Kirja tietoverkkojen maailmassa / Artikkeli: Yrjö Varpio

kansi lukijalle esipuhe kirjoittajat galleria

Kirja tietoverkkojen maailmassa

aihepiirit

III

Yrjö Varpio

Miten tekijänoikeus syntyi?

	Miten tekijänoikeus syntyi?
	1	Aluksi
	2	Kirjoittamisen käsityö
	3	Mikä on tekijä?
	4	Voiko tiedon omistaa?
	5	Kirjailijasta tulee pääomanomistaja
	6	Suomalainen tilanne
	*	Kirjallisuus
		Tulostettava versio

Suomessa käydään parhaillaan keskustelua kirjailijoiden tekijänoikeuden perusteista ja siitä, miten tekijänoikeus tulisi määritellä digitaalisen viestinnän ja monimutkaisten yhteisproduktioiden aikakaudella. Keskeistä keskustelussa on ollut tekijänoikeuden taloudellinen puoli, vähemmälle huomiolle on jäänyt henkisen omistusoikeuden luonne ja merkitys. Jälkimmäistä – kulttuurihistoriallista tai filosofista – kysymystä on viime vuosina pohdittu ahkerasti kansainvälisissä julkaisuissa, varsinkin sähköisissä, ja taustalla ovat luonnollisesti viestinnän uudet ilmiöt, mediateollisuus, digitalisointi ja internet.

Suhtautuminen tekijään, kaunokirjallisten tekstien luojaan, muuttui radikaalisti 1700-luvun lopulta lähtien. Kehitys on sama kaikkialla Euroopassa, myös Suomessa, jonka kirjallinen kulttuuri nykyaikaisessa muodossa tosin oikeastaan vasta syntyi, kun eurooppalainen tekijänoikeuskeskustelu 1700-luvun lopussa oli johtanut ensimmäisiin merkittäviin käytännön tuloksiin.

Yleislinjana on modernin yksilöitymisajatuksen tulo kirjallisen työn alueelle. Turun kirjallisissa piireissä käytiin Ruotsin ajan lopulla innokasta keskustelua taiteilijan uudenlaisesta asemasta ja tehtävästä. Kirjailijantyöstä siirtyi nyt syrjemmälle palvelijantehtäviin viittaava tervehdys-, onnittelu- ja osanottorunojen sepittely ja keskeiseksi tuli vapaiden runoilijoiden yksilöllisten ja omaperäisten teosten luominen. Kun A. I. Arwidsson pohti Åbo Morgonbladissa 1821 runouden ja moraalin suhdetta, hän korosti, että uuden aikakauden taiteen olisi nostettava arvoonsa kirjoittajan persoonallisten kykyjen varassa elävä tunne, "kauneuden todellinen henki ja elämä". Tästä pääomasta taiteilija saattoi rikastuttaa yleisöään: taiteen muotojen välityksellä ihminen voisi nähdä ikuiset ideat. (Ks. Varpio 2002, 390-415.) Taiteilijasta oli tullut pääomanomistaja, ei aineellisen vaan henkisen, ja samalla virisi kysymys, miten määritellä henkisen pääoman suhde aineelliseen omistajuuteen.

1 2 3 4 5 6 * »

URN:NBN:fi-fe20031627