Entä jos se lakkautetaan?

Tuskin minkään laitoksen asioita tässä maassa on jouduttu julkisuudessa niin paljon pöyhimään kuin Valpon - mainehikkaan Valtiollisen Poliisimme. Kulkipa tämä laitos millä nimellä tahansa, Etsivänä Keskuspoliisina, vanhana tai uutena Valpona, niin vähintään kerran vuodessa on eduskuntaa myöten laitos ja sen tekemiset perusteellisesti ruodittu. Tutkijakomiteat ovat jukertaneet mietintöjään, asiantuntijat päkistäneet parannusehdotuksiaan. Oman kortensa kekoon ovat kantaneet laitoksen kanssa omakohtaiseen kosketukseen tulleet kansalaiset. Viimemainituista ovat arvostelussaan olleet liikuttavan yksimielisiä Hella-rouvamme ja esim. kenraali Airo, tosin sillä pienellä erotuksella, että edellisen arvostelu on koskenut vanhaa ja jälkimmäisen uutta Valpoa.

Mutta vaikka jättääkin omakohtaisten kokemusten värittämät arvioinnit tällä kerralla huomioonottamatta, ei voi välttyä siltä toteamukselta, että jossakin täytyy olla perusvika olemassa. Monista mietinnöistä on havaittu laitoksen palveluksessa olleen kaikkina aikoina runsaasti sellaista*kin* väkeä, josta voi sanoa, että "siinä koulunkäynti on pilannut hyvän kuokkamiehen". Valpon vuosittaisissa harjaajaisissa pahimmat tällaiset tyypit ovat joutuneet lähtemään töihin, jotka paremmin vastaavat heidän luontaisia taipumuksiaan.

Perusvian täytyy olla syvemmällä. Meistä tuntuu siltä, että tasavaltamme tähänastiset johtokunnat ja johtokunnassa lähinnä sisäasioita salkussaan kantava ministeri ovat aivan liiaksi ajatelleet Valpoa poliittisena poliisina ja vähemmän jonkinlaisena turvallisuuspoliisina, valtiovallan silmänä ja korvana. Tässä tapauksessa valtiovalta ja kulloinkin istuva poliittinen hallitus on kaksi aivan eri asiaa.

Sellainen poliittinen poliisi, joka Valposta on muodostunut, on suomalaisille oloille ja suomalaiselle mentaliteetille vieras laitos. Ja näyttää siltä, ettei meillä Suomessa ole edellytyksiäkään hoitaa tämäntapaisia asioita niin hienovaraisesti, että laitos voisi toimia ilman, että sen työskentelyä jokapäiväisessä elämässä edes huomattaisiin. Siihen meidän kansamme poliittinen verenkäynti vielä toistaiseksi on aivan liian raskas.

Poliittinen poliisi on tiettävästi jokaisessa maassa, ollut varmaan jo aikojen alussa. Ne ovat olleet laadultaan erilaisia kuin kansat ja aikakaudet suinkin saattavat olla keskenään, mutta niiden tarkoituksena on ollut kaikkien turvata oman valtakunnan olemassaoloa sisältä ja ulkoapäin kohdistuvaa vaaraa vastaan. Erästä tunnettua sananpartta mukaillen voitaisiinkin sanoa, että kullakin maalla on sellainen valtiollinen poliisi kuin minkä se ansaitsee. Olemmeko me olleet todellakin niin raadollisia, että meitä olisi rangaistu omien pahojen töidemme vuoksi historiallisen kirjailijan ja tapojen kuvaajan maaherra Ahlbäckin kuvailemalla valtiollisella poliisilla, se saakoon vielä jäädä ratkaisematta, että emme kadottaisi noin suoralta kädeltä kokonaan omanarvontuntoamme, kuten se rupesi menemään Lontoon kisojen alkupäivinä.

Julkisuudessa on esitetty ehdotus, että valtiollinen poliisi kokonaan lakkautettaisiin. Tätä ei ole esitetty vain yhtä ainoaa kertaa, sillä kohta 1945 valtiopäiville teki kommunistisen puolueen silloinen puheenjohtaja Aimo Aaltonen moisen ehdotuksen. Emme ole seuranneet asian käsittelyä eduskunnassa, mutta eiköpähän mahtanut olla juuri sama Aaltonen, joka sai oman ehdotuksensa kaatumaan, porvareitten suosiollisella avustuksella kaiketi. Mutta totuuden nimessä on sanottava, että Aaltosesta oli siihen mennessä tullut valtiollisen poliisin kaikkivoipa apulaispäällikkö, jolla oli suorat suhteet sisäasiainministeriin, niinkuin Ahlbäckin komitean kuulustelema eräs valpon varsinainen päällikkö mustasukkaisena selitteli sitä, ettei hän ollut päässyt ratkaisemaan varsinkaan henkilökysymyksiä. Siihen siis kaatui kommunistien yritys valpon lakkauttamiseksi. Nyt jäämme odottamaan, mitä sosialidemokraattinen hallitus tekee valpolle: lakkauttaako vai puhdistaako vaiko jättää suunnilleen ennalleen. Jälkimmäisen tuloksen saavuttaa parhaiten, jos perustaa komitean suunnittelemaan valpon uudelleenjärjestämistä. Siitähän näet voi tulla yhtä pysyväinen kuin neljä vuotta sitten pystytetystä puolustusrevisiosta, jonka tuli kiireellisesti suunnitella armeijamme uudelleenjärjestely. Mutta jos hallitus kuvittelee, että tällaisesta valpo-komiteasta tulisi yhtä pysyväinen kuin raamatunkäännöskomiteasta, niin siinä se varmastikin erehtyy.

Kun nyt kansakunta näyttää olevan täydellä syyllä kyllästynyt valpoon, joka kortittaa meidät ja seuraa meidän vaellustamme, aina hallituksen jäseniä myöten, niin eikö todellakin kannattaisi tehdä koe valpon lakkauttamiseksi. Tuskinpa siinä suuriakaan vaaroja meidän maamme itsenäisyyden säilymisen kannalta olisi, sillä kaiketi ne ovat kokonaan muut syyt kuin valpon valvottavissa ja ehkäistävissä olevat, jotka suuntautuvat itsenäisyyttämme vastaan. Ja kun kaikilta tahoilta, äärimmäisestä oikeistosta äärimmäiseen vasemmistoon saakka on pyhästi luvattu työskennellä maan itsenäisyyden turvaamiseksi, niin ei siinä muutaman kymmenen tuhannen kansalaisen kortillevienti enää sanottavaa lisätukea anna, jos lainkaan.

Tässä olisi eräänlainen ohjelma, jolla on kaksi hyvää puolta: se saavuttaisi yhtä paljon suosiota kuin säännöstelyn lopettaminen ja se olisi nykyisen hallituksen helppo toteuttaa.

Veljenpoika