|
|||||||||||||||||||||
”Kotimainen kokoelma” syntyy
1800-luvun alussa alkoi vaikuttaa myös kansalliskirjastoasioita monimutkaistava kielikysymys. Sen ensimmäisiä ilmauksia oli C. N. Keckmanin (1793-1838) laatima suomenkielisen kirjallisuuden taannehtivan kansallisbibliografian pohjatyö Förteckning å härtills vetterligen tryckta Finska skrifter (1821). Keckman kutsuu luettelonsa johdannossa suomea ”kansakunnan äidinkieleksi”. Porthanin perinnettä Turun akatemian ja sittemmin Helsingin Aleksanterin yliopiston kirjastonhoitajana jatkanut F. W. Pipping (1783-1868) tarttui Keckmanin kuoltua bibliografiatyöhön ja jatkoi sen suurella tarmolla lopputulokseen. Tähän tietenkin liittyy 1827 tuhoutuneen yliopiston kirjaston kokoelman uudelleenrakentaminen, jossa Pipping kiinnitti erityistä huomiota kotimaisen kirjallisuuden keräämiseen. Kotimaisen kirjallisuuden kokoelma syntyi Suomessa keskellä mehevää riitaa. Pipping oli perinyt Porthanilta ns. mekaanisen hyllyjärjestyksen, jossa kirjat sijoitettiin hyllyille siinä järjestyksessä kuin ne kirjastoon tulivat. Professorit kuitenkin pitivät parempana aiheenmukaista eli tieteellistä järjestystä, jossa samaan tieteenalaan kuuluvat kirjat ovat samassa luokassa. Pipping siirtyi professorinvirastaan senaattoriksi 1837, mutta jatkoi kirjastonhoitajana. Silloin kirjaston järjestysperiaatteista kytenyt erimielisyys leimahti avoimeksi riidaksi. Pipping hävisi kiistan ja erosi 1845 kirjastonhoitajan tehtävästä, mutta pidätti itsellään oikeuden hoitaa ”Suomen kirjallisuuden” kokoelmaa, joka nyt ensimmäistä kertaa erotettiin omaksi osastokseen. Yhdestä kirjastosta tulikin nyt kaksi kirjastoa saman katon alle, yliopiston tieteellinen kirjasto ja kansalliskirjasto. Kotimaisen kokoelman syntymiseen ovat suorassa yhteydessä 1800-luvun jälkipuoliskon tärkeät yliopiston kirjaston virkailijoiden laatimat bibliografiat, alkaen Pippingin suurtyöstä Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista (1856-57), Elmgrenin luetteloon Öfversigt af Finlands litteratur (1861 & 1865) ja edelleen Vaseniuksen Suomalaiseen kirjallisuuteen (1878 alkaen), josta lähtien suomalaisen kirjallisuuden bibliografointi on tapahtunut säännöllisesti, aikaa myöten myös kielellisesti kattavasti. Tällä tavalla jälleen yksi kansalliskirjaston perustehtävä tuli mukaan, vaikka aina toiseen maailmansotaan saakka bibliografioiden julkaisijana olikin jokin muu taho kuin kirjasto. URN:NBN:fi-fe20031601 |
|||||||||||||||||||||
