Mikkeli 22.7.1928

Rakas Isäntäni! - Täytyy kirjoittaa näin lyijykynällä kun talossa on vain outoja kynänteriä. - No niin, nyt sitä sitten ollaan Angervonniemellä ja kyllähän tämä menettelee, vaikkei juuri kesältä tunnu, ei puhettakaan, että tarkenisi leninkisillään ulkona. - Edla-Tohtori on myös täällä - lupaillut sentään lähteä pois ensi keskiviikoksi, jolloin Uunon pitäisi tulla, Uuno viipyy kai muutaman päivän. Äiti ottaa huomenna matokuurin ja sen nojallahan se Tohtori täällä viipyy, vaikka Elina [Elin] kohteleekin häntä mahdollisimman poistyöntävästi. - Pikku-Lauri [Aira Uinon esikoinen] on sitten kaikkien lemmikkinä - kovasti kiltti ja iloluontoinen lapsi se onkin. Minua ei vain näy oikein käsittävän, kun en hypittele koskaan sylissäni, - ovat kieltäneet minut sitä syliin ottamasta, poika kun painaa jo yli 10 kiloa. "Rannanjärvi ja Isontalon Antti" on Laurin lempilaulu ja "hei" kohtia laulettaessa hihkuu poika mukana ja huitoo käsillään. Elinalle Lauri tekee yleensä mitä tahtoo, kaivaa silmiä ja peuhaa tukkaa - ja sanoo joskus Elinan suureksi riemuksi hänen jälessään sanan "pamppu", jonka hän on uhannut pojalle opettaa. - Vieraita tuntuu tätä nykyä käyvän talossa aika tiheään, kaupunkilaiset tulevat maalle. - Kyllä tämä on kauhian kylmä kesä, tänään noukimme Elinan kanssa ensimmäiset puutarhamansikat, eikä siellä ollut kypsinä paljoakaan. Eilen aamulla toi Aira torilta metsämansikoita ja kyllä minäkin lähden niitä kohta sieltä jahtaamaan. - Osta, Tupu-kulta, itsellesi joskus sieltä kirsikoita, minä olin ostanut silloin matkalle niitä evääkseni neljännes kilon, ja nekös olivat suurenmoisen hyviä, vatsanpurutkin lakkasivat niitä syödessä. Matka meni muuten verrattain hyvin. Yksi miehenkuva mua vain kauhiasti kiukutti, se kun ei antanut avata akkunaa lainkaan, selittäen että hän on ennenkin matkustanut ja tietää siksi, että ikkunasta tulee pölyä - niinkuin muut olisivat kaikki olleet ensikerran matkustajia ja hänellä oikeus mielipiteillään ja tuoksullaan määrätä kanssaihmistensä koko hyvinvointi. - En kai minä sinne Kangasniemelle uskalla lähteä, sillä jos tiet ovat vähänkin huonossa kunnossa niin kyllä niissä autoissa on kamalaa istua, sain vähän esimakua sellaisesta autokyydistä tullessani asemalta tänne.

Eihän tästä kirjoittamisesta oikein tahdo mitään tolkkua tulla, kun Lauri-poika kirkuu kilvan farmaseutti Auvisen kanssa - se on uusi leikki ja mitä vähimmän rauhallista. Aira ja Elin ovat sangen hoikkia neitejä molemmat, joten minä komian ruhoni kanssa saan ihmiset täällä vähän hymyilemään. Äiti on aloittanut virkata sille meidän Ipanalle oikein kaunista ja helakkaa villapeitettä ja pieniä liinasia riepujakin hän oli varannut ja antoi minulle. -

Hyvin minä täällä nyt voin, nukkuakin olen osannut. - Koeta Sinäkin Isäntä-Tupuni, pitää hyvää huolta itsestäsi, ettet ole kovin heikonnäköinen ja tulet vielä alakuloiselle mielelle. -

Rakkain terveisin ja suudelmin Emäntäsi.

Terveisiä myös "perheeltä".