SUOMALAISUUDEN RINTAMASSA

ASIANAJAJA SETÄLÄ

- Juristi Setälä . . ., aloitti ystäväni ja veljeni Kansanmies erään vuorosanansa kahden kesken käymässämme suomalaista valtionyliopistoa koskevassa vuorokeskustelussa, kun keskeytin sen puolittain vihaisena. Näet monivuotista lauta- ja siis lakimiesuraani oli sanomattomasti loukannut tuo tavallisen maallikon ansioton kohottaminen lakimiespiireihin.

- Ei Setälä ole mikään juristi, vaikka onkin ollut maan lainsäätäjäkunnassa lakeja laatimassa. Näetkös, juristi, joka sovelluttaa elävään elämään kirjanoppineiden ja fariseusten paperilla luomia säännöksiä, on aivan toista luonnetta kuin se tiedemiestyyppi, jota Setälä edustaa sekä omalla alallaan että toistenkin aloilla.

Olisin jatkanut esitystäni juristin kutsumuksen luonteesta jos kuinka pitkälle, ellei ystäväni ja veljeni Kansanmies olisi alkanut hyväntuuliseen tapaansa nauraa hihittää.

- Mitä hirnut? Haluatko väitellä kanssani juristin tehtävistä yhteiskunnassa.

- Enhän toki, kiirehti ystäväni ja veljeni vakuuttamaan. Tyydyn vain ihmettelemään, että et pidä Setälää juristina. Hänhän on ensiluokkainen juristi, asianajaja, vieläpä sitä temppuiluun taipuvaa ja turvautuvaa lajia.

- Ei, ei, huudahdin ja raavin epätoivoissani tukkaani. Me emme voi tarkoittaa samaa henkilöä. Erehdys.

- Aivan samaa tarkoitamme, järäytti ystäväni ja veljeni Kansanmies. Eemil Nestor Setälää, jota myös Nestor Suureksi on mainittu, Suomen kuninkaan Reetrik Kallen hoviherraa ja kreiviä, universaalineroa, professoria ilman opettamisvelvollisuutta kautta vuosien, valtiomiestä, nykyistä ulkoministeriämme, erään suomalaiskansallisen yliopiston kansleria ym. ym. Tätä Setälää minä tarkoitan ja kutsun häntä asianajajaksi.

Minä aloin lannistua ystäväni ja veljeni varmuudesta. Kysyin sentään tiukasti syitä, joitten perusteella hän rohkenee häväistä miestä, jonka kengännauhoja hän ei olisi arvollinen korjaamaan, miestä, jonka nerouden loiste on heijastunut kauas maailmalle ja joka on pienen maamme nimen saattanut tunnetuksi suurten eläjien vieraspidoissa.

- Sinä kysyt sitä, aloitti ystäväni ja veljeni Kansanmies. Sinä, jonka silmät ovat yhtä avoimet kuin omanikin lukemaan sanomalehdistä herra Setälän puheita kuluneenakin kesänä, joita puheita tosin on ollut sellainen liuta, että niihin on saanut uhrata aikaansa koko lailla tukevasti. Herra Setälän puolustelu hänen vastustaessaan ruotsin kielen opetuksen poistamista suomenkielisistä oppilaitoksista on yksinomaan asianajotemppuilua ja luonteeltaan sitä pahinta laatua. Arvostele itse, joka olet lautamiehenä selvillä juristerian varjolla harjoitetusta silmänkääntöpelistä. Herra Setälä on noussut vastustamaan ruotsinkielen opetuksen poistamista suomalaisista kouluista vetoamalla siihen, että jos näin tulisi tapahtumaan, ympäröisi Suomen kansa itsensä kielentaitamattomuuden muurilla. Mikä muuri siinä syntyy, jos me heitämme tarpeettomana pois ruotsin kielen opetuksen, tuon vähän käytetyn ja suuressa maailmassa tuiki tuntemattoman pienkielen, ja sen sijaan ryhdymme opettamaan kansalaisillemme engelsmannien ja franskojen kieliä, joita osaamaton ei maailman mahtavien neuvospöydässä saa sanansijaa. Sillä jos me luovumme vähäisestä ruotsinkielestä, saamme me sijalle jonkun kulttuurikielen, ja juuri siten me poistamme kielentaitamattomuuden muureja, joita herra Setälä haluaa pitää pystyssä puolustamalla itsepäisesti ruotsin kielen asemaa Suomenmaan suomalaisissa kouluissa ja turvautumalla halpa-arvoisiin temppuihin.

Ei meille suomalaisille ole vahinkoa siitä, että me vaihdamme vähän tarpeellisen suuresti tarpeelliseen. Oliko se väärin, kun esi-isämme vaihtoivat kuokan auraan, joka monin verroin paremmin möyhi maan kuin entinen kalu; oliko se väärin, kun esi-isämme vaihettivat jousipyssynsä piilukkoon? Sama on suhde, jos me nyt kouluopetuksessa vaihdamme ruotsin kielen esim. englannin kieleen, ja näin ilmeisen selvää asiaa käy herra Setälä vastustamaan mokomilla silmänkääntötempuilla. Mutta huono asia pakottaa puoltajansa huonoihin keinoihin.

Ystäväni ja veljeni Kansanmies oli kiivastuneena selvitellyt kantaansa ulkoministeri Setälään nähden. Mutta hän jatkoi:

- Saat olla varma, että Setälä muuttaa vielä karvansa, kun hän huomaa, että politiikan jenkka ei kuljekaan hänen nuotillaan; kun hän huomaa itsensä ulossuljetuksi kansan valittujen joukosta, niin muuttuu hän mielellään aitosuomalaiseksi. Sillä käännös on hänen helppo tehdä.

Lautamies 1926