Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
kansi   lukijalle   esipuhe   kirjoittajat   galleria


Kirja  tietoverkkojen maailmassa

 «

    aihepiirit    

  I  

  II  

  III  

  IV  

  V  

  VI  

» 



Juhani Sarsila

Johdatusta antiikin sensuuriin



Johdatusta antiikin sensuuriin
1 Aluksi
2 Suuria linjoja
3 Kopiointiperinteen murusia ja täydentämisyrityksiä
4 Vanhan ajan Polis
5 Ideaalinen valtio
6 Kerran Ateenassa
7 Avoin kaupunki?
8 Lopuksi
tulosta Tulostettava versio
Jean Jaures sanoi, että menneisyydestä on otettava tuli eikä tuhka. Käsitys lienee subjektivistinen. Muinaisen Kreikan ja Rooman kulttuurihistoria ja filosofia saavat eloa, kun antiikkia tarkastellaan sensuurin valossa. Esimerkit ovat värikkäitä. Sensuurista tulee tärkeä osa moraalin eli moraalisten käsitysten historiaa.

Aluksi

Kopiointitraditio saa niukasti tilaa sensuurin kronologisissa esityksissä. Antiikin Kreikan ja Rooman sensuurista on tuskin olemassa yhtään kokoavaa tutkimusta. Tieteelliset artikkelit ovat vähissä; ne näyttävät koskevan suppeaa ajanjaksoa tai jotakuta yksittäistä kirjailijaa. – Antiikin sensuuri kaipaa monta laajaa monografiaa ja lyhyttä, tiukkaa artikkelia. Oma, kovin esseistinen tulkintani pyrkii osoittamaan, että aihe on vaikea ja haastava. Tekstilläni oli ollut työnimenä ‘Sensuuri antiikin yhteiskunnassa’. Ajan jänneväli 800 eKr. – 600 jKr. osoittautui kuitenkin liian pitkäksi ja laaja työ mahdottomaksi. Olen kiinnostunut sekä antiikista että sensuurista, mutta en kuvittele hallitsevani kumpaakaan alaa. Filosofiasta tiedän enemmän. - Aihe rajautui johdatukseksi.

Tunnemme kehnosti Kreikan polis-valtioiden, Rooman tasavallan ja keisarikunnan oppineita ja heidän sielunelämäänsä. Heidän mahdolliset sensorinsa ovat kasvotonta väkeä. Olisi suuri voitto, jos paljastettaisiin sekä "uhrien" että heidän sensoriensa muotokuvat ja motiivit. Saataisiin kaksi näkökulmaa. Oltaisiin objektiivisia. Haaveeksi jää. Historia tahtoo piiloutua. Demokraattijohtajat Anytos ja Meletos nostivat kanteen Sokratesta vastaan. Muuta heistä tuskin tiedetään. Pitää tyytyä kovin pieneen aineistoon, kun tulkitaan antiikin aikaista sensuuria. Ja subjektiivisuus seuraa mukana. Se on välttämätön paha tai häiritsevä, moralisoiva hyve.

Sensuuri kuuluu moraalin, nimen omaan moraalikäsitysten historiaan. Jopa vanhat moraalikonseptiot ovat tärkeitä, jos historia jotakin merkitsee. Positivistit eivät luonnollisesti kelpuuta moraalin historiaa empiiriseksi ja eksaktiksi tieteeksi; he saattavat arvostaa sensuuria koskevaa esseistiikkaa, ars. Tieteessä, scientia, he torjuvat arvoarvostelmat, mutta heidänkin argumenttinsa pohjaavat niihin. Hekin tekevät valintoja: ne ovat olennaisesti arvovalintoja. - Empiirinen sosiaalihistoria tuntuu olevan vahvoilla. Moraalin historia on jotenkin "out", samoin sensuurin historia kopiointiperinteen ajalta. Kaiketi molemmat koetaan spekulatiivisiksi teemoiksi.

Joidenkin tutkijoiden mukaan antiikin sensuurista olisi jo ehditty sanoa kaikki sanomisen arvoinen. Siltä osin tutkimus olisi saatu valmiiksi. Toiset näkyvät pitävän antiikin ajan sensuuria jotenkin itsestään selvänä. Se ei jaksa kiinnostaa. Antiikin Kreikan ja Rooman elämänmuoto vaikuttaa monotoniselta ja uneliaalta. Kulttuuri ja tiedonvälitys olisivat olleet ikään kuin liian oraalisia ja kehittymättömiä. Joukkotiedotusta ei antiikissa katsota olleen, ellei agorain ja foorumien retoriikkaa lasketa. - Vasta nykyihminen asettuisi mutkikkaaseen ja kiehtovaan suhteeseen yhteiskunnan ja myös valtion kanssa. Antiikissa yhteisöelämä olisi ollut suhteellisen yksinkertaista.

Valtio ja yhteiskunta saatettiin erottaa käsitteellisesti vasta uudella ajalla. Huomautetaan mielellään siitä faktasta, että yksilö, "subjekti" olisi nähnyt päivänvalon vasta uudella ajalla. Tästä syystä että aikaisempi, siis myös antiikin ihminen, olisi ollut vasta tyyppi, kollektivististen arvojen sokea kantaja. Miltei ainoana poikkeuksena voitaisiin pitää Augustinusta, jolla oli "sisäistä elämää". Antiikin ihminen saattaisi silti kiinnostaa tutkijoita. Edellytys on, että hänelle annetaan liha ja veri; hänet tuotteistetaan meihin kuuluvaksi, vastaamaan omia kognitiivisia skeemojamme - ja samalla jotenkin oudoksi. Bizarrit koosteet kelpaavat jutun juuriksi postmodernissa arjessa.


1  2  3  4  5  6  7  8  »
URN:NBN:fi-fe20031631