|
« Bremer-Laamanen, Majlis. Kirjallisen kulttuuriperinnön digitaalinen tulevaisuus. Julkaisussa Kirja tietoverkkojen maailmassa. Toimittaja Inkeri Salonharju. Verkkojulkaisu. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 2003. Saatavana http://urn.fi/urn:isbn:951-10-1320-6. Artikkelin URN:NBN:fi-fe20031622.
Majlis Bremer-LaamanenKirjallisen kulttuuriperinnön digitaalinen tulevaisuusDigitointiteknologia on uusi osaamisalue, jolla maailmanlaajuiset kehittämisponnistukset ovat vaikuttaneet merkittävästi. Tuloksena on kulttuuriperinnön digitointiohjelmia ja -projekteja sekä teknisiä innovaatioita, joista vasta unelmoitiin muutama vuosi sitten. Myös yhteistyön merkitys yli instituutio-, sektori- ja alueellisten rajojen on korostunut. Elämme aikaa, jolloin tavoitteena on tarjota laajoja dokumenttiaineistoja ja räätälöityjä palveluja käyttöön verkon välityksellä. Käyttäjä, kirjaston mahdollinen asiakas, ja hänen tarpeensa saavat tulevaisuudessa yhä tärkeämmän roolin suunniteltaessa digitointipalveluja. Asiakas ei selaa kirjaston www-sivuja tai kokoelmatietokantoja ilman painavaa syytä. Hänellä pitää olla tarve käyttää hakupalveluja ja elektronisessa muodossa olevia kokoelmia tiettyä tarkoitusta, kuten työtehtäviä, tutkimusta, opiskelua tai harrastuksia varten. Yleensä ei muuten vain käytetä vapaa-aikaa netissä olemiseen, koska on paljon muitakin mukavia ajankäyttövaihtoehtoja. Siksi onkin tärkeää, että olemme selvillä siitä, kenelle tarjoamme palvelujamme, samoin kuin siitä, miten nopea tekninen kehitys voi edesauttaa käytön mukavuutta, kätevyyttä, hakujen toimivuutta ja nopeutta niin internetiä kuin muitakin kanavia käytettäessä. Tässä artikkelissa keskityn digitaalisen kulttuuriperinnön käyttäjiin, tarjontaan ja digitoinnin näkymiin kansainvälisellä ja kansallisella tasolla. Käyttäjien tarpeet Euroopan Unionin Käyttäjäystävällinen tietoyhteiskunta –ohjelmassa on käynnissä kansalliskirjastojen kulttuuriperinnön digitointia edistävä tutkimushanke Minerva, Ministerial Network for valorising activities in digitisation 2002-2005. Minerva-hankkeessa on kartoitettu tietoja potentiaalisista kulttuuriperinnön käyttäjistä Euroopassa. Minervan Benchmarking-työryhmän vastuutahona on ollut Helsingin yliopiston kirjaston mikrokuvaus ja konservointilaitos, joka on tehnyt keväällä 2003 kulttuuriperinnön digitointiin liittyvän laajan kyselytutkimuksen kirjastoille (Minerva 2003). Kyselyyn saatiin yli sata vastausta EU-maista runsaan kuukauden aikana. Vastausten perusteella suurimmat kulttuuriperinnön käyttäjäryhmät ovat toisaalta akateemiset tutkijat ja toisaalta laaja yleisö. Pienempiä kohdealueita olivat vapaa-aika ja turismi. Elinikäisen opiskelun edistämistä digitoinnin avulla pidettiin Iso-Britanniassa tärkeänä tekijänä. Onkin nähtävissä, että kulttuuriperinnön digitointi on merkittävä ja laajeneva resurssi koulutuksen, opetuksen ja tutkimuksen käyttöön. Yli 70 prosenttia vastanneista ilmoitti ottavansa huomioon käyttäjien tarpeet jo projektisuunnitteluvaiheessa ja yli 20 prosenttia arvioi olevansa eteviä arvioimaan asiakkaiden tarpeita. Digitaalisia palveluja kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon myös haja-asutusalueiden käyttäjät. Esimerkiksi Australian kansalliskirjaston tekemässä kartoituksessa on käynyt ilmi, että 40 % tutkimuskirjastonhoitajan www-tietopalvelun (Research librarian on line) asiakkaista tulee isojen keskusten ulkopuolelta. Käyttäjät edustavat alueellisesti koko Australiaa ja kaikkia ikäryhmiä. (Cameron, 2003, s.8). Käyttäjien tasa-arvoisuutta asuinpaikan, koulutuksen ja fyysisten ominaisuuksien, kuten vammaisuuden suhteen, tähdennetään myös eri EU-ohjelmissa ja suomalaisissa tietoyhteiskuntaohjelmissa (esimerkiksi Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta, 2001; Digimaan kartta, 2002; KULDI, 2003). Asiakaslähtöisyys Käyttäjän toimintaympäristöt ovat muuttuneet siten, että tietoa haetaan enenevässä määrin suoraan kotoa ja työ- tai opiskelupaikalta. Tärkeää ei ole se, missä alkuperäinen tieto sijaitsee, vaan se, että tieto löytyy nopeasti ja tehokkaasti – ja ilman virkailijoiden välikäsiä. (Cameron, 2003, s. 2) Tämä vaikuttaa kirjastojen ja muiden muistiorganisaatioiden, samoin kuin myös muiden kulttuuriperintöä hallinnoivien instituutioiden, digitointistrategioihin. Kannattaa tehdä yhteistyötä yli sektorirajojen palvelujen parantamiseksi ja yhdistää kokoelmien saavutettavuus sekä yrittää koota yhteiset priorisointitarpeet. Usein kirjastoissa ja muissa muistiorganisaatioissa tarjoamme palvelujamme liiaksi organisaation lähtökohdista käsin. Asiakkaan on tällöin vaikeaa ymmärtää organisaatiomme ajatusmaailmaa ja pinttyneitä tapojamme. Tämä meidän tulee ottaa huomioon erityisesti asiakaskunnan laajentuessa internetin kautta – uudet asiakkaat eivät ole tutustuneet lähemmin palveluja tuottaviin instituutioihin. Kun Australian kansalliskirjastossa tehtiin selvitys kirjaston www-palvelujen asiakasystävällisyydestä, kävi ilmi, että asiakkaiden oli vaikea hahmottaa ja ymmärtää kirjaston monia tietokantoja ja niiden sisältöjakoa. Hankalinta oli erottaa viiteluetteloiden ja digitointipalvelujen tarjonta toisistaan. Myös varsinaisten kirjastokokoelmien erottaminen maksullisista palveluista tuotti hankaluuksia. (Cameron, 2003, s. 10) Koska tilanne varmasti on samantapainen yleisemminkin, on tärkeää yhdenmukaistaa ja yksinkertaistaa kirjastojen tarjontaprofiileja nykyistä käyttäjäystävällisempään suuntaan. Kun asiakas tarvitsee tietoa digitoiduista aineistoista, ovat helppokäyttöisyys, hakumahdollisuudet, selailumahdollisuudet, nopeus sekä tulostus tärkeitä mukavuustekijöitä. Internetissä ja tavallisella pc:llä pitää voida selata aineistoja ja saada käsitys siitä, mitä kokoelma sisältää. On voitava hakea teoksen nimellä, ajanjaksolla sekä vapaasanahaulla. Asiasanoitus helpottaa käyttöä ja se täydentää muiden hakumuotojen tuloksia. Asiakas tarvitsee oman käyttöympäristön luovalle toiminnalleen. Tämä ympäristö sisältää räätälöityjä palveluja opiskelijoille ja tutkijoille esimerkiksi omien muistiinpanojen tai keskusteluryhmien avulla. Tutkimusta voidaan muutoinkin edistää liittämällä digitoituja lähdeaineistoja esimerkiksi alan tutkimustuloksiin, käännöstulkkeihin ja monikielisyyshakuihin. Digitaalisten palvelujen kehittämiseen yhä käyttäjäystävällisempään suuntaan pyritään myös Suomessa. Yliopistokirjastojen tavoitteena on tarjota erilaiset palvelunsa ja aineistonsa yhden portaalin kautta. Tällöin kukin kirjasto voi suunnitella portaalin sisällöt ja näkymät omien käyttäjiensä tarpeiden mukaisesti. Suomessa digitaalisen kirjaston yhteinen arvoketju sisältää elektronisten aineistojen hankinnan Kansallisen elektronisen kirjaston, (FinELib:in) avulla, jakelun yliopistokirjastojen yhteisen kirjastojärjestelmän, portaaliohjelmiston ja dokumentinhallintaohjelmiston (Digital Object Management Software) avulla sekä elektronisten aineistojen tuotannon ja säilytyksen. Helppokäyttöiset hakupalvelut Helsingin yliopiston kirjaston koordinoimassa Pohjoismaisessa historiallisessa sanomalehtikirjasto- projektissa vuosina 1998-2001 visioitiin ja tutkittiin monipuolisia ja helppokäyttöisiä hakumahdollisuuksia. Hankkeen Suomen osuudessa toteutettiin kattava sanomalehtiaineiston digitointi vuosilta 1771-1860, aineiston selailumahdollisuus, vapaasanahaku vanhahtavasta fraktuuratekstistä ja asiasanahaut. Mielessämme olivat myös yhteishaut pohjoismaista kokoelmista monikielisyyshakujen avulla. Silloisissa oloissa mahdottomaksi koettu fraktuuratekstin vapaa-sanahaku on Suomessa kuitenkin toteutunut – mutta monikielisyyshaut ovat odottaneet teknisten olosuhteiden ja kielitulkkien kehittymistä. Monikielisyyden edistäminen on ajankohtainen aihe ja muun muassa Euroopan Unionin eContent- ohjelma tukee tätä tavoitetta. Monikielisyyden edistämisessä on useita lähtökohtia, jotka tukevat toisiaan hakumahdollisuuksien monipuolistuessa. Hakupalvelujen kehittäminen on nyt hyvinkin ajankohtaista, kun tekniset edellytykset ovat jatkuvasti parantuneet. Useat projektit kehittävät tällä hetkellä kielten välisiä hakuja. Leaf-hankkeessa kehitetään esimerkiksi yhteisönimien yhtenäishakuja. MACS-hankkeen tavoitteena on edistää monikielisyyttä asiasanojen avulla aluksi urheilun ja teatterin aloilla. Osallistujatahoina näissä hankkeissa ovat Ranskan, Saksan, Sveitsin, Englannin ja Yhdysvaltojen kansalliskirjastot (Clavel-Merrin, 2003, s 5-6). Yksi relevantti lähestymistapa monikielisiin hakuihin on sisällön automaattinen indeksointi hakutermeiksi. Hakutermien painoarvoon perustuvaan poimintaan on automaattisia sovelluksia markkinoilla. Parhaat tulokset saadaan aikaan aihekohtaisten sanastojen avulla. Hakutermien kääntämiseksi ja hakemiseksi tarvitaan kielten välisiä- ja semanttisia sanastoja. Näitä on jo käytössä suurilla kielialueilla. Pieniin kielialueisiin kuuluvan Suomen on huolehdittava siitä, että myös vähemmistökielten edustus tulee huomioiduksi teknisen kehityksen edetessä. Helsingin yliopiston kirjaston tavoitteena on hakumahdollisuuksien edistäminen suomen, ruotsin, latinan ja englannin kielten välillä, jolloin digitoitujen aineistojen käyttö helpottuisi. Informaatioteknologian tulevaisuutta ja sen vaikutusta kulttuuriperinnön digitointiin on vaikea ennustaa. On tiedettävä omat tavoitteensa, muodostettava omat haaveensa, ja käytettävä teknistä kehitystä niiden toteuttamiseen. On myös oivallettava ne mahdollisuudet, jotka kehitys tuo mukanaan. Elektroniset palvelut eivät, kuten tiedämme, ole sidottuja yhteen julkaisukanavaan, vaan on monia tapoja välittää sisältöjä. Pitää siis samanaikaisesti koota informaatiota yhteen ja levittää sitä usean väylän kautta. Tällä hetkellä verkon nopeus kasvaa huimasti. Suomessa ollaan siirtymässä laajakaistateknologiaan ja tästä seuraava kehitysvaihe on yhä nopeampi FAST TCP jonka välitysnopeus on 17.000-kertainen edelliseen verrattuna. Myös puhelimen kehitys jatkuu – älypuhelimien myynnin odotetaan nopeutuvan, ja kännykät, joiden vakiovarusteena ovat värinäytöt, kamerat ja kuvien lähettäminen, ovat jo melko yleisessä käytössä. Meitä kiinnostavat myös puhelimen siirtonopeudet, jotka kasvavat lähitulevaisuudessa niin, että kolmannen sukupolven kännyköillä voidaan katsoa televisiota (Häikiö, 2003.). On siis mahdollista, että osa kulttuuriperinnön digitaalisessa muodossa olevista palveluista voidaan levittää internetin, digitaalisen television ja kännyköiden kautta. Sisällöt keskeisiä Sisältö ja sen saatavuus kiinnostaa loppukäyttäjiä eniten. Digitaalisen ”Kulttuuriperintö-kirjasto” tai ”Kulttuuriperintö-Suomi” –ohjelman onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, mitä valintapäätöksiä tehdään sisältöjen osalta. Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin mukaan voidaan puhua aivan uudesta kokoelmasta, johon on yhdistetty tutkijoiden, suuren yleisön, elinkeinoelämän ja koululaitoksen tarpeet sekä tarvitsemamme teknologisen kehityksen tarjoamat palvelut. Ohjelmien valintapäätösten tulisi perustua ensisijaisesti kysyntään. Tämä eroaa säilytystoimien, kuten konservoinnin, priorisointiperiaatteista siinä, että ne tehdään ensisijaisesti aineiston kunnon perusteella. Toisaalta periaatteet voivat kohdistua samoihin aineistoihin, jos ja kun aineisto on vaurioitunut kovassa käytössä. Näin on voitu todeta tapahtuneen vastikään Helsingin yliopiston kirjastossa suoritetun kuntokartoituksen tulosten perusteella. Valintapäätöksiä tehtäessä voidaan jakaa aineistoja ensinnäkin kahteen pääryhmään, tekijänoikeuden alaisiin ja vapaisiin aineistoihin. Tässä yhteydessä ei käsitellä lähemmin vapaakappale- tai tekijänoikeudellista lainsäädäntöä, vaan todetaan, että HYK on toiminut yhteistyössä Kopioston kanssa tieteellisten aikakauslehtien digitointiprojekteissa, ja että Suomen kirjastojen digitointiohjelma on ensi vaiheessa keskittynyt tekijänoikeudesta vapaisiin aineistoihin. Valintakriteereinä digitointiohjelmiin sopiville aineistoille on esitetty:
Yhteinen digitointipolitiikka Suomen muistiorganisaatioilla, eli arkistoilla, museoilla ja kirjastoilla, on yhteinen kulttuuriperinnön digitointipolitiikka keväästä 2003 alkaen. Suuntaviivat on julkistettu opetusministeriön asettaman kulttuuriperinnön digitointityöryhmän, KULDI:n, loppuraportissa Kulttuuriperintö tietoyhteiskunnassa. Strategiset tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset. (Kulttuuriperintö 2003). Yhteistyön merkitys on muistiorganisaatioille selviö. Tähtäämme yhteistyön vakiinnuttamiseen, kattavien sisältöjen digitointiin priorisointisuunnitelmiemme mukaisesti ja yhteisen hakujärjestelmän kehittämiseen. Nämä kaikki toimet edistävät toteutuessaan aineistojemme käyttäjäystävällisyyttä ja helppokäyttöisyyttä. Tavoitteena on myös tuoda aineistojamme lähemmäs koulu- ja opiskelumaailmaa. Kansallisen strategian konkretisoimiseksi jokainen sektori organisoi oman digitointiohjelmaansa. Kirjastosektorilla yleiset ja tieteelliset kirjastot ovat käynnistäneet yhteisen digitointiohjelman laadinnan jo vuonna 2001 KULDIn aloitteesta, Helsingin yliopiston kirjaston Mikrokuvaus- ja konservointilaitoksen koordinoimana, vapaaehtoisena toimintana. Ohjelma julkistettiin vuoden 2002 syksyllä ”Kirjastojen tietopankki” –julkaisuna (2002) ja yhteistyö jatkuu vuorovaikutuksessa muiden muistiorganisaatioiden kanssa. Kansainvälisellä tasolla ovat kulttuuriperinnön digitointitoimet Euroopassa saaneet uutta pontta. Hallitukset tukevat näkyvästi maidensa kulttuuriperinnön digitointia kansallisten digitointistrategioiden ja -ohjelmien muodossa. Myös yritystoiminta tällä alueella on selvästi aktivoitunut. Hakumenetelmiin, indeksointiin, tekstintunnistukseen ja itse digitointiprosesseihin liittyvät sovellukset antavat toiminnalle uudet puitteet. Myös Suomessa on tarjolla palveluja digitaalisten aineistojen interaktiiviseen käyttöön digitaalisen television kautta. Koetinkivestä viisasten kiveksi Yleinen ilmapiiri on tällä hetkellä myönteinen kulttuuriperinnön digitoimiseksi. Yhdysvalloissa, Australiassa ja Euroopassa suunnitellaan, kehitetään ja rahoitetaan digitointitoimintaa erilaisilla digitointiohjelmilla ja niitä tukevilla projekteilla. Hankkeiden hyöty on tiedostettu niin tieteellisten tutkimustulosten tehostamisessa ja nopeuttamisessa kuin oppilaitosten, koulujen ja kansalaisten tasa-arvoisuuden ja elinikäisen oppimisen toteuttamisessa. On myös selvää, että elinkeinoelämä hyötyy kehittämällä yhä monipuolisempaan tuotteiden ja palvelujen tarjontaan kulttuuriperinnön ympärille. Suomessa on ymmärretty kulttuuriperinnön digitoinnin mahdollisuudet. Muistiorganisaatiot organisoivat yhdessä kansallisen digitointipolitiikan toteuttamista. Monet Suomessa tehdyt selvitykset tukevat kulttuuriperinnön digitointia ja julkisten palvelujen saatavuutta. Myös valtiovallan aineeton tuki virkamiesten positiivisena suhtautumisena ollut selkeää ja kiitettävää. Kriittinen menestystekijä kansalliselle digitointiohjelmalle on kuitenkin rahoitus. Näillä näkymin se on koetinkivi, joka jatkossa tulee pidentämään digitointiohjelmamme aikataulua ja rajaamaan käyttäjälle suunnattuja perus- ja oheispalveluja. Jos tämä koetinkivi saadaan muunnetuksi viisasten kiveksi, olemme menestyjiä. Dosentti Martti Häikiö toteaa, että: ”Teknologian vallankumous ei suinkaan ole ohi, päinvastoin se on vasta pääsemässä alkuun. Uudet laitteet, palvelut ja järjestelmät ovat vasta rakenteilla”. (Häikiö, 2003). Kansallinen kulttuuri tarvitsee toimia, ei puheita. (Paasilinna, 2001).
Lähteet
Atkinson, R.W. Selection for preservation. A materialistic approach. Library Resources & Technical Services. October/December, 1986 Cameron, Jasmine. Breaking Down the Barriers: New Directions for the National Library of Australia. World Library and Information Congress: 69th IFLA General Conference and Council. 1-9 August 2003. Berlin, 2003. Clavel-Merrin, Genevieve. National Libraries as Access points: the role of TEL and MACS. World Library and Information Congress: 69th IFLA General Conference and Council. 1-9 August 2003. Berlin, 2003. Demas, Samuel. What will collection development do?” Selecting Library and Archive Collections for Digital Reformatting. RLG. Cop 1996. Digimaan kartta. Puheenvuoroja digitaaliseen tietohuoltoon. Toim. Kirsti Kekki ja Oili Salminen. Helsinki: Opetusministeriö, 2002. Häikiö, Martti. Puheenvuoro: Onko informaatioteknologian kehitys hidastumassa? Länsi-Savo 31.8.2003 s. A2 Kirjastojen tietopankki. Helsingin yliopiston kirjasto, Mikrokuvaus- ja konservointilaitos, 2002 Kohti hallittua murrosta – julkiset palvelut uudella vuosituhannella. Julkisen hallinnon sähköisen asioinnin toimintaohjelma 2002-2003. Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta, 2001. ISBN 951-804-290-X Kulttuuriperintö tietoyhteiskunnassa. Strategiset tavoitteet ja toimenpide-ehdotukset. (KULDI) Opetusministeriön julkaisuja 2003:24. Helsinki, 2003. http://www.minedu.fi/julkaisut/kulttuuri/2003/opm24/tiivistelma.html Minerva IST-2001-35461. Second report on a benchmarking framework. August, 2003. http://www.minervaeurope.org/ Paasilinna, Arto: Hoppsan, jag är död. Stockholm: Bromberg, 2001. Pohjoismaiden historiallinen sanomalehtikirjasto TIDEN on käytettävissä http://tiden.kb.se/ PictureAustralia. http://www.pictureaustralia.org/ Suomen historiallinen sanomalehtikirjasto on käytettävissä http://digi.lib.helsinki.fi/ |