Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
kansi   lukijalle   esipuhe   kirjoittajat   galleria


Kirja  tietoverkkojen maailmassa

 «

    aihepiirit    

  I  

  II  

  III  

  IV  

  V  

  VI  

» 




Palvelukapasiteetti kasvaa


Kansalliskirjasto elämäntehtävänä
1 Aina kansalliskirjasto
2 Kansalliskirjaston kehittäminen yliopiston yhteydessä
3 Kansallisten palvelujen kehittäminen alkaa
4 Kirjastoverkon suurhankkeet
5 Kaikkea ei silti saavutettu
6 Yhteistyö kirjastojen ideologiana
7 Kansalliskirjasto ja yleiset kirjastot
8 Paikallispalvelujen kehittäminen
9 Palvelukapasiteetti kasvaa
10 Verkkokäyttöiset luettelot
11 Kansalliskirjasto on kulttuurilaitos
12 Kansainvälistä yhteistyötä
13 Johtajana asiantuntijaorganisaatiossa
14 Kokonaisuuden etu
tulosta Tulostettava versio
Ensimmäisiä suuria ratkaisujani ylikirjastonhoitajan nimitykseni jälkeen oli kirjaston maanpäällisten tilojen käyttöperiaatteiden muuttaminen. Olin käynnistänyt hankkeen jo virkaa toimittavana ylikirjastonhoitajana, mutta vakituista nimitystä vailla olevan näyttää olevan mahdotonta toteuttaa radikaaleja muutoksia vakiintuneessa organisaatiossa. Kun minut sitten, joittenkin pettymykseksi, nimitettiin virkaan, hankekin alkoi edetä, valitettavasti vain melkoiselta osin käskyttämällä.

Vaikka tätä ns. avohyllyuudistusta vastustettiinkin, keneltäkään ei ollut voinut jäädä havaitsematta, että kirjaston palvelukyky oli ajautunut umpikujaan. Ainoastaan radikaalit muutokset saattoivat tuoda siihen parannuksen. Uudistuksessa Rotundan tiloihin sijoitettiin ns. avokokoelma ja sisustettiin lähes sata uutta työpaikkaa kirjaston käyttäjille. Samalla arkistokokoelmat ja muut arvokkaat kokoelmat siirrettiin suojatumpiin tiloihin. Kerrankin kävi niin, että jopa Ruotsista tultiin ottamaan mallia. Ensin käytiin Lundista, ja aivan viime vuosina on Uppsalassa vedottu meidän ratkaisuihimme, kun Carolina Redivivan tilojen käyttöä on uudistettu. Avohyllyuudistuksen avulla saimme kirjastorakennukseen myös peruskorjauksen. Sen jälkeen kun uudistus osoittautui menestykseksi, myös sen vastustajat kaikkosivat, sillä kaikki olivatkin mielestään lopulta kannattaneet sitä. Tänä päivänä ei mitään muuta vaihtoehtoa voitaisi ajatellakaan. Kokemus vahvisti oikeaksi sen vanhan viisauden, ettei mikään ole niin menestyksellistä kuin menestys.

Sen jälkeen, kun nykyinen Fabiania otettiin käyttöön, tutkijatilojen järjestelyt on jälleen uusittu. Vanhojen ja tilavuudeltaan laajojen tilojen järjestäminen käytännöllisellä tavalla on kuitenkin osoittautunut erittäin vaikeaksi. Tilojen lisäyksestä huolimatta, emme esimerkiksi kyenneet sisustamaan tiloihin todellisia tutkijakirjaston käsikirjastoja, jotka ovat korkeatasoisten tieteellisten kirjastojen toiminnan perusedellytys. Sen jälkeen, kun olin pääosin jo kirjoittanut tämän tekstin, minulla oli IFLA:n kokouksen yhteydessä tilaisuus työskennellä muutama intensiivinen päivä Berliinin Staatsbibliothekin käsikirjoituslukusalissa. Vertailussa omat työskentelyedellytyksemme eivät valitettavasti pääse edes pistesijoille, minkä tosin olen tietänyt ennenkin. Myös suljetuista kokoelmista lukusaliin tilatun kirjallisuuden käsittely vaatisi perusteellista uudelleen suunnittelua, jonka tosin jo kertaalleen minun aikanani käynnistimmekin.


«  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  »
URN:NBN:fi-fe20031605