Tervetuliaispuhe varapääministeri Mikojanille 28.11.1954

Suomen hallituksen nimessä pyydän esittää Teille, Herra Varapääministeri Mikojan, sydämellisen kiitoksen siitä, että olette vastaanottanut hallituksemme kutsun saapua vierailulle Suomeen. Neuvostoliiton tilaaman jäänsärkijän vesillelaskun yhteydessä olemme halunneet Teille paikan päällä esitellä Suomen talouselämää. Neuvostoliiton kauppapolitiikan arvovaltaisena johtajana Te olette vuosien mittaan hyvin perehtynyt Suomen teollisuuden suorituskykyyn ja tuotteisiin. Nyt meillä on tilaisuus Teille näyttää missä olosuhteissa teollisuutemme työskentelee ja millaiset ovat ne ihmiset, jotka vastaavat työsuorituksista tehtaissa ja konttoreissa.

Me suomalaiset otamme Teidät, Herra Varapääministeri, vastaan aivan erityisellä mielihyvällä, sillä me olemme aina saaneet Teidän taholtanne osaksemme suurta myötämielisyyttä. Kun viime kesänä Moskovassa allekirjoitimme toisen viisivuotisen tavaranvaihtosopimuksen Suomen ja Neuvostoliiton kesken, tuotti meille suurta iloa ne tunnustuksen sanat, jotka siinä yhteydessä lausuitte Suomen teollisuudesta. Tämä myönteinen suhtautumistapanne on ollut leimaa-antavana kauppasuhteittemme kehittymiselle. Suomen ja Neuvostoliiton kesken on vallinnut vilkas ja hedelmällinen taloudellinen vuorovaikutus ja uusi viisivuotissopimuksemme luo sille tulevaisuudessakin lujan ja kestävän pohjan.

Varapääministeri Mikojan. Muistatteko, että kesällä 1950 kerroitte Suomen lähetystön aamiaisella aikoinaan Kirovilta kuulemanne tarinan suomalaisista. Se taisi olla tähän tapaan. Oli aikainen talviaamu. Kolme suomalaista ajoi reellä pitkin metsäistä tietä. He huomasivat jonkin eläimen jälkien kulkevan tien yli. Kukaan ei puhunut mitään. Muutaman tunnin perästä sanoi yksi miehistä: "taisivat olla ketun jäljet". Taas tuntien äänettömyys, kunnes toinen mies sanoi: "ne olivat jäniksen jäljet". Ajettiin puhumattomina ja vihdoin illan jo hämärtyessä kolmas mies odottamatta sanoi: "samahan se on, minkä jäljet ne olivat".

Tämä tarina kuvaa oikealla tavalla suomalaista luonnetta. Me olemme yleensä vähäpuheisia, monasti aivan jurouteen saakka. Mutta se on pintaa, jonka alta löytyy ihminen, ken sen oikealla tavalla osaa ottaa esille. Me vastaamme ystävyydellä ystävyyteen ja luottamuksella luottamukseen. Kauppa-asioita hoitaessamme Neuvostoliiton viranomaisten kanssa, olemme monesti saaneet todistuksen siitä, että meihin luotetaan, meidän sanaamme ja meidän työhömme luotetaan. Tämä suhtautumistapa on meitä ilahduttanut ja se on lisännyt meidän pyrkimystämme olla todella luottamuksen arvoisia ja vastata meille osoitettuun ystävyyteen ystävyydellä. Mutta taloudellinen vuorovaikutus ei meidän kansojemme välillä ole ainoa yhteistoiminnan muoto, vaan me olemme mielihyvin nähneet, kuinka sivistyksellisellä ja yhteiskunnallisella alalla suhteemme ovat laajentuneet ja kehittyneet. Tätä hyvän yhteisymmärryksen tietä toivomme voivamme jatkaa.

Suomen hallituksen puolesta tervehdin sydämellisesti hallitusdelegaationne muita jäseniä, joista usea on viime vuosien aikana ollut läheisessä kosketuksessa meidän viranomaisiimme kauppasopimuksia tehtäessä ja kauppa-asioita hoidettaessa. Se on tapahtunut etupäässä Moskovassa. Toivon, että henkilökohtainen tapaaminen suomalaisella pohjalla on omiaan lisäämään molemminpuolista ymmärtämystä ja siten edistämään yhteisten asioiden menestyksellistä hoitamista vastaisuudessa.

Kun kahden naapurivaltion välillä vallitsee pysyvän rauhan, keskinäisen luottamuksen ja molemminpuolisen kunnioituksen suhde, on se seuraus noudatetusta hyvästä naapuruussovun politiikasta.