Helsingin yliopiston kirjasto, Suomen kansalliskirjasto
kansi   lukijalle   esipuhe   kirjoittajat   galleria


Kirja  tietoverkkojen maailmassa

 «

    aihepiirit    

  I  

  II  

  III  

  IV  

  V  

  VI  

» 




Kansallisten palvelujen kehittäminen alkaa


Kansalliskirjasto elämäntehtävänä
1 Aina kansalliskirjasto
2 Kansalliskirjaston kehittäminen yliopiston yhteydessä
3 Kansallisten palvelujen kehittäminen alkaa
4 Kirjastoverkon suurhankkeet
5 Kaikkea ei silti saavutettu
6 Yhteistyö kirjastojen ideologiana
7 Kansalliskirjasto ja yleiset kirjastot
8 Paikallispalvelujen kehittäminen
9 Palvelukapasiteetti kasvaa
10 Verkkokäyttöiset luettelot
11 Kansalliskirjasto on kulttuurilaitos
12 Kansainvälistä yhteistyötä
13 Johtajana asiantuntijaorganisaatiossa
14 Kokonaisuuden etu
tulosta Tulostettava versio
Kansalliskirjastotehtävien kehityksellä on pitkä historia. Alun alkuaan perustehtävänä oli kansalliskirjallisuuden kokoelman ylläpitäminen ja kartuttaminen. Tämä tehtävä ei menetä merkitystään edes elektronisen aineiston myötä, pikemminkin päinvastoin.

Jos tyydymme bibliografisen toiminnan kehittämisen osalta pelkkään mainintaan, kirjaston kehittäminen kirjastoverkon palveluyksiköksi alkoi toden teolla 1990-luvun alussa. Silloin kirjastoon siirrettiin opetusministeriöstä eräitä siellä siihen asti hoidettuja tehtäviä, jotka kirjastossa koottiin yhteistyösihteeristöksi. Vuonna 1993 vuorossa oli Tieteellisten kirjastojen atk-yksikkö. Vaikka siirrot oli valmisteltu ministeriön asettamassa työryhmässä, ne herättivät vastustusta kentällä. Jossakin mielessä täytynee hyväksyä se, että Helsingin yliopiston kirjastoa vierastettiin kirjastojen keskuudessa, vaikka sitä onkin vaikea järjellä ymmärtää. Joskus tuntui siltä, että tekipä mitä tahansa, aina tuli lunta tupaan. Yhtä lailla ilmeistä oli, etteivät kirjastot olleet kovinkaan hyvin selvillä siitä, mitä kaikkea kansalliskirjasto todellisuudessa teki. Tämä kävi ilmi havainnollisesti siitä hämmästyksestä, joka syntyi, kun julkistimme valmisteilla olleen kansalliskirjastostrategian ja pyysimme siitä kommentteja.

Yksittäisistä kansallisaineistoon liittyvistä kysymyksistä äänitteiden arkistointi ja luettelointi oli ollut melkoinen ongelma jo vuosien ajan. Yhtenä syynä oli äänitteiden vapaakappaleoikeuden jakaminen aluepoliittisista syistä kahden kirjaston kesken. Uuden selvityksen pohjalta opetusministeriö teki päätöksen arkistointitehtävän antamisesta Helsingin yliopiston kirjastolle ja myönsi sitä varten erillisen projektirahoituksen. Kirjasto onnistui tehtävässä yli odotusten. Saimme mm. hankituksi pääosan äänitteistä, jotka olivat ilmestyneet ennen äänitteiden vapaakappaleaikaa. Tarkoin suunnitellun suurprojektin avulla kohdensimme voimamme äänitteiden kattavan luettelon aikaansaamiseen, ja verkkokäyttöinen luettelo voitiin julkistaa syksyllä 2001, jolloin vietettiin suomalaisen äänilevyn 100-vuotisjuhlaa. Viimeisenä virkatoimenani, viimeisen työpäivän päätteeksi, sain neuvotelluksi sopimuksen, joka sallii kirjastolle äänitteiden kopioimisen niiden arkistointia ja käyttöä varten.


«  1  2  3  4  5  6  7  8  9  10  11  12  13  14  »
URN:NBN:fi-fe20031605