Angervonniemellä 7.8.1926

Rakas, Oma, Upu-Tupu

Monet monet kauniit kiitokseni kirjeistäsi "Sylvinpäivä" onnitteluineen. -

Sain tänään Siiriltä kortin että minun olisi pitänyt mennä tapaamaan Tätiä - ei ollut kyllä sanottu minne kun hän tänään matkusti tätä kautta Kangasniemelle, sain tiedon hänen matkustamisestaan vasta postin mukana klo 12, ja kun kortissa oli mainittu, että Täti matkustaa Otavan kautta, niin en enään lähtenyt minnekään häntä tavoittamaankaan sillä juna Otavaan lähtee jo klo 11.

Äiti vaikutti tässä alkupäivinä hieman hermostuneelta ja alakuloiselta, mutta tänään hän on ollut jo oikein hyvällä tuulella. Moittii paraillaan minua siitä, että kirjoitan Sinulle keltaisella paperilla - pitäisi sen kuulema olla punaista.

Kerttu Auvinen oli toissa iltana täällä, laitoimme yhdessä hänen kanssaan kivistä jonkullaista sulkua siihen jokipahaseen, että vesi muka nousisi korkeammalle, ja korkeammalle se on noussutkin, vaikkei suinkaan sen sulkumme ansiosta.

Pyykki on jo pesty, osa saa vielä virua saavissa pyhän yli, jos niinkuin sattuisi suotuisampi kuivaamisilma maanantaina. Täällä on satanut vähän joka päivä, aurinko ei näyttäänny juuri lainkaan ja minä vaalenen arveluttavasti. Joessa olen kylpenyt joka aamu, vesi kylmempää kuin Ahvenanmaalla.

Hillatkin olen jo keitellyt - ei niitä niin ihmeesti ole, - mutta kaipa me sentään "pärjäämme" vaikka meillä onkin niin erinomaiset masut". - Kahvia on juotu kahdesti päivässä, ja ei se nyt ole vallan paljon, kun juominen supistuu kerrallaan 2 1/2 kuppiin. Tukkunnut olen oikein paljon ja lueskellut väliin tässä kotiaskareitten lomassa. - Elin se on ollut työteliäs tänä kesänä, maalannut, toisen eteisen harmaaksi, toisen keltaiseksi ja oman huoneensa pihtipielet tummanruskeiksi. Hän aikoo viipyä siellä neiti Anttisen luona ainakin viikon mahdoll. enempikin, vielä en ole oikein saanut päätettyä milloin lähden, luult. tiistai-iltana, - mutta jos minusta näyttää äitiä kovin peloittavan jäädä tänne yksikseen, niin siirtyy matkani ehken keskiviikkoiltaan. - Voi Sinua, Oma-Änkkänäni, kun olet siellä liehunnut oikein emännuuden hommissa, minua onkin niin huolettanut, että miten Tupu nyt oikein viihtyy, kun siivoushenki on lavistanut - mutta Inä oleekin itse siivoushenki. - Eikös ne mestaruuskilpailut olekin jo viikon perästä - pitää Inun nyt sentään syödä sillä ei se "masuttomuus" riman yli nakkaa sekään. Vaimo-Känäkin ymmärtävinään urheilusta.

- Ei ole hullummaksi se Siirin tulo "paikan päälle" paikkaa hakemaan, - mutta suuremmat ne olisivat kai ollut mahdollisuudet keväällä. - Kovasti me on täällä odoteltu Velimiestä kotiin, muttei vaan kuulu. Äiti lukee tarkoin kaikki lakkokirjoitukset lehdistä. On Uunokin tukinnostossa Martinniemellä, ollut siellä kohta lakon aljettua. - Kyllä minun kirjoittamiseni on nyt yhtä ainoata sekasotkua. Äiti juttelee tässä koko ajan ja minä yritän pitää yllä hänen hyvää tuultaan.

Eihän Oma Häiskä, siitä tykkää huonoa, kun minä on taas Inun luonasi, niin minä yritän parhaani mukaan pitää yllä Inun hyvää tuultasi ja hyvin vointiasi - enkä minä pure kauhian syviä jälkiäkään, - sellaisia vain vaaleanpunaisia - tai vähän tummempia.

Voi nyt hyvin, Oma Rakas, ja tuku oikein hyvin - pit[ä]isi minua muistaakin.

Kaikellaisia kipristyksiä räpyttelyitä ja änkkänäimisiä Omaltasi.

Äiti lähettää myös paljon terveisiä.