« Pärssinen, Leena. Tiedonlähteiden muodonmuutos. Julkaisussa Kirja tietoverkkojen maailmassa. Toimittaja Inkeri Salonharju. Verkkojulkaisu. Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto, 2003. Saatavana http://urn.fi/urn:isbn:951-10-1320-6. Artikkelin URN:NBN:fi-fe20031616.


Leena Pärssinen

Tiedonlähteiden muodonmuutos


Tiedonlähteiden muodonmuutos on käynnissä oleva prosessi, joka koskettaa kaikkia kirjaston käyttäjiä. Syynä on siirtyminen painetusta sähköiseen julkaisemiseen ja tiedonvälitykseen. Muutos on tekninen, mutta sen vaikutukset ovat laajat. Entistä enemmän tietoa, nopeammin ja monimuotoisempien tiedonlähteiden kautta, on kaikkien ulottuvilla.


Jatkuva muutos

Tiedon määrä kasvaa, ja kasvun vauhti on kiihtyvä. Tämä ei ole muutos, näinhän on tapahtunut ennenkin. Sen sijaan tiedon tuottaminen, tallennus ja välittäminen elävät vahvaa uudistusvaihetta. Vaikka sähköisen tiedon tuottaminen ja välittäminen tietoverkkojen kautta on vielä alkuvaiheessaan, on tätä jo verrattu kirjapainotaidon synnyn aikaansaamaan muutokseen yli 500 vuotta sitten. Muutos on samalla tavoin tekninen. Siitä seuraa tiedon leviäminen aikaisempaa taloudellisemmin, laajemmalle ja nopeammin, ja tätä kautta vaikutukset ovat laajat.

Tiedonvälitys monipuolistuu lähes huomaamattamme. Saamme tekstiviestinä kännykkään tiedon kauppaan tilaamamme tuotteen tai kirjastoon toivomamme kirjan saapumisesta. Katsomme junien ja lentojen aikataulut tietoverkosta, tai pyydämme tekstiviestinä kännykällä tulevan merisään. Vähemmän ja vähemmän on sitä uutta tietoa, jota ei olisi etsittävissä sähköisesti joko internetin välityksellä tai langattomasti. Uutiset, kaunokirjalliset julkaisut ja vanhan kirjallisuuden sähköiseen muotoon muutetut tekstit täyttävät internet-sivustoja. Kansalaisten ja järjestöjen mielipiteet, keskustelupalstat ja aatteelliset kannanotot ovat hetkessä jokaisen luettavissa. Alueelliset ja kellonajasta riippuvat rajat ovat kadonneet.

Mitä muutos merkitsee tiedonlähteiden osalta? Aihetta käsiteltäessä määritellään yleensä, mitä tiedonlähteellä kyseisessä yhteydessä tarkoitetaan. Tässä tiedonlähteellä tarkoitetaan sekä dokumentteja, joista tietoa saadaan tiedontarpeisiin, että apuvälineitä, joiden avulla etsitään ja tavoitetaan kyseisiä dokumentteja. Voidaan myös puhua primaarisista tiedonlähteistä, joilla tarkoitetaan kirjoitettua tekstiä, perinteisiä painettuja julkaisuja ja sähköisiä tekstejä. Sekundaariset tiedonlähteet käsittävät erilaiset bibliografiat, luettelot, tietokannat ja muut apuvälineet, joiden avulla päästään primaarilähteiden jäljille.


Tiedon tuottamisen helppous

Sähköinen julkaiseminen ja internetin kautta tapahtuva välitys ovat tuoneet helppouden ja nopeuden tiedon tuottamiseen. Helppoudesta on myös haittansa. Myös sisällön muokkaamiseen käytetty aika on usein supistunut ja julkaisukynnys laskenut. Tiedon nopea saatavuus on tärkeää, mutta tiedon tarvitsijalle on ongelmallista, jos tieto ei kaikin osin olekaan taattua ja luotettavaa. Paljon tietoa vanhenee jatkuvasti, eikä verkkoon tuotetun valtavan tietomäärän ajantasaisuutta aina voida tai viitsitä ylläpitää. On vaivattomampaa tuottaa uutta tietoa kuin seurata ja kontrolloida jo olemassa olevan oikeellisuutta ja ajantasaisuutta. Sähköisten lähteiden kriittinen arviointi on siksi erityisen tärkeää.

Julkaiseminen sähköisesti on kustannuksiltaan taloudellisempaa kuin paperille painetun kirjan tuottaminen, joten paine tämän edun hyödyntämiseen on suuri. Sähköisen julkaisun käyttöliittymä on kuitenkin vielä kehittymätön, kun painettu kirja on vuosisatojen kuluessa saanut oivallisen ja helppokäyttöisen muotonsa. Siitä syystä käyttäjät asettavat kirjan sähköisen tiedonlähteen edelle. Painettujen ja sähköisten tiedonlähteiden rinnakkainelo on luonteenomaista tälle hetkelle.

Perinteisinä monografioina julkaistaan etenkin humanistisen tieteellisen tutkimuksen tuloksia. Sähköinen julkaiseminen ei ole vähentänyt painetun kirjan merkitystä. On kuitenkin paljon aineistoja, joille sähköinen julkaiseminen on omiaan. Etenkin lehdistö on muutosvaiheessa. Lyhyehkön lehtiartikkelin lukeminen näyttöruudulta tai tulostus paperille on melko vaivatonta. Toistaiseksi tuotetaan useimmiten lehden paperimuotoinen ja sähköinen julkaisu rinnakkain, ja molemmat versiot voivat olla sisällöltään identtiset. Vähälevikkisten tiedejulkaisujen uskotaan kuitenkin olevan tulossa tiensä päähän, jolloin kalliista paperijulkaisusta joudutaan luopumaan kokonaan. Sähköisen julkaisemisen lisääntyessä lehdet voivat kustannusten säästön lisäksi saada nopeamman ja aikaisempaa laajemman levikin.

Sähköisinä tuotetaan sekundaarisia tiedonlähteitä, kuten luetteloita, viitetietokantoja, bibliografioita ja hakuteoksia, aiemmin paljolti cd-rom-tallenteina mutta nykyisin valtaosin verkkokäyttöisinä online-tietokantoina. Niiden ilmeiset edut, kuten monipuoliset hakumahdollisuudet, kumuloituminen, ajantasaisuus ja kokoaikainen saatavuus ovat ratkaisevia. Toisaalta hankala selailu, usein heikot hakutekniikat ja kokonaisuuden hahmottamisen vaikeus asettavat käytölle kynnyksen. Hakunotkeuteen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Käyttäjien mieltymykset suosivat sen vuoksi kirjaa. Näistä syistä sekä laitteista riippumattoman käytön mahdollistamiseksi esimerkiksi tietosanakirjoja julkaistaan edelleen painettuinakin.

Monimuotoisuuden lisääntyminen tiedonlähteissä on sähköisen julkaisemisen myötä tullut ilmiö. Paperille painettujen tiedonlähteiden rinnakkaisjulkaisuina voi olla sähköisiä tallenteita, muun muassa cd-rom-tallenteita, sekä verkkokäyttöisiä julkaisuja. Eri versioiden käyttöliittymät ja käyttötavat voivat olla keskenään erilaiset. Niinikään sähköisten aineistojen käyttöehdot vaihtelevat paikalliskäytöstä lähiverkkokäyttöisyyteen tai vapaaseen internet-käyttöön.


Verkot välittävät

Sähköisen julkaisemisen tunnusomaiset piirteet ovat tietyille tiedonlähteille erityisen suotuisia. Tällaisia voidaan mainita muun muassa:
  • halpuus: vähälevikkinen aineisto
  • levityksen nopeus ja usein lyhyt elinkaari: ajankohtaistieto, raportit
  • levityksen kohdennus ja monta samanaikaista käyttäjää: kurssikirjallisuus
  • hakuominaisuudet: viite- ja kokotekstitietokannat, sanakirjat, hakuteokset
  • suuret aineistomassat: lähdeaineistot
  • multimediapiirteet: lähdeaineistot, joissa kuvan tai äänen osuus on tärkeä.
Tieteellinen tutkimus ja tulosten julkaiseminen on etenkin humanistisilla aloilla hidas prosessi. Tieto ei myöskään vanhene samalla lailla kuin esimerkiksi luonnontieteissä. Paperimuotoisen monografian julkaiseminen on vallitseva käytäntö. Kuitenkin tutkimushankkeiden erilaisia oheisaineistoja saatetaan julkisuuteen enenevässä määrin internetin välityksellä. Projektien www-sivut sisältävät uusinta tutkimustietoa, linkkilistoja ja tietoja lähdeaineistoista. Niiden antia ovat myös vuorovaikutteiset piirteet, joita ei ole mahdollista toteuttaa painatteiden yhteydessä, kuten tutkimushankkeen aiheesta käytävä keskustelu ja palaute.

Lähdeaineistoille, joiden julkaiseminen painetussa muodossa olisi taloudellisesti hyvin raskasta, merkitsee sähköinen julkaiseminen keinoa alentaa kustannuksia ja saada aineisto käyttöön asteittain jo tuotannon alkuvaiheesta lähtien. Aineistot digitoidaan ja saatetaan tietokantamuodossa verkkokäyttöön. Kohteina on sekä käsikirjoituksia ja painettuja aineistoja että myös ääninäytteitä. Yhdysvaltain Kongressin kirjaston American Memory -hanke kulttuuriperinnön saattamiseksi verkkokäyttöön on ollut ensimmäisiä ja on uraauurtava myös mittavuudessaan ja monipuolisuudessaan.

Meillä laajoja hankkeita, jotka perustuvat aineistojen digitointiin, on muun muassa vanhan sanomalehdistömme saattaminen sähköisenä internet-käyttöön. Helsingin yliopiston kirjaston Suomen historiallinen sanomalehtikirjasto 1771-1890 on sekä saavutettavuuden että käytettävyyden kannalta aivan oleellisesti toisenlainen tiedonlähde kuin entiset mikrofilmit. Kansallisarkiston Diplomatarium Fennicum, Suomen keskiajan lähteiden tietokanta ja digitaaliarkisto, on toinen merkittävä käynnissä oleva aineistojen digitointihanke, joka korvaa ja täydentää alun perin painettuna 1900-luvun alkupuolella ilmestyneen teossarjan Finlands medeltidsurkunder.

Huomattavaa on, että tietoverkkokokonaisuus on osa meidän nykykulttuuriamme ja sinällään lähde nykypäivän tutkimukseen. Internet on tavallaan uusi maailma, joka heijastaa yhteiskunnan ja kulttuurin tilaa. Sen merkitys lähdeaineistona tulee kasvamaan, kun sen kattama aikajakso pitenee.

Sähköiseen muotoon tuotetaan takautuvasti myös aikakauslehtiä ja muuta painettua aineistoa. Esimerkkinä on Helsingin yliopiston kirjaston Elektra- projekti, ja ulkomaisista voidaan mainita laaja tieteellisten aikakauslehtien arkisto JSTOR, The Scholarly Journal Archive, sekä Project MUSE, joiden molempien lehdet ovat myös Helsingin yliopiston kirjaston välityksellä käytettävissä.

Kuvallisen digitoidun aineiston ensimmäisiä vapaassa internet-käytössä olevia tietokantoja edustavat 1990-luvun loppupuolella tuotetut Åbo Akademin kirjaston Bildarvet-tietokannat sekä arkistojen, kirjastojen ja museoiden yhteishankkeen Muistin yhteydessä kehitetyt kuvatietokannat, muun muassa Helsingin yliopiston kirjaston Helmi. Muisti-yhteistietokanta on esimerkki myös instituutioiden rajojen madaltumisesta ja mahdollisuudesta tuottaa yhteiskäyttöön digitoituja tiedonlähteitä niiden fyysisestä sijainnista riippumatta.

Eräs merkittävä internetin luonteesta johtuva ilmiö liittyy sähköisiin tiedonlähteisiin: ilmaiseksi käytettävissä olevaa uutta aineistoa tuotetaan verkkokäyttöön runsaasti. Julkishallinnon, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja myös yksityisten henkilöiden julkaisuja, raportteja, luetteloita, ym. on vapaasti käytettävissä kuten myös sanakirjoja, hakuteoksia, tietosanakirjoja.

Kaupallisten kustantajien maksullinen tieteellinen julkaisutuotanto verkkokäyttöön lisääntyy nopeaa tahtia. Kirjastojen tarjoaman kirjojen, tieteellisten lehtien ja hakuteosten lainauksen sijaan on tullut verkkoaineistojen keskitetty hankinta ja välitys. Yksittäiset kirjastot eivät enää välttämättä tilaa painettuja julkaisuja, vaan rakentavat konsortioita sähköisten aineistojen saamiseksi yhteiskäyttöön. Esimerkkinä on kansallinen elektroninen kirjastomme, FinElib.


Tietoa kansalaisille, tietoa tutkijoille

Tiedonlähteen muutosta suhteessa käsiteltävästä tapahtumasta tai aiheesta kuluneeseen aikaan kuvataan havainnollisesti Kelley Lawtonin tiedon aikajanassa. Päivänkohtainen tieto leviää yleisön tietoisuuteen tiedotusvälineiden kautta, joihin myös internet kuuluu. Seuraavien viikkojen aikana tieto on löydettävissä yleisaikakauslehdistä ja se kohdistetaan edelleen pääasiassa suurelle yleisölle. Myöhemmin tiedonlähteenä ovat tieteelliset aikakauslehdet, tietosanakirjat ja hakuteokset. Viimein vuoden tai vuosien kuluttua tieto on laajana tutkimustietona asiantuntijoille ja ammattihenkilöstölle, yleensä painetussa muodossa kirjana.

Suuri osa internetin välityksellä tavoitettavasta sähköisestä tiedosta on tarkoitettu tiedonlähteeksi suurelle yleisölle yksittäiseen suppeaan, usein lyhytaikaiseen tiedon tarpeeseen. Hyvin paljon on sirpaletietoa ilman kontekstia. Tietoaineistojen parempi hallinta ja jäsentäminen eri käyttäjien tarpeiden mukaisesti tuo muunkinlaiset verkkotiedonlähteet helpommin tavoitettaviksi. Kehittyneet hakukoneet ovat kansalaisten ja yhä enenevässä määrin myös tutkijoiden ja tiedonhaun ammattilaisten tiedonhaun välineitä. Hakukoneiden kyvyt eritellä aineistoja ovat erilaiset, ja hakutuloksen tarkkuus on yksi ratkaiseva tekijä. Silti internet-käyttöön liittyy paljon ongelmia, joista suurimpia ovat vanhentuneet linkit ja vanhentuneet sivut. Oikean tiedon löytymisen vaikeus ja tiedon epäluotettavuus ovat niinikään yleisiä puutteita. Sähköisen tiedonlähteen lyhyt pysyvyys internet-käytössä hankaloittaa sen käyttöä tutkimuksen lähteenä, jos viittausten tietojen tarkistaminen ei ole mahdollista.

Uusien tiedonlähteiden eräs merkittävä piirre on entistä laajempien tietokokonaisuuksien muodostuminen. Tiedonlähde ei enää ole yksittäinen teos tai tietokanta vaan monitahoinen ja monimuotoinen asiakokonaisuus, jossa on artikkeleita, kuvia, hakemistoja, tietokantoja, linkkilistoja, jne. Tekijöinä ja ylläpitäjinä voivat olla lukuisat etäällä toisistaan olevat ryhmät. Tiedonlähde-käsitteemme tuleekin vielä saamaan laajemman ja monipuolisemman sisällön: kokonaiset www-sivustot, sähköiset hakemistot, virtuaalikirjastot sekä laajojen kokonaisuuksien hallintaan ja tiedonhakuun luotavat käyttäjälähtöiset portaalit ovat tulevaisuuden tiedonlähteitä.

Esimerkkinä mittavimmista virtuaalikirjastoista on WWW Virtual Library eri tieteenalojen sivustoineen. Tutkijayhteisön omista asiantuntevasti toimitetuista www-sivuista on hyvä esimerkki Agricola - Suomen historiaverkko, joka monipuolisuudessaan on kiinnostava historian alan tietopaketti. Ja mainittakoon vielä Helsingin yliopiston kirjaston tuleva Nelli-portaali. Siihen voidaan myös liittää personoituja palveluja käyttäjän tiedontarpeen mukaisesti.

Kun kuitenkin koko laaja internet voi olla tiedonhaun lähtökohtana, oikean tiedonlähteen löytyminen suuresta sähköisestä massasta vaatii tiedon tallennukseltakin paljon. Tallennuksen ja metadatan merkitys nousevat oleellisiksi tekijöiksi tiedonhaun onnistumiselle. Sähköisten tiedonlähteiden käytettävyyden hyväksi tehdään paljon tutkimusta ja kehitystyötä sekä teknisten että sisällöllisten ominaisuuksien parantamiseksi. Tähän liittyy se kiinnostava piirre, että tutkitaan käyttäjälähtöisyyden edellytyksiä näennäisesti keskenään ristiriitaisista lähtökohdista. Toisaalta tutkitaan ja kehitetään sanasto- ja lingvistisiä aiheita ja toisaalta koneellisesti toteutettavia menetelmiä. Semanttinen web on yhdistävä tavoite.


Kansalliskirjasto - tiedonlähteiden tiedonlähde

Kansallisen julkaisutuotannon siirtyessä enenevässä määrin verkkokäyttöiseksi on tullut tarve laajentaa kulttuurin säilytystehtävä kattamaan myös sähköiset verkkoaineistot. Jo nyt kansalliskirjasto haravoi kotimaisia verkkoaineistoja ja ottaa vastaan sähköisten julkaisujen luovutuksia. Viralliselle pohjalle toiminta siirtyy siinä vaiheessa, kun uusi vapaakappalelaki astuu voimaan. Näillä näkymin se toteutuu vuonna 2005. Silloin toimintakenttä kattaa koko kansallisen internet-tarjonnan. Tätä kautta poistuu eräs tutkimuksen näkökulmasta suuri vaikeus sähköisten tiedonlähteiden käytössä. Verkkoaineistojen ja verkon kautta tavoitettavien tiedonlähteiden autenttisuus ja luotettavuus voidaan paremmin varmentaa ja niiden pysyväissäilytys voidaan turvata. Lyhytaikaiseen internet-käyttöön luotujen aineistojen löytyvyys niiden akuutin elinkaaren jälkeenkin varmentuu.

Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm on eri yhteyksissä innostuneesti ja innovatiivisesti tuonut esiin sähköisten aineistojen merkitystä. Artikkelissaan Luokaamme kansallinen arvoketju hän on peräänkuuluttanut kansallista sähköisen julkaisemisen arvoketjua, jossa olisi määriteltynä aineiston tuotanto, hankinta, välitys ja arkistointi. Siinä kansalliskirjastolla tulee olemaan merkittävä rooli sekä hankinnan - sähköisten vapaakappaleiden vastaanottajana ja sähköisen tieteellisen kirjallisuuden hankkijana - että käyttöön asettajan ja säilyttäjän ominaisuudessa, mukaan lukien digitoidun aineiston tuottaminen. Uusin teknisin ratkaisuin, joihin kuuluu sähköisten objektien hallinta (DOMS) ja parantunut käyttöön saaminen Nelli-portaalin kautta, aineistot ovat entistä paremmin käyttäjien tavoitettavissa.


Lähteet

Ekholm, Kai, Luokaamme kansallinen arvoketju. - Tietoyhteys 2003: 2 (Toukokuu).

Joukkoviestinnän arkistointiprojektin muistio. Helsinki 2003. – Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2003: 14.

Järvinen, Petteri, Internet-käyttäjäkysely 1998. http://www.pjoy.fi/tutkimus/kt98/

Lawton, Kelley, Guide to Library Research. Selecting resources. Duke University Libraries, 2001. http://www.lib.duke.edu/libguide/selecting.htm

Nuorteva, Jussi, Voiko verkkotietoon luottaa? – Tieteessä tapahtuu 2003: 3.

Onnela, Tapio & Suominen, Jaakko, Digitaaliset lähteet ja historiantutkimus. – Agricolan Tietosanomat 3, 2001. http://www.utu.fi/agricola/tietosanomat/numero3-01/digilahteet.html

Onnela, Tapio, 2002, Tieteellisten aikakauslehtien tulevaisuus – bisnestä vai vapaata tietoa? – Agricolan Tietosanomat 1, 2002. http://www.utu.fi/agricola/tietosanomat/numero1-02/tiedelehdet.html

Suominen, Jaakko, 1999, Elektronisten lähteiden luotettavuus. Historioitsijan Internet-opas. http://www.utu.fi/hum/historia/kh/iopas/ongelmat.html


Verkkotiedonlähteitä

Agricola-verkko http://www.utu.fi/agricola/

American Memory http://lcweb2.loc.gov/ammem/amhome.html

Bildarvet-tietokannat http://www.abo.fi/library/bildarvet/

Diplomatarium Fennicum http://www.sls.fi/fmu/

Elektra http://www.lib.helsinki.fi/elektra/aineisto.html

FinElib, kansallinen elektroninen kirjasto http://www.lib.helsinki.fi/finelib/lisens.html

Helmi http://www.lib.helsinki.fi/memory/helmi.html

Historiallinen sanomalehtikirjasto 1771-1890 http://digi.lib.helsinki.fi/

JSTOR, The Scholarly Journal Archive http://www.jstor.org/

Muisti-projekti - kirjastojen, arkistojen ja museoiden yhteishanke http://www.lib.helsinki.fi/memory/

Project MUSE http://muse.jhu.edu/journals/

The WWW Virtual Library http://vlib.org/Home.html


Muuta

Digitaalisen aineiston hallintajärjestelmä (DOMS) http://www.lib.helsinki.fi/kirjastoala/hankkeet/DOMS.htm

Nelli-portaali http://www.lib.helsinki.fi/finelib/lisens.html