Lautamiehen lavitsalta

Suomen Heimo 1/1928

Vahingoniloiselle ja muutenkin syntiselle suomalaiselle sielullemme teki tottatosiaankin hyvää se äläkkä, minkä ruotsalaiset rahaherramme ja heidän palkkalaisensa nostivat, kun muutamat kaukonäköiset aitosuomalaiset julkaisivat maan sanomalehdissä - lukuunottamatta eräitä "puolueettomia" ja "raharuhtinaista" riippumattomia lehtiä, jotka eivät uskaltaneet sitä palstoillaan painaa - oikeaoppisen paimenkirjeen, jossa suomalaisia kiellettiin talletuksillaan edistämästä ruotsalaisten pankkien ja niiden avulla ruotsalaisen sekä muunkin epäkansallisen liike-elämän kehittymistä. Se koira älähtää, johon kalikka sattuu. Ja niinpä koko ruotsalainen lehdistömme hyökkäsi kiivaasti anonymejä julistuksen allekirjoittajia vastaan, jotka tuolla teollaan olivat mu-ka ryhtyneet kaivamaan maata maan teollisuus- ja liike-elämän alta kokonaisuudessaan. Saivatpa ruotsalaisemme vielä mukaansa muutamia suomalaisia huuhkajoita, jotka huhuilivat saman mallin mukaan kuin ruotsalaisetkin. Mutta tuo ruotsikkojen hätä oli paremmin kuin mikään muu omiaan todistamaan, mitenkä arkaan paikkaan yllämainittu julistus oli sattunut. Se oli ta-vannut suoraan ydinhermoon. Ja kunhan suomalaiset ottavat pois talletuksensa epäkansallisista pankkiliikkeistä, niin se valtasuoni, joka on kuljettanut pääomia jos jonkimmoisille ruotsalai-sille liikeyrityksille ja edistänyt maan liike-elämän ruotsalaistumista, on katkaistu. Ja ruotsalaisten ylivalta liikemaailmassa on samalla hetkellä katkaistu. Auttamattomasti ja ijäksi päiväksi.

Suomalaisen kansan nielemiskyky kyllä on suuri ja ruotsikkomme tietävät sen, valitettavasti, liiankin hyvin. Suomalainen ei näy piittaavan paljoa, ostaako hän tavaransa puhtaasti suomalaisesta taikka puhtaasti ruotsalaisesta liikkeestä, vaikkapa hän olisikin sikäli kansallisesti valveutunut henkilö, että käsittäisi ja tunnustaisi liike-elämän suomalaistamiseksi tähtäävät pyrkimykset. Maaseudulla tätä seikkaa ei niinkään huomaa, mutta täällä pahassa Helsingissä, täällä sen saa tuta. Kiihkoruotsalaisessa Varubodenissa käy joukoittain suomalaisia ostajia, sen takia, että sieltä saa muka parempia siirtomaatavaroita ja hedelmiä kuin mistään muusta kaupasta. Ja tosiasia kuitenkin on, että Varuboden ostaa suuren osan tavaroistaan S.O.K:sta. Niitä tuotteita myy kyllä moni muukin liike Helsingissäkin. Mutta ruotsalaisuus on hienoa ja Varubodenista ostaminen on myöskin hienoa.

Äskettäin perustettiin Helsingissä eräs räätäliliike, jonka nimenä on A.E. Knape`s Beklädningsatelier. Siinä käy tietysti suomalaisia asiakkaita, sillä siitä saa "hienon" puvun. Ainakin hinnaltaan. Eikä se ole yhtään parempi kuin meidän Kalle Kuusisesta ostetusta kankaasta Luomajoen tekemä pukumme.

Kuten tunnettua Gösta Stenmanin taidepalatsin osti M.M.-niminen ruotsalainen laulajaseura. Se lienee ottanut ravintoloitsijakseen johtaja Lundbohmin, joka on perustanut Pagod-nimisen kahvilan entisen Palatsikahvilan saleihin. Helsingin Sanomain pakinoitsija Leikari [K. E. Kivijärvi) alias Bagheera, jonka "suopeus" suomalaisuusrientoja kohtaan - taikka oikeammin vastaan - on saatu kirjoitetusta sanasta useasti nähdä, on katsonut asiakseen "puffata" Helsingin Sanomissa tuota ruotsalaista kahvilaa m.m. seuraavasti: "Suomen pääkaupunki on rikastunut tapaamispaikalla mannermaiseen tyyliin.

Mutta johtaja Lundbohmin komeaa kahvilaa ei tässä ollut tarkoitus `puffata`. Sen sijaan pari sanaa mokasta. Mehän olemme kahvinjuojakansaa, mutta siitä huolimatta on meidän kahvimme usein varsin vajavaisesti valmistettua. Sen tietävät esim. kaikki Italian kävijät, jotka pienten baaritiskien ääressä ovat virkistäneet sieluaan ja ruumistaan mustalla `caffe espressolla` tahi kauniin ruskealla `cappuccinolla`. Se vasta on kahvia! Eikä sitä keitetäkään kuparipannussa - niin kodikas ja kaunis kuin kotoinen, kiiltäväposkinen `kahvikaisa` saattaakin olla! -, vaan tiskillä seisovassa pihisevässä nikkelisessä koneessa, joka on yhtä suuri kuin pienen huvipurren höyrykattila. Tällainen kone on myöskin Pagodin baaritiskillä, ja sen putkista tihkuu aito mokkatuoksuista mustaa juomaa, al italiano.

Mutta myöskin muuta saa, kuten sanottu, uudessa kahvilassa. Voi kuvitella olevansa Parisissa imiessään olkipillistä melangea tahi nauttiessaan briocheja ja croissant`eja kermakahviin. Ehkäpä New Yorkissakin, jos ottaa ice-cream-sodan."

Hienoa, upeaa, mannermaista! Sellaista pitää olla ja suomalaiset herrat juoksuttavat rahansa ruotsalaisten rahamyllyyn. Varsinkin kun joku ulkomaiseen ihastunut Leikari sitä suosittelee.

Tuskinpa Pagodista sentään ylioppilaiden käyntipaikka tulee. Vaikka eipä tuo menisi kuin ojasta allikkoon, jos ylioppilaat vaihtaisivat istuskelupaikkansa ehtaruotsalaisesta - olisikohan juutalainen? - Fazerista taatusti yhtä ruotsalaiseen Pagodiin. Ja etua tästä vaihdoksesta heille olisi sikäli, että saisivat tilata kahvin asemasta aito mokkatuoksuista juomaa al italiano ja vichyveden sijasta ice-creamsodaa!

Kaipa Pagodinkin kohtalo on sama kuin oli Palatsikahvilan. Heikinkadun komeanokkaiset seemiläiset valloittavat piankin tämän "mannermaisen tapaamispaikan", ja silloin sieltä varmasti mongoolit kaikkoavat.

Lautamies