|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||
Yhteistyö kirjastojen ideologiana
Opetusministeriön ratkaisuista kaksi on mainittava ennen muita, ensimmäisen yhteisen kirjastojärjestelmän hankinta 1980-luvulla ja FinELib-projektin käynnistäminen. Mutta samalla on tähdennettävä sitä, ettei ministeriökään kykene tekemään päätöksiään tyhjiössä. Esimerkiksi yhteisen kirjastojärjestelmän rahoituspäätöstä ei olisi voitu tehdä ilman kahta perusedellytystä, ilman kirjastojen yksimielisyyttä ja ilman niiden kokemusta atk-menetelmien käytöstä. Erimieliselle ja atk-kokemusta vailla olevalle kentälle ministeriö tuskin olisi kymmeniä miljoonia syytänyt. Kirjastojen yksimielisyys perustui lähes kymmenen vuoden mittaiseen käytännön harjoitteluun, ja näin jälkeenpäin olen tyytyväinen, että sain olla mukana aloittamassa tätä kehitystä ja ajamassa sitä eteenpäin, vaikka en ollutkaan valitsemassa ensimmäistä uutta järjestelmää. Aloitteen tekeminen FinELib-projektin käynnistämiseksi olisi puolestaan ollut mahdoton tehtävä kirjastoille. Aloitteen oli tultava sieltä, missä tiedettiin, että se oli viisasta tehdä ja että se myös voitiin rahoittaa. Mutta vaikka opetusministeriö tekikin suuret peruspäätökset, päätösten toimeenpano jäi kirjastojen ja niiden kehysorganisaatioiden tehtäväksi. Varsinainen työ oli siis tehtävä kentällä. On selvää, että kirjastoilla oli keskinäisiä eturistiriitoja. Yksittäisten kirjastojen johtohan tarkastelee asioita väkisinkin omasta paikallisesta näkökulmastaan. Helsingin yliopiston kirjaston taasen pelättiin ajavan lähinnä omaa ja yliopistonsa etua, mitä pelkoa en voinut pitää missään mielessä perusteltuna. Yhteistyön kehittäminen ei ole ollut helppoa Suomessakaan, vaikka olenkin kuullut muissa Pohjoismaissa usein niin väitettävän. Mutta vaikka uudistuksista onkin ollut taisteltava, ilman tätä taistelua me tuskin olisimme siinä, missä me nyt olemme. Tarpeettomilta vaikuttaneet kahnaukset tuntuivat aikanaan tietysti kuluttavilta ja turhauttavilta, varsinkin jos vastustuksen takana olivat puhtaasti paikalliset tai jopa henkilökohtaiset intressit. Vieläkin tarpeettomammalta vastustus tuntui silloin, kun selvästi näkyi, ettei poikkitelaisuus johtunut mistään muusta kuin siitä, etteivät asianomaiset olleet tilanteen tasalla eivätkä nähneet päivänkohtaisia tarpeitaan pitemmälle. Nopeasti muuttuvassa tilanteessa on entistä tärkeämpää, että erityisesti kirjastojen johtajat kouluttavat itseään jatkuvasti, ovat selvillä aikaisempaa paremmin kansainvälisestä kehityksestä ja omaavat sellaisen kielitaidon ja sellaiset yhteydet, että ne mahdollistavat heille tiedon saannin muualta maailmasta myös henkilötasolla. Olen miettinyt yhteistyökysymyksiä paljon. Ne, jotka ovat lukeneet alussa mainitsemaani kirjoituskokoelmaani, tietävät, mihin suuntaan ajatukseni ovat kulkeneet. Kirjastoilla on usein väärät ambitiot, mikä panee ne kilpailemaan vääristä asioista. Tässä olisi tuhannen taalan paikka informaatiotutkimukselle osoittaa asioitten oikea tärkeysjärjestys. Olennaista ovat omalle käyttäjäkunnalle tarjottavat palvelut, niiden laatu ja hinta. Yksittäisen kirjaston kannalta edullisinta on tukea yhteisten palvelujen kehittämistä ja hyödyntää näitä yhteisiä palveluja mahdollisimman tehokkaasti oman tekemisen sijasta. Palvelut voidaan turvata ainoastaan siirtämällä voimavaroja back office -toiminnasta front office -toimintaan. Näemme muualta maailmasta, miten vaikeaa pelkästään komiteoiden varassa toimiva yhteistyö on ja miten vaikea sen avulla on uudistaa rakenteita. Olen vastikään voinut keskustella tästä tunnetun englantilaisen yliopistokirjastojen kehittäjän Sir Brian Follettin kanssa. Saatoin todeta, että näkökantamme olivat kovin samanlaiset. Valitettavasti yliopistokirjastojen ensimmäisessä yhteisessä strategiassa ei kiinnitetä riittävästi huomiota rakenteellisiin näkökohtiin. Strategian laatimisen nimenomaisena tavoitteena oli etsiä infrastruktuuriratkaisuja, joitten avulla olisi voitu saada rahaa yhteisiin kehittämishankkeisiin. Mutta kansalliskirjasto ja sen olemassaolo muodostui jälleen ongelmaksi, kaiken sen jälkeenkin mitä kirjasto on kirjastoverkon hyväksi tehnyt. Vaikuttaa, että tunteet ovat olleet vahva voima strategiaa valmisteltaessa. URN:NBN:fi-fe20031605 |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||
