Takaisinvalloitetun Karjalan kysymyksiä.

XXV. Kevään maataloustöistä Karjalassa.

Takaisinvalloitetun Karjalan peltopinta-ala, niinkuin moneen kertaan on mainittu, oli v. 1938 noin 260.000 ha. Kun viime syksynä laadittiin arvioita syksyllä kynnettävän pellon pinta-alasta, päädyttiin lukuun 100 000 ha. Se ala olisi pitänyt saada viime syksynä kynnetyksi.

Suunnitelmat ja toiveet tältä osalta kuitenkin pahasti pettivät. Voitaneen arvioida, että päämääräksi asetetusta kylvöalasta on vain noin 10 %, siis 10.000 ha, tullut viime syksynä kynnetyksi. Jos aiotaan pitää kiinni kaiken käytettävissä olevan peltoalan saattamisesta viljelykseen tulevaa kasvukautta varten, on ensi kevään muiden kevättöiden lisäksi Karjalassa kynnettävä noin 90 000 han suuruinen peltoala. Työstä ei siis ole puutetta, kun samanaikaisesti on aloitettava uudelleenrakentamista, jota tähän mennessä ei ole mainittavassa määrin vielä ehditty suorittaa.

Syyt siihen, että tarpeellisia syyskyntöjä suoritettiin suhteellisen vähän, ovat kaikkien tiedossa. Prosenttiluvun pienuus ei varmaan hämmästytä niitä, jotka tietävät, kuinka paljon syyskyntöjä muuallakin maassa on jäänyt suorittamatta. Karjalalla oli samat vaikeudet kuin muualla maassa, paljon ankarampina vain, ja lisäksi monia muita, joista erityisesti voidaan mainita, että heinän, viljan ja juurikasvien korjaustyöt veivät vähälukuiselta väestöltä ajan niin tarkkaan, että talvi tuli yllättävästi keskeyttämään muutamia paikoin juurikasvien noston vieläpä viljan korjuunkin.

Kun tietää olosuhteet takaisinvalloitetussa Karjalassa, on syytä kysyä, oliko alunperinkään mahdollisuuksien rajoissa olettaa, että 100.000 ha peltoala voidaan saada ensi kesäksi viljelykseen. Joskin tämä määrä teoreettisesti on käytettävissä, lopun peltoalasta ollessa heinällä, niin on otettava varteen, että suuri ala peltoja esim. Kannaksella on saatettu sellaiseen kuntoon, että niitä ei ensi vuonna, ehkä ei myöhemminkään lähivuosina voida viljellä. Varmaan on olemassa myöskin sellaisia kyliä, joissa ei ole asuntoja eikä edes asumismahdollisuuksia, joten väestö ei voi palata niihin vielä ensi kevääksi. Tällaisten kylien ja samanlaisessa asemassa olevien yksityisten talojen pellot olisi muokattava ja viljeltävä joko kunnan tai valtion viranomaisten toimesta, mutta epäilyttävää on, tokko siihen on olemassa työ- ja vetovoimaa. Kun lisäksi otetaan huomioon sekin varsin todennäköinen mahdollisuus, että kaikki taloudet eivät kykene parhaimmalla tahdollaankaan viljelemään kaikkea tarkoitukseen sopivaa peltoalaansa, niin voidaan huoletta pudottaa ensi kesänä viljeltäväksi joutuvan peltoalan määrä ainakin 20 %. Mikäli tämä pitää paikkansa, päädytään siihen, että Karjalassa olisi ensi kesänä saatava viljelykseen 80.000 ha peltoa, josta 70.000 ha on lisäksi keväällä kynnettävä.

Ensi kesänä Karjalassa suoritettavien maataloustöiden onnistuminen vaatii, että alueelle on ennen kevättöiden alkamista voitava palauttaa ainakin kaksi kertaa se määrä asukkaita, mikä siellä nyt on, siis n. 70.000 henkeä lisää. Kun kuljetusmahdollisuuksien ja Karjalassa vallitsevien olosuhteiden vuoksi keskitalvella ei siirtyminen sinne pääse kovinkaan vilkkaaksi, jää pääosa lisäväestöstä siirrettäväksi suhteellisen lyhyenä aikana ensi maalis-, huhtikuun kuluessa. Vaikka nyt ei voidakaan kuljetuksia Karjalaan järjestää, on ne keväällä järjestettävä, jos aiotaan ensi kesänä siellä suorittaa ne tehtävät, jotka maan elintarvikeomavaraisuus ehdottomasti vaatii.

Mutta vähintään yhtä tärkeä kuin on työväestönä toimivain alueen omien asukkaiden siirtäminen Karjalaan on maataloustöissä tarvittavan vetovoiman hankkiminen sinne ensi kevääksi. Kysymys on sekä traktoreista että hevosista.

Tällä haavaa on Karjalassa noin 8.000 hevosta, niistä kolmisentuhatta enemmän tai vähemmän työkelpoista sotasaalishevosta. Tämä ei riitä kuin pienelle osalle tyydyttämään Karjalan hevostarvetta ensi keväänä. Arvioidun 80.000 ha kylvökuntoon saattaminen sillä edellytyksellä, että 7/8 siitä on syyskynnön suorittamatta jättämisen vuoksi kynnettävä keväällä, sekä huomioonottaen, että talouksissa on muitakin hevostöitä, vaatisi arviolta vähintään n. 30.000 hevosen käyttöä. Ero käytettävissä olevan ja tarvittavan hevosmäärän välillä on huomattavan suuri.

Karjalaiset tuovat tietenkin mukanaan ensi keväänä hevosensa muualta Suomesta. Lukumäärää on mahdoton sanoa, sillä se riippuu siitä, kuinka paljon saadaan hevosia pois armeijasta, kuinka monen on talven kuluessa pakko rehunpuutteen vuoksi myydä hevosiaan jne. Mutta voidaan arvioida, että n. 5.000 hevosta saadaan tätä tietä Karjalaan lisää.

Traktorien siirtämistä Karjalaan suoritettiin jo syyskyntöjä varten, mutta ne tulivat liian myöhään, tai tuliko talvi liian aikaiseen. Jo siirretyt traktorit, satakunta luvultaan, saavat siellä olla sekä jos sinne toimitetaan traktoreita lisää, helpottaa se vastaavasti vetovoimatilannetta. Samaten voidaan Karjalaan sijoittaa jokin tuhat sotasaalishevosia auttamaan kevättöissä.

Mutta kaiken tämänkin jälkeen on olemassa vielä huomattava vajaus vetovoimassa. Se ei ole täytettävissä muutoin kuin hevosten ostamisella. Kun karjalaisilla viljelijöillä ei itsellään ole rahavaroja hevosten ostamiseksi, olisi valtion annettava sopivassa muodossa avustusta hevosten hankkimista varten ensi kevään maanviljelystöitä silmälläpitäen. Mitään pakkoluovutuslakia ei hevosten osalta voitane säätää niin kuin säädettiin luovutusvelvollisuus karjalaisten tarvitseman nautakarjan saamiseksi, vaan hevoset on ostettava vapailla markkinoilla.

Hevosten ostoon liittyy kuitenkin välttämättömästi tarpeellisena rehusta huolehtiminen. Useamman tuhannen hevosen ostaminen ja kuljettaminen Karjalaan vaatii aikansa, niin että ostot olisi aloitettava jo viimeistään ensi helmikuun kuluessa. Mutta kun Karjalassa ei ole rehua edes siellä nyt olevalle kotieläinmäärälle, on ennen näihin toimenpiteisiin käymistä hankittava varmuus, että rehuja on riittävästi saatavissa. Koko vetovoimavajauksen täyttäminen on riippuvainen siitä, että viranomaiset varaavat Karjalaan rehua ostettavien hevosten elättämiseksi kevättalvesta kesään saakka.

Mutta rehujen varaus ei supistu ainostaan tähän. Karjalassa nyt olevat hevoset eivät elä kevääseen sieltä saatavan rehun varassa, ja kun ne 8.000 hevosta, jotka sinne nyt on saatu, muodostavat varmimman perustan keväällä suoritettavia töitä varten, on niiden elossa ja työkunnossa säilyminen tietenkin ensimmäiseksi turvattava. Mikäli maassa siis halutaan sitä, että Karjalan pellot saatetaan ensi kesänä kasvamaan elintarvikkeita, niin on huolehdittava edellytysten luomisesta siihen. Suorastaan avainkysymykseksi muodostuu rehujen hankkiminen Karjalaan, asia, jonka tärkeyttä ei tähän mennessä ole koko laajuudessaan tahdottu tunnustaa, mutta joka tulee välttämättömyyden pakosta eteen ja vaatii myönteistä ratkaisua.