Sisäasiainministeri Kekkonen: Tämän lakiesityksen ensimmäisessä käsittelyssä lausuin, että esilläoleva laki tuo esille hieman merkillisen muodostelman lainsäädännössämme. Yleisestä rahankeräyksestä tulee tämän jälkeen näet olemaan voimassa asetus, mutta eräästä rahankeräyksen erikoismuodosta on sensijaan olemassa, jos tämä lakiehdotus hyväksytään, laki. Näin ollen siis se huomautus, jonka edustaja Kosonen täällä esitti tätä järjestelyä vastaan, pitää täysin paikkansa. Tämä huomautus olisi voitu välttää sillä, että hallituksen esitys olisi joko sellaisenaan tai eräin muutoksin hyväksytty, mistä olisi ollut silloin seurauksena, että rahankeräyksestä olisi ollut laki, mikä olisi koskenut niinhyvin sitä erikoistapausta, mihin laki nyt soveltuu, kuin myöskin rahankeräyksiä yleensä.

Kun on moitittu sitä, että hallituksen esityksen mukaan rahankeräyslainsäädännön piiri olisi kovin paljon laajentunut, on sen johdosta sanottava, että hallituksen esitys oli täysin samalla pohjalla kuin nyt voimassaoleva asetus rahankeräyksistä. Siinä suhteessa ei muutoksia siis olisi tullut. Ja edelleen on syytä mainita, että se asetusluonnos, joka suuren valiokunnan jaostolle jätettiin, olisi merkinnyt sitä, että tähän saakka asetuksen tulkinnassa havaitut ristiriitaisuudet ja epämääräisyydet olisivat uuden lainsäädännön mukaan tulleet poistetuiksi.

On huomattava, että tämä hallituksen esitys oli annettava varsin nopeasti sen vuoksi, että ketjukirjevillitys pääsi yhtäkkiä maassamme vauhtiin ja sen estämiseksi oli välttämättömästi ryhdyttävä lainsäädäntötoimenpiteisiin. Mutta kun näyttää siltä, että nyt hyväksytään erikoislaki ketjukirjeiden muodossa tapahtuvasta rahankeräyksestä, niin se ilmeisesti johtaa siihen, että täytyy valmistaa tämän muodottomuuden poistamiseksi yleinen laki rahankeräyksistä.