|
|||||||||||||||||||
Tulevaisuuden näkymiä
Oleellinen askel on verkkoarkiston tarjoaminen yleisökäyttöön. Tämä voidaan toteuttaa uuden vapaakappalelain astuttua voimaan, näillä näkymin alkuvuodesta 2005. Jos uusi vapaakappalelaki ja tekijänoikeuslaki toteutuvat ehdotetussa muodossa, arkistoidun aineiston haku voidaan avata kaikille Fennica-kansallisbibliografiatietokannan tapaan, mutta itse aineiston katselu tulee olemaan mahdollista vain vapaakappalekirjastoista, tähän tarkoitukseen varatuilta laitteilta. Järjestelmän vasteaika tulee olemaan haun osalta hyvin lyhyt; tiedoston haku levyltä ja tähän liittyvät operaatiot (pakkauksen ja tar-paketoinnin purku) vievät jonkin verran aikaa. Last resort -tyyppiselle palvelulle esimerkiksi 10-15 sekuntia on varmasti siedettävä hakuaika. Arkistoa tarvitaan vain jos dokumenttia ei enää löydy verkosta, ja jos vaihtoehtoina ovat se, että dokumentti saadaan näytölle 10 sekunnissa ja se, ettei dokumenttia saa lainkaan, pieni viive palvelussa lienee helppo hyväksyä. Vapaakappalelain valmistelussa on hyödynnetty verkon arkistoinnista saatuja käytännön kokemuksia. Olemme varmoja siitä, että verkkoaineiston osalta uusi laki on toimiva ja toteuttamiskelpoinen, ja toivoa sopii ettei lain eduskuntakäsittelyssä tehdä virheitä. Todennäköisyys tähän on pieni, sillä pitkän lainvalmisteluprosessin mittaan kaikille osapuolille on tullut selväksi paitsi verkkoaineiston tallennuksen tärkeys, myös se, että ehdotettu menettelytapa – automaattinen poiminta – on helpoin mahdollinen paitsi kirjastolle myös luovutusvelvollisille. On esitetty käsityksiä, että verkkoaineiston pitkäaikaissäilytys on mahdotonta koska aineistoa on valtavan paljon. Nämä kriitikot unohtavat sen, että www-aineisto on säilytyksen kannalta yksinkertaista: vuonna 2002 kerätystä Suomen aineistosta noin 97 % oli HTML-, JPEG- tai GIF-dokumentteja, joiden säilyvyys on hyvä, koska näille tiedostomuodoille on niiden yleisyyden vuoksi olemassa luku- ja käsittelyohjelmia vielä hyvin pitkään. Vain hieman kärjistäen voisi sanoa, että tuleville sukupolville on helpompi tallentaa miljoona web-dokumenttia kuin 100 cd-rom-levyä. Jälkimmäisten arkistointi kun on mahdollista vain jos pystymme jäljittelemään romppujen alkuperäistä käyttöympäristöä tulevaisuuden laitteilla ja käyttöjärjestelmissä. Ennen pitkää verkkoarkistoon on kuitenkin rakennettava tai kopioitava muualta konversio-ohjelmia eksoottisemmissa tiedostoformaateissa tallennetun aineiston säilyttämiseksi. Ohjelmistokehityksen osalta nykytilanne on mielenkiintoinen. Useat eurooppalaiset kansalliskirjastot ovat liittoutumassa The Internet Archiven kanssa uuden sukupolven verkkoharavan kehittämiseksi. Pohjoismailla on tässä työssä merkittävä rooli, koska meillä on verkkojulkaisujen arkistoinnista paljon käytännön kokemusta. Tätä kautta NEDLIB-haravan kehittämiseksi tehty työ hyödyttää meitä jatkossakin. Jos kehitteillä oleva yhteistyöhanke toteutuu suunnitelmien mukaisesti, parin vuoden kuluttua kansalliskirjastoilla on käytössään entistä tehokkaammat välineet verkkoaineiston käsittelyyn. Lisäbonuksena saanemme käyttöömme myös Internet Archiven keräämät suomalaiset sivut. On varmaa, että kansalliskirjastot tulevat tekemään verkkojulkaisujen arkistoinnissa tiivistä yhteistyötä toistensa ja muiden saman alan aktivistien kanssa. Arkistointiin kehitetyt ohjelmat ovat osin uniikkeja; mitään vastaavaa ei voi ostaa. Yhdessä voimme huolehtia siitä, että näiden sovelluksien tuki ja jatkokehitys on tehokasta. Kansainvälisen yhteistyön ohella verkkoaineiston haravointi ja tallennus voi poikia myös hedelmällistä kansallista yhteistoimintaa. Haravointisovellus kun kerää kaiken verkkoaineiston, siis myös esimerkiksi asiakirjat siinä kuin julkaisutkin. Kansalliskirjasto ja –arkisto ovatkin jo sopineet siitä, että verkossa julkistetut asiakirjat kootaan kirjaston verkkoarkistoon. Verkkojulkaisujen keskimääräinen elinikä on hyvin lyhyt, arviolta noin puoli vuotta. Verkkoarkiston ansiosta tämä aineisto pystytään säilyttämään tuleville sukupolville. Kenties tallennettujen sivujen joukosta löydetään muutaman kymmenen vuoden päästä silloisen presidenttimme lukiolaisena laatimat kotisivut. Yksittäisiä helmiä merkittävämpi on kuitenkin arkiston muodostama pitkittäisleikkaus suomalaisesta verkosta sekä ne uudet palvelut ja tutkimusmenetelmät, jotka tämä palvelu mahdollistaa. Verkkoarkisto on hyvä esimerkki siitä, miten kansalliskirjaston toiminta on laajentunut ja laajenee uusille aloille, ja miten tässä prosessissa hyödynnetään uusia menetelmiä vanhojen rinnalla. 2000-luvun kansalliskirjasto on joustava laitos, joka kehittää moderneja työtapoja ja rakentaa uusia järjestelmiä yhdessä ulkomaisten kirjastojen ja muiden kotimaisten muistiorganisaatioiden kanssa. Yhteistyön ja innovatiivisuuden avulla me kykenemme jatkossakin huolehtimaan sekä perinteisistä että uusista aineistoista, ja tarjoamaan asiakkaillemme monipuolisia palveluita. URN:NBN:fi-fe20031623 |
|||||||||||||||||||
