidinkieli, kuten sanotaan.

Rooman kirkko koetti saada jäsenensä sisäistämään uskontotuudet. Se kamppaili vallasta toisten Kristuksen kirkkojen kanssa. Vastaan asettui pakanoita, kilpailevia mysteeriuskontoja, kuten Isiksen, Mithraksen ja Manin kannattajia, monenkirjavia gnostilaisia ryhmiä sekä omia luopioita tai vääriin käsityksiin hairahtuneita kerettiläisiä. "Ainoa oikea uskonoppi" hahmottui vähitellen. Kirkon konsiilit ja oppineet miehet, tekstisensorit, päätyivät muun muassa valitsemaan neljä evankeliumia, joita piti editoida kaikkiaan noin 50 ilosanoman joukosta. Näitä kaikkia liikkui useina versioina.

Kristillistymisprosessi sisältää avoimia kysymyksiä, haastavia mutta tuskin kovin kiusallisia. Ei tulla saamaan konsensusta siitä, miksi kristinusko peri maan Rooman imperiumissa. Tutkimus vaikenee ja kenties sen on pakko vaieta siitä, miten kristillinen sensuuri rakentui, toimi ja tulostui. Spekulointi ei ole pahasta; se herättää keskustelua.

Minkä verran sensuuri merkitsi kristinuskon voittoon päättyneessä ideologisessa sodassa? - Spekuloidaan eloisasti siitä, missä määrin ja miksi Julius Caesarin sotilaat, sitten kristityt ja lopulta muslimit (600-luvulla), osallistuivat Alexandrian kirjaston tuhoamiseen. Kristitty rahvas murhasi Alexandriassa vuonna 415 Hypatian, Theonin tyttären. Hypatia oli filosofi ja matemaatikko, Museionin professori ja ennen kaikkea pakana. Hän pääsi sensuurin historiaan. Hänen kirjoituksensa kai hävisivät, elleivät ne pelastuneet toisten kokoelmiin. Ja muuta hänestä ei osata sanoa.

Sensuurin historiasta voidaan helposti mainita jokunen fakta. Samalla on varottava, ettei anneta yhdelle faktalle liikaa merkitystä. Faktat täytyisi kontekstoida. Epäilemättä keisari Justinianus sulki Ateenan vanhan yliopiston eli pakanalliset filosofikoulut 529. Ne olivat hiipuneet jo kauan. Silti keisarin edikti lopetti vapaan filosofian harjoituksen kristillisestä Euroopasta yli tuhanneksi vuodeksi – Ateenan filosofiopettajat hakivat turvaa Persian valtakunnasta.

Näin kehdataan väittää. Lisätään samaan hengenvetoon, että tuolloin alkanut keskiaika päättyi 1637, kun Descartesin 'Metodin esitys' tuli julki, käsitys sekin, ja viitataan painokkaasti varhaiskeskiajan lopun ja sydänkeskiajan alun Cordobaan islamilaisessa Espanjassa. Siellä muslimit, kristityt ja juutalaiset saattoivat keskustella vuosikaudet sopuisasti. Cordoba kuuluu olleen anno 1000 maailman suurin kaupunki. Filosofi Averroes esitti siellä myöhemmin teesejään. Lopulta islamin fundamentalistinen tulkinta voimistui ja "paha" Averroes pakotettiin siirtymään Marokkoon.


«  1  2  3  4  5  6  7  8  »
URN:NBN:fi-fe20031631