« Savolainen, Reijo. Internetistäkö kansalaisen tiedonhankinnan tärkein kanava? Julkaisussa Kirja tietoverkkojen maailmassa. Toimittaja Inkeri Salonharju. Verkkojulkaisu. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 2003. Saatavana http://urn.fi/urn:isbn:951-10-1320-6. Artikkelin URN:NBN:fi-fe20031620.


Reijo Savolainen

Internetistäkö kansalaisten tiedonhankinnan tärkein kanava?


Internet on epäilemättä vakiinnuttanut paikkansa päivittäisessä mediamaisemassa ja verkkovälineiden käyttö kasvaa jatkuvasti. Loppuvuodesta 2002 noin 70% 15-74 vuotiaista suomalaisista oli käyttänyt Internetiä ainakin kerran ja päivittäiskäyttäjien osuus oli noin 37% (Taloustutkimus Oy 2002). Nämä luvut viittaavat siihen, että sähköpostin ja webin käyttö on muuttumassa rutiininomaiseksi samaan tapaan kuin matkapuhelimen hyödyntäminen. Internetiä käytetään entistä monipuolisemmin eri tarkoituksiin, muun muassa viestintään, tavaroiden ostamiseen ja verkkokeskusteluun.

Onko Internetistä tämän kehityksen myötä tullut myös tiedonhankinnan tärkein kanava? Kysymykseen on vaikea saada yksiselitteistä vastausta, sillä käytettävissä ei ole vertailukelpoisia ja tilastollisesti edustavia tutkimuksia, joissa olisi selvitetty eri lähteiden ja kanavien roolia tiedonhankinnassa. Internetin käytön laajoista kyselytutkimuksista ilmenee vain eri verkkopalvelujen hyödyntämisen useus tai säännöllisyys (ks. esim. Katz & Rice 2002, 258 ja Nurmela 2001, 37). Yleiskartoitukset kertovat esimerkiksi, että vuonna 2000 yhdysvaltalaisista verkonkäyttäjistä 92 % oli käyttänyt ainakin kerran sähköpostia ja 75% oli hankkinut verkosta harrastuksiinsa liittyvää tietoa. Tuotteita ja palveluja koskevaa tietoa oli hankkinut 73% käyttäjistä, säätietietoja 62%, terveydenhoitoon liittyvää tietoa 55% ja tietoa uusista työpaikoista 38% käyttäjistä (Howard & Rainies & Jones 2002, 62-63).

Näiden lukujen perusteella verkkolähteillä näyttäisi jo olevan varsin keskeinen rooli arkipäivän tiedonhankinnassa. Yksityiskohtaisemmissa, muutamien henkilöiden haastatteluihin pohjautuvissa tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia (ks. esim. Hektor 2001). Tarkempaa arviota verkkolähteiden merkityksestä on kuitenkin mahdoton tehdä, sillä yleiskartoituksista saadut prosenttiluvut eivät kerro, miten suosittu internet on verrattuna muihin tiedonlähteisiin ja millaisissa tiedontarvetilanteissa esimerkiksi käynti lääkärin vastaanotolla asetetaan internet-palvelujen, kuten "verkkoklinikan" edelle.


Internet arkielämän tiedonhankinnassa: tapaustutkimus Tampereelta

Tein 1990-luvun lopulla tutkimuksen, jossa selvitettiin verkkopalvelujen käytön tapoja internetin läpimurron aikoihin (Savolainen 1998). Tutkimus pohjautui vuonna 1996 koottuun Tilastokeskuksen aineistoon ja Tampereen seudulla vuonna 1997 tehtyihin haastatteluihin. Tuossa vaiheessa vasta 10 % suomalaisista lukeutui internetin aktiivikäyttäjiin. Tutkimus osoitti, että verkkopalvelujen käyttöä voimakkaimmin motivoineet tekijät ovat viestinnällisiä. Useimmissa tapauksissa ne liittyivät sähköpostin avaamiin mahdollisuuksiin olla yhteydessä ystäviin, tuttaviin ja samoja asioita harrastaviin ihmisiin. Sitä vastoin verkkolähteisiin suuntautuvalla tiedonhankinnalla ei ollut vielä tuolloin sanottavampaa merkitystä. Tämä koski sekä orientoivan että praktisen tiedon hakua. Orientoivan tiedon hankinta viittaa jokapäiväisten tapahtumien seurantaan, kun taas praktisen tiedon hankinta palvelee yksittäisten ongelmien tai ongelmatilanteiden ratkaisemista.

Tutkimushanke siirtyi uuteen vaiheeseen vuonna 2001, jolloin lähdin Jarkko Karin kanssa selvittämään www:n roolia arkielämän tiedonhankinnassa (hankkeen lähtökohdista ks. Kari & Savolainen 2002). Kyseessä on kvalitatiivinen tutkimus, jonka ensisijaisena tavoitteena on selvittää yksityiskohtaisemmin web-haun strategioita etsittäessä tietoa muun muassa harrastuksiin liityviin tiedontarpeisiin. Vaikka hanke kohdistuu web-haun piirteisiin ja laadullinen tutkimusaineisto ei mahdollista tilastollisten yleistysten tekemistä, tutkimuksesta saa suuntaa-antavaa tietoa internetin roolista arkielämän tiedonhankinnassa. Tutkimusta varten haastateltiin 18 henkilöä Tampereen seudulla vuosina 2001-2002. Haastatellut olivat ns. tavallisia kansalaisia ja edustivat eri ikä- ja koulutusryhmiä, kuten arkkitehti, eläkeläinen, insinööri, korkeakouluopiskelija ja yrittäjä. Nuorin haastateltava oli täyttänyt 10 ja vanhin 70 vuotta. Haastatellut voidaan luokitella verkkopalvelujen aktiivikäyttäjiksi ja useimmat heistä hyödynsivät internetiä myös tiedonhankinnassa. Seuraavassa esitellään pääpiirteittäin empiirisen analyysin tuloksia, jotka kuvaavat verkkopalvelujen roolia arkielämän ei-ammatillisen tiedon hankinnassa.


Verkkopalvelujen käytön yleiskuva

Haastatellut nimesivät tärkeimpinä pitämänsä verkkopalvelut, joita he kertoivat hyödyntävänsä arkielämän eri tarpeisiin. Suosituimpien verkkopalvelujen lista ei ole oikeastaan muuttunut vuoden 1997 tilanteeseen verrattuna.

Taulukko 1. Verkkopalvelujen käyttö.

Sähköposti (15 mainintaa)
Pankkipalvelut verkon kautta (14)
Hakukoneet (10)
Keskusteluryhmät (newsgroups) (6)
Palvelujen ja tuotteiden ostaminen (2)
Yleisten kirjastojen palvelujen käyttö verkon kautta (2)
Verkossa olevien sanakirjojen käyttö (1)
Elektroniset sanomalehdet (1)
IRC (1)
Veikkauspalvelut (1)
Verkkopelit (1)

Sähköpostin suosio ei ole yllätys. Pankkipalvelujen ja keskusteluryhmien käyttö näyttää lisääntyneen vuoden 1997 jälkeen. Hakukoneiden käytön sijoittuminen kärkipäähän viittaa siihen, että verkkoa hyödynnetään varsin usein myös tiedonhankinnassa.


Internetin käyttö orientoivan tiedon hankinnassa

Verkkopalvelujen roolia tiedonhankinnassa voidaan tarkastella lähemmin selvittämällä ensinnäkin, missä määrin internetiä käytettiin jokapäiväisten tapahtumien seurannassa. Kyse on orientoivan tiedon hankinnasta, jonka systemaattisuus vaihtelee. Osa tiedosta saadaan sattumanvaraisesti ja erikseen hankkimatta. Valtaosa orientoivasta tiedosta saadaan joukkotiedotusvälineiden kautta. Orientoivan tiedon tarpeiden kirjo on yhtä rikas kuin arkielämä itse, vaihdellen esimerkiksi Afganistanin sodan seurannasta uusien työpaikkatarjousten tutkimiseen.

Haastateltavat pohtivat eri lähteiden ja kanavien merkitystä ajankohtaisten tapahtumien seurannassa. He arvioivat tässä yhteydessä myös verkkolähteiden merkitystä.

Taulukko 2. Orientoivan tiedon hankinnan lähteet ja kanavat

Televisio (15 mainintaa)
Sanomalehdet (14)
Radio (6)
Internet (5)
Muut ihmiset (2)
Aikakauslehdet (1)
Postituslistat (1)
Teksti-TV (1)
WWW (1)

Ajankohtaisten tapahtumien seurannan kolme suosituinta lähdettä eivät tarjoa yllätyksiä. TV, sanomalehti ja radio ovat pitäneet hyvin pintansa. Jos postituslistoihin ja webiin kohdistetut maininnat lasketaan yhteen internetin kanssa, tietoverkko nousee kohtalaisen tärkeään asemaan. Näyttää kuitenkin siltä, että lähde- ja kanavapreferenssit muuttuvat hitaasti puhuttaessa orientoivan tiedon hankinnasta. Tutkimustuloksissa on paljon yhtäläisyyksiä Kansallisen multimediaohjelman selvityksistä saatujen havaintojen kanssa (Kuluttajat … 1997, 76-78). Hitaat muutokset johtunevat paitsi tiedonlähteiden pitkäaikaisista käyttötottumuksista myös siitä, että verkkovälineet eivät ole vielä pystyneet kunnolla haastamaan perinteisempiä lähteitä ja kanavia.


Sanomalehti, TV vai internet?

Orientoivan tiedon hankinnalle on ominaista pitäytyminen tuttuihin ja turvallisiin lähteisiin. Ajankohtaisten tapahtumien seurannassa korostuvat myös ritualistiset käytännöt, joista tutuimpia ovat sanomalehden lukeminen aamukahvia juotaessa tai kello 20.30 televisiouutisten katsominen.

"Mulla on ihan Aamulehti säännöllisesti ja sitte tuo Ykkösen yhdeksän uutiset. Mä oon silleen aika kaavoihin kangistunut, mä katon ne puoli yhdeksän uutiset aina. Siinä mä en käytä Internetiä. Päivittäistapahtumissa (kuuntelen) radiota töissä, nyt kun Finlandia-palkintoehdokkaita valitaan." (H-3)

Oikeastaan vain sanomalehtien verkkoversioilla on suurempaa merkitystä orientoivan tiedon hankinnassa ja silloinkin siinä tapauksessa, ettei kotiin enää tilata painettua sanomalehteä.

"Internet on enssijainen, sitten tulee televisio ja muut ihmiset, nimenomaan sen takia, että on tottunu lukemaan sen verkkolehden ja sitä kautta kaikki asiat hoitamaan. Televisio nyt on tommonen yleinen. Sieltähän tulee aina uutiset katsottua. Jos mä saisin ilmaseks sanomalehden, niin kyll silti tulis kattottua netin kautta. Mutt se saattas vähentyä verkkolehtien lukeminen ehkä. Mä oon niin tottunu käyttämään nettiä. Kun on kerran istunu siihen koneen äärelle ja käy lukemassa ne sähköpostit ja tekee muut päivittäiset asiat, niin se tulee siinä samalla se lehtikin luettua." (H-4)

Innokkaimmat tiedonhankkijat hyödynsivät toisiaan täydentävästi perinteisiä lähteitä ja internetiä. Tietoverkko mahdollistaa tapahtumien jatkuvan, lähes reaaliaikaisen seurannan ja riippumattomuuden aikataulusta, joilla paperilehdet "annostelevat" lukijoilleen informaatiota.

"Joo, kyllä se päivä alkaa sillä Aamulehdellä. Tietysti sitten niitä aktuelleja ihan viimesimpiä uutisia, siihenhän on Internet taas oikeen erinomanen jos ajatellaan jotain tämmöstä tiettyä tapahtumaa joka etenee koko ajan ... muistellaan nyt sitten näitä Amerikan tapahtumia ja Afganistania … kun on tietyllä tavalla kiinnostunu kuitenkin uutisista ja mitä maailmalla tapahtuu niin se jatkuva seuraaminen onnistuu sitä kautta. Siellä kuitenkin se päivitystahti on erilaista. Sanomalehti tulee painosta keran vuorokaudessa ja se päivittyy vaan 24 tunnin välein kun taas sitten webin puolella se voi päivittyä jopa muutamien minuuttien välein se tieto." (H-5)

Ei ole yllätys, että verkkolehtien yhtenä etuna korostettiin myös niiden globaalia tavoitettavuutta. Internet helpottaa myös paikallislehtien lukemista.

"Varsinkin sillon kun mä asuin ulkomailla niin mä luin paljon Helsingin Sanomien nettisivuja ja muutenkin lehtien nettisivuja. Mä oon menossa jouluksi vanhempien luokse niin oon lukenu mm. säätietoja niitten paikakunnan lehtien nettisivuilta ja sit mä saatan seurata huvikseni jos mä oon jotain muuta tekemässä internetissä niin kattoo välillä että onks Hesarin puoleisiin uutisiin tullu mitään. On kiva tietää jotain asioita jo ennen kuin ne on painettu mihinkään."(H-6)

Vaikka televisio ja painettu sanomalehti ovat säilyttäneet keskeisimmän paikan mediamaisemassa, näyttää siltä, että perinteisten ja verkkolähteiden yhdistelmää pidetään yhä hyödyllisempänä.

"Tietysti sanomalehdet ja netti. Sanotaan, että telkkauutiset maailmantapahtumista ja kotimaan isommista tapahtumista ja paikallistapahtumista. Kyllä mä esimerkiks päivittäin käyn kattomassa säätiedotuksen netistä. Mulla on suosikeissa linkki Ilmatieteen laitoksen paikallissäätiedotussivulle. Työpaikkailmotuksii mä seuraan. Se on yks, mitä mulla on kans suosikkisivuilla … koska mulla on toi Soonin yhteys, niin siinä etusivullahan on aina ne viimesimmät sähkeuutiset. Mä aina kun mä meen sinne sähköpostii kattoon, niin mä tsekkaan ne viimesimmät sähkeuutiset." (H-12)

Orientoivan tiedon hankinnan käytännöt ovat muuttumassa verkkovälitteiseen suuntaan, mutta muutosvauhtia ei tule dramatisoida. Jokapäiväisten tapahtumien seurannan tapoihin vaikuttanee tulevaisuudessa yhä voimakkaammin mobiilivälineiden kehitys. Arkielämä näyttää muuttuvan entistä nopeampisykkeiseksi ja reaaliaikaisuutta lähentyvän uutistarjonnan tarve kasvaa. Keväällä 2003 käydyn Irakin sodan uutisointi antoi tästä esimakua. Kehityksen kääntöpuolena on informaatiotulvan paisuminen ja tarve kehittää tehokkaampia menetelmiä relevantin aineiston ja tiedon seulomiseksi. Koska lopullisen "relevanssilajittelun" tekee tiedonhankkija itse, vaatimus kansalaisten "informaatiolukutaidon" kehittämisestä ei ole klisee, vaan todellinen haaste myös orientoivan tiedon hankinnassa.


Internet ongelmalähtöisen tiedon hankinnassa

Arkielämän tiedonhankinta ei pelkisty vain ajankohtaisten tapahtumien seurantaan, vaan osa tiedontarpeista on lähtöisin erilaisista ongelmatilanteista tai ongelmallisiksi osoittautuneista tehtävistä. Ongelmalähtöisen tiedon hankinta on usein tilannesidonnaista ja tiedontarve saattaa olla tarkasti rajattu. Joissakin tapauksissa ongelmaa joudutaan ratkaisemaan pidemmän ajan kuluessa ja tiedontarve saattaa muuntua matkan varrella.

Haastatellut kertoivat myös lähteistä ja kanavista, joita he suosivat hankkiessaan tietoa yksittäisten ongelmien ratkaisemiseksi. Asiaa tarkasteltiin yleisemmästä näkökulmasta eikä ongelmatilanteiden tarvinnut välttämättä liittyä esim. harrastuksiin.

Taulukko 3. Ongelmalähtöisen tiedon hankinnan lähteet ja kanavat

Toiset ihmiset, mukaanlukien eri alojen asiantuntijat (13 mainintaa)
Internet (11)
Kirjat/ kirjallisuus (7)
Kirjasto (5)
WWW (5)
Aikakauslehdet (1)
Keskusteluryhmät (newsgroups) (1)
Televisio (1)

Henkilölähteet oli suosituin ryhmä tarkasteltaessa yksittäisiä lähdetyyppejä, mutta internetin suosio oli yllätys. Jos www:n ja keskusteluryhmien saamat maininnat yhdistetään internetin saamiin, verkkolähteet nousevat listan kärkeen (yht. 17 mainintaa). Myös painettuja kirjoja, mm. hakuteoksia ja (perinteistä) kirjastoa arvostettiin kohtalaisesti. On ymmärrettävää, että esim. televisio ei pärjää tämän alueen lähdekilpailussa, koska televisiosta tulee harvoin ohjelmia, jotka sattuisivat kohdentumaan käsilläolevaan ongelmatilanteeseen. Henkilölähteet (esim. lääkäri) asettuvat etusijalle, koska näiden lähteiden vahvuutena on vuorovaikutteisuuteen pohjautuva mahdollisuus etsiä ongelmaan sopivaa täsmäratkaisua. Myös verkkolähteet ovat joissakin tapauksissa riittävän fokusoituneita haettaessa vastauksia ongelmalähtöisiin ja -kohtaisiin kysymyksiin.


Millaista apua internetistä arjen pulmatilanteisiin?

Tiedonlähteiden preferointiin vaikuttaa yhtäältä tiedontarpeen luonne ja toisaalta käsitys siitä, mitkä lähteet ja kanavat ovat helpoimmin tavoitettavissa. Lähteiden preferointi perustuu aiempien käyttökokemusten pohjata virittyviin odotuksiin siitä, mikä lähde toimii parhaiten tietyssä tilanteessa.

"Mistä ensimmäisenä lähen hakemaan tietoa? Kyllä se nykyään on internet, jos mä oon kotona. Jos mä oon liikkeellä niin mä kävelen suoraan kirjastoon, sielläkin on tietenkin internet -mahdollisuus. Mä käytän internetiä ja kirjastoo … joku asia on ehkä parempi valmiiksi kirjalla, paperilla. Joku taas ihan riittää että sen näkee näyttöruudulta, riippuen vähän asiasta. Ehkä sen netin merkitys on koko ajan kasvanut. Se on kotona tai heti lähettyvillä, heti ensimmäisenä." (H-11)

"Se riippuu tietysti vähän ongelmasta. Moniin kysymyksiin löytyy kyllä triviaalia tietoo tai eksaktia tietoo helpostikin sieltä Internetin puolelta, mut johonkin mielipidekysymykseen ei niinkään. Niihin haetaan tukee ja turvaa ystäviltä ja tuttavilta ja sitten niistä omista kokemuksista. Sitten mulla on semmonen tapa että mä joskus lueskelen ja selailen kirjoja ihan muuten vaan että sit saattaa siltäkin puolelta löytyä ratkaisu ja vastauksia." (H-5)

Verkkolähteiden suosion kasvua selittää internetistä löytyvän aineiston monipuolistuminen ja hakukoneiden kehittyminen. Pääsy verkkolähteisiin koetaan varsin helpoksi ja parhaimmillaan hakukoneet löytävät muutamassa sekunnissa aineistoa, jota ei tarvitse varta vasten lähteä etsimään esimerkiksi kirjastoista.

"Johonkin mä meen tämmöseen "makupalaan" … tai mikäs se on se toinenkin mä en nyt muista sen nimee ... G:llä se alkaa semmonen ... sieltä mä sitten koitan haeskella jollain nimellä joka sivuais ja kuvais sitä mitä mä haen." (H-14)

Parhaimmillaan hakukoneet kokoavat tehokkaasti "paketin" erityyppisistä lähteistä. Tiedonhankkija saa käyttöönsä listan www-osoitteista, joista pääsee eri dokumentteihin.

"Melkein ensimmäisenä tulee mieleen just, että mä pistän hakusanan johonkin internetin hakurobottiin. Katon ensiks, mitä siltä alueelta löytyy. Se netti taas on niin helppo. Helppo vaan avata selain ja mennä sinne." (H-8)

"Kai se varmaan johtuu et miten hyvin strukturoitu se ongelma on … jos meen vaikka junalla niin sitten menee sinne aikataulusivuille mut kyl mä aika paljon käytän ihan hakukoneita tai sitten jotain yleissivuja joko MTV3:n tai Sonera Plaza. Niistä on paljon linkkejä, sieltä löytyy kyllä melkein kaikki tärkeimmät, ne on semmosia hyviä sitten mistä lähtee navigoimaan." (H-9)

Internetin vahvuutena voidaan pitää myös sitä, että se tarjoaa pääsyn lähteisiin, joita eivät ole saatavissa perinteisempien kanavien, esimerkiksi kirjaston kautta.

"Mulla on kasveja aika paljon ja mulla on semmonen Bonsai-puu ja se on ihan kuolemaisillaan ja siitä mä oon yrittäny ettiä että miten sitä vois elvyttää tai hoitaa kun Bonsai-puista on netissä tosi paljon tietoa eikä niistä oo oikeen mitään kirjoja. Ainakaan saatavissa, on niistä kirjoja, mutta vaikee saada." (H-9)

Haastatellut korostivat myös sitä, että verkko mahdollistaa pääsyn yhä uusille lähteille linkkien kautta. Tällä tavoin voidaan avata eräänlainen "access -ketju": hyperlinkin kautta saa tiedon esim. artikkelin kirjoittajan sähköpostiosoitteesta ja häneltä voi kysellä lisätietoja aiheesta tai vinkkejä samanaiheisista WWW-sivuista.

"Työelämän puolella käytetään myös asiantuntijapalveluita ja asiantuntijaverkostoja käytetään hyväksi, kollegoja ja niin edespäin. Ne on semmonen hyvä tiedonlähde, niillä on kerättyä tietoo ja se on jo tietyllä tavalla suodatettu se tieto. Internetin antama tietohan on aikalailla suodattamatonta." (H-5)


Tiedonhaun ongelmia

Orientoivan tiedon hankinnasta puhuttaessa nostettiin esiin varsin vähän tiedonhaun ongelmia. Tämä on ymmärrettävää, koska käyttö kohdistuu lähinnä verkkolehtiin. Ne on verrattain helppo löytää ja merkitä bookmark -tiedostoon seuraavaa käyttökertaa varten. Sitä vastoin ongelmakohtaiset haut tuottavat ongelmia, koska tarvittavat tiedonlähteet saattavat vaihdella tilannekohtaisesti.

"Jos mulla on semmonen alue, mistä mä en oikeestaan tiedä mitään, niin tietysti mä yritän jollakin suomalaisella hakukoneella ensin siitä asiasta. Jos se tuntuu siltä, ettei sieltä oikein löydy mitään Suomen hakukoneelta, niin sitte tietysti on nää laajemmat hakukoneet, joilla sitä voi yrittää löytää. Se on tietysti aika tuskallista yleensä sellanen tiedonhaku, mistä ei oikein oo jyvällä. Siinä äkkiä eksyy sinne viidakkoon, eikä löydä sitä, mitä hakee." (H-1)

"On semmosiakin asioita joihin saa oikeen hakemalla hakee ja mietiskellä että mikä se olis se oikee … kun laittaa jonkun hakusanan joka on vähääkään yleisempi niin sieltä tulee niin paljon niitä tuloksia on ihan hirvittävä määrä ja se haun täsmentäminen … se pitää kans osata. Mut sitten kun sen osaa sen käytännön niin sit aika helpostikin löytyy se tieto sieltä Internetin puolelta." (H-5)

Tehokkaan hakustrategian löytäminen ja verkkotiedon viidakossa harhailu ovat olleet internetin käytön polttavia kysymyksiä siitä lähtien kun verkkopalveluja on ollut tarjolla. Hakuongelmat eivät näytä helpottuneen merkittävästi aiempiin tutkimuksiin verrattuna (Savolainen 1998; vrt. Kuluttajat … 1997, 78). Hakukoneet ovat kehittyneet, mutta seulottavan aineiston määrä on kasvanut vastaavasti.

Toinen suuri kysymys koskee verkkotiedon laadun vaihtelevuutta. Verkkotiedon laatu ja luotettavuus askarrutti melkein jokaista eikä tähän kysymykseen löydetty yksiselitteisiä vastauksia.

"Mä suhtaudun siihen (internetiin/ RS) kauheen kriittisesti, vaikka mä käytän sitä sillon tällön … mä en luota siihen sillä tavalla … kuinka paljon siellä on sitä roska-asiaa ja tommosta … että oppii siitä erottamaan sen oikean keskeisen asian kaikesta muusta roskasta, niin se on hirvittävän vaikea asia. Minun mielestäni kirjallisuuskin on vahvoilla sen takia koska sitä arvostellaan ja kirjallisuudesta tehdään arvostelut, mutta internetiin voi kuka tahansa työntää asioita ihan noin vain ilman, että niitä etukäteen arvostellaan. Vois sanoo, että se on semmonen sammio jossa on kaikenlaista asiaa vellomassa ja sitten jokainen joka sitä käyttää ottaa sieltä ne itseään hyödyttävät asiat. Niitten etsimisessäpä siellä on sitten se kaikkein suurin työ." (H-17)

Vaikka internet mielletäänkin relevantin tiedon ja roska-aineiston globaalina sekamelskana, verkkohaun suosiota selittää jossakin määrin tähän anarkiaan liittyvä "runsauden periaate". Verkkolähteiden paljoudesta voi toivoa löytävänsä ainakin jonkinlaisen vastauksen, olipa tiedontarve tai hakusana miten eksoottinen tahansa. Todennäköisimmin käteen jää informatiosilppua, mutta hakuammunta saattaa joskus tuottaa yllättävän hyviä tuloksia.


Kohti verkkokeskeistä tiedonhankintaa?

Edellä on tarkasteltu vain pääpiirteitä, jotka luonnehtivat ongelmalähtöisen tiedon hankintaa verkkolähteiden käytön yleistyessä. Suppeakin tarkastelu tuo esille ongelmalähtöisten tiedontarpeiden vaihtelevuuden ja tilannesidonnaisuuden. Mitä vaativampi tiedontarve on kyseessä, sitä todennäköisemmin joudutaan hankkimaan tietoa erityyppisistä lähteistä ja yhdistelemään mm. asiantuntijoilta henkilökohtaisesti saatua tietoa ja verkkolähteitä. Ongelmalähtöisen tiedon hankinnassa verkkolähteillä on keskeisempi rooli kuin orientoivan tiedon hankinnassa. Verkkolähteiden runsaus ja monipuolisuus ovat avanneet kokonaan uusia mahdollisuuksia tiedonhankkijoille, joilla on käytössään entistä tehokkaampia hakukoneita. Internetin suosiota lisää myös se, että yksinkertaisten verkkohakujen tekeminen on varsin helppoa ja nopeaa. Nämä seikat näyttävät vahvistavan arkielämän tiedonhankinnalle ominaista "vähimmän vaivan" periaatetta. Helppouden ja nopeuden kääntöpuolena on koko ajan paisuva informaatiotulva ja verkkoaineiston vaihteleva laatu.

Tavallisia kansalaisia voidaan pitää tiedonhaun "maallikoina" ja heidän tapansa puhua verkkotiedonhausta saattaa kuullostaa tiedonhaun ammattilaisten korvissa kovin triviaalilta. Maallikkojen ja eksperttien perimmäiset huolenaiheet ja ongelmat ovat kuitenkin yhteisiä. Kysymys kiteytyy siihen, miten tunnistaa ja saada käyttöön relevantti verkkoaineisto siten, että tiedonhaun edellyttämä vaivannäkö pysyy kohtuullisena etsittäessä aineistoa tietyn ongelman ratkaisemiseksi.


Lopuksi

Internet on arkipäiväistynyt ja se on vakiinnuttanut asemansa tiedonhankinnan kanavana. Internet ei ole kuitenkaan syrjäyttänyt perinteisempiä lähteitä vaan se täydentää niitä omilla vahvuuksillaaan. Tietoverkkoa ei voida pitää - ainakaan vielä - kansalaisten tärkeimpänä tiedonhankinnan kanavana ja tuskinpa internet pystyy tulevaisuudessakaan tyydyttämään kaikkia tiedontarpeita. Etenkin orientoivan tiedon hankinnan puolella perinteiset lähteet kuten televisio ja painettu sanomalehti säilyttänevät pitkään johtoasemansa. Internetin merkitys onkin korostunut enemmän ongelmalähtöisen tiedon hankinnassa. Toisaalta tehokas ongelmalähtöisen tiedon hankinta edellyttää erityyppisten lähteiden hyödyntämistä eikä sokeaa luottamusta siihen, että tarvittava tieto löytyy internetistä. Verkkolähteiden käyttö kasvanee kuitenkin erityisesti ongelmalähtöisen tiedon hankinnassa, sillä tiedonhankinnan nopeutta ja vaivattomuutta arvostetaan yhä kiireisemmäksi muuttuvassa arkielämässä.


Lähteet

Hektor, Anders (2001), What´s the use? Internet and information behavior in everyday life. Linköping, Sweden: Linköping University.

Howard, Philip E.N. & Rainie, Lee & Jones, Steve (2002), Days and nights on the Internet. Teoksessa: The Internet in everyday life. Ed. by Barry Wellman & Carolyne Haythorntwaite. Oxford: Blackwell, s. 45-73.

Kari, Jarkko & Savolainen, Reijo (2002), Towards a contextual model of information seeking on the Web. Teoksessa: ISIC 2002. The papers of the 4th International Conference Information Seeking in Context: Working papers, Sept 13. Lisbon: Universidade Lusíada, s. 487-513.

Katz, James & Rice, Ronald E. (2002), Social consequences of Internet use. Access, involvement and interaction. Cambridge, Massachusetts: The MIT Press.

Kuluttajat ja multimediapalvelut (1997). Toim. Minna Puirava. Helsinki: Teknologian kehittämiskeskus (Tekes). (Digitaalisen median raportti 1/1997).

Nurmela, Juha (2001), Kolme vuotta tietoyhteiskunnassa. Pitkittäistutkimus uuden tieto- ja viestintätekniikan käytöstä. Helsinki: Tilastokeskus. (Tilastokeskus. Katsauksia 2/2001).

Savolainen, Reijo (1998), Tietoverkot kansalaisten käytössä. Internet ja suomalaisen tietoyhteiskunnan arki. Tampere: Tampereen yliopisto, 1998. (Finnish Information Studies; 12).

Taloustutkimus Oy (2002), Internet-käyttäjämäärien muutokset loka-marraskuu 2001 - loka-marraskuu 2002.
http://www.taloustutkimus.fi/index.html?http://www.taloustutkimus.fi/data.asp?articleid=368