Ruotsalaiset sanomalehdet Suomen ja Ruotsin urheilusuhteiden rikkojina.

Tukholman Idrottsbladet on eräässä viime syyskuun numerossaan vaivautunut ruotsintamaan loppuosaa radiojutustani: "jälkimietteitä maaottelusta" ja varustanut sen eräillä kommentaareillaan sekä voimallisilla rubriikeilla: "Suomi-Unkari sopivampi maaottelu kuin Suomi-Ruotsi! Suomalainen urheilujaoston puheenjohtaja jaarittelee radiossa ja yrittää vaikuttaa välinpitämättömältä ja diplomaattiselta." Lehden sepustus on sen laatuinen, ettei siihen kannattaisi vastata, varsinkin kun periaatteessa olen sitä mieltä, että ruotsalaisten lehtien skandaalijutuille ei kannata antaa vastausta edellyttävää arvoa. Mutta kun Urheilulehden herra toimitussihteeri sai minut käsiinsä ja pyysi jotakin palstantäytettä lehteen, niin olkoon tämä puolustuksekseni mainittu, kun nyt, vastoin alkuperäistä tarkoitustani vastaan Idrottsbladetille.

Aluksi muuan vanha ja hyvä suomalainen tarina, tarina pirunpojasta Kalajoen markkinoilla. Kerrotaan, että pirunpojalla oli kovin vaikeat olot kuuluisilla Kalajoen markkinoilla, kun hän ei voinut siellä olla eikä saanut poiskaan mennä. Ruotsalainen urheilu- y.m. lehdistö näyttää olevan Suomeen kohdistuvissa tunteissaan täydellisesti tarinassa kuvatun onnettoman pirunpojan asemassa, sen tekisi vallan vietävästi mieli katkaista kaikki suhteet Suomen "itämaisen" kansan ja sen urheilun kanssa ja tämän mielialan vallitessa se purkaa palstoillaan mitä ilkeämielisimpiä hyökkäyksiä Suomea, sen urheilua ja suomalaisia vastaan, luonnollisesti siten saadakseen paremmin oman kissanhäntänsä nostetuksi. Mutta kun suomalaiset sitten vastaavat, että "hyvä juttu, kun me ei kelpaa teitille, niin ollaan omillamme niin kuin Iso-Pekka", niin silloinkos herroille tulee hätä käteen ja he selittelemään, kuinka Suomen ja Ruotsin välinen maaotteluyhteys on "silmiinpistävän luonnollinen", kuinka ottelut vaikuttavat naapurimaiden keskinäisiin suhteisiin yhdistävästi ja rakentavasti j.n.e. Ensin parjataan niinkuin vain ruotsalaiset sanomalehtimiehet tuntuvat osaavan ja sitten heti seuraavassa henkäyksessä vakuutetaan ystävyyttä. Herrat siellä lahden takana eivät tykänne huonoa, vaikka me tuollaiseen menettelyyn tottumattomina emme ole vakuutettuja maaottelun jatkamishalunne vilpittömyydestä. Kunhan sen halun takana ei vain olisi "lihan himo ja silmäin pyynti", Nummisuutarin Eskon sanoja käyttääkseni. Suomi-Ruotsi-maaottelut näet tuottanevat Stadionilla ruotsalaisille sievoiset rahat.

Idrottsbladetin "skribentti" ei hyväksy sellaista menettelyä, että luetaan rivien välistä, hän vaatii vain tosiasioiden huomioonottamista. Suokaa anteeksi, herra kynäniekka, jos tuon vaatimuksen esittäminen juuri  T e i d ä n  taholtanne ei jaksa olla tuntumatta naurettavalta. Tehän olette näet Suomesta laajasti puhuessanne esittäneet vain tosiasioita, esim. seuraavista asioista: Sjöstedtin kaatamista  n e l j ä s t ä  aidasta, Lindqvistin nyrjähdyksestä, ruotsalaisten sortamisesta arpomisessa, palkintotuomarien puolueellisuudesta, aitosuomalaisuudesta y.m. y.m. y.m. Ja kaiken tämän jälkeen Te puhutte tosiasioista. Muuten, minä en ole Ibl:n käsitystä suomalaisista lukenut rivien välistä, vaan riveiltä. Tarpeeksi selkeästi se on niiltä käynyt julki.

Ibl. koettaa tehdä uskottavaksi, että hyväksyisin vain sellaiset maaottelut, joissa Suomi voittaa. Ja uskottelunsa tueksi selittää, että mainitsen maaottelut Ranskaa, Englantia ja Unkaria vastaan, en Saksaa, joka on vahvempi urheilumaa kuin mainitut kolme. Uskottelulta ottaa kuitenkin kaiken pohjan pois se tosiasia, että radioajatuksessani kyllä mainitsin Saksa-Suomi-maaottelun, mutta Urheilulehdessä oli joku rivi pudonnut pois kuten tarkkaava lukija saattoi huomata ja sen mukana tämä osa puheestani.

Suomalaiset ovat jakamattomasti tuominneet ruotsalaisten lehtien maaottelun jälkeen omaksuman likipitäen siivottoman tavan kirjoittaa suomalaisista. Ja minä rohkenen vakuuttaa, että jos Ruotsin ja Suomen tähän asti hyvät ja kiinteät urheilusuhteet kylmenevät tai katkeavat, niin siitä saavat yhteistyön harrastajat kummassakin maassa syyttää yksinomaan Ruotsin urheilulehdistön lievimmin sanoen epäviisasta kannanottoa suomalaisiin viime maaottelun jälkeen.