Urheilun voima on sen leviämisessä koko kansan keskuuteen

Satakunnan Kansa 17.8.1935

Ajatuksia maaottelun alkaessa.

On yleisesti tunnettua ja tunnustettua, mikä tärkeä merkitys huippu-urheilijoilla on urheiluelämän kaikinpuoliselle voimistumiselle. Niinpä onkin huippu-urheilun edistäminen paras keino joukkourheilun kehittämiseksi. Samaten huippu-urheilu laajentaa urheilutoiminnan pohjaa yleensä, nostattaa mielenkiintoa urheiluun, tekee sen kansanomaiseksi j.n.e. Mutta siellä, missä ei ylimmän luokan huippu-urheilua ole saatu nousemaan, on mahdollisuus yleisen urheilupropagandan avulla saada mielenkiinto urheilua kohtaan heräämään. Tällä tavoin kulkevat varsinainen urheilijoiden valmentaminen ja yleinen urheilupropaganda käsi kädessä. Niiden perimmäisenä tarkoituksena on kerätä laajat urheilijajoukot ruumiinharjoituksiin kansan fyysillisen kunnon kohottamiseksi. Samalla urheilutoiminta palvelee valtakunnallisia tarkoituksia, levittäessään maan nimeä kaikkialle maailmaan ja tehdessään sen arvostetuksi ja kunnioitetuksi.

Suomen yleisurheiluelämän voima on siinä, että se on levinnyt ympäri laajan maamme. Kun tarkastelemme oloja ulkomailla yleensä, voimme panna merkille, että varsinainen maaseutu elää täydellisesti ulkopuolella urheilutoiminnan vaikutusalueen. Urheiluelämän on keskittynyt muutamiin suurkaupunkeihin. Tottahan on kyllä, että meilläkin suurimmissa kaupungeissamme toimivat seurat ovat vahvimpia, mutta eivät suinkaan yleensä omien kasvattiensa ansiosta, vaan maaseudulta kotoisin olevien, kaupunkeihin työansioiden t.m.s. vuoksi siirtyneiden urheilijain ansiosta. Kun tämä seikka otetaan huomion, voidaan sanoa, että meillä urheilu on enemmänkin maaseudun ja pienten maaseutukaupunkien kuin suurten asutuskeskustemme asia. Ja kaikki voimat olisi kohdistettava siihen, ettei asiaintila jäisi tällaiseksi, sillä siinä on urheilumme vahvuus. Entistä enemmän olisi pyrittävä estämään nuorten nousevien kykyjen siirtymistä entisiltä asuinpaikoiltaan esim. pääkaupungin heille vieraisiin oloihin, sillä ympäristön ja olosuhteiden vaihdosta eivät kaikki kestä.

Kun maaseudun merkitys on näin tärkeä, on Suomen urheiluliiton erityinen velvollisuus luonnollisesti edistää urheilutoiminnan leviämistä ja sen kasvatuksen voimistuttamista eri puolilla maata. Siinä mielessä se on sijoittanut mestaruuskilpailunsa ensi sijassa huomattavimpiin maaseutukaupunkeihimme, ja viime vuonna annettiin ensimmäisen kerran maaottelu maaseudulle, nimittäin Suomi-Norja maaottelu Viipuriin. Kokeilu onnistui niin hyvin, että se kehoittaa jatkamaan. Tällä kertaa on Suomi-Viro-ottelu annettu Porin Tarmon järjestettäväksi. Tämä toimenpide osoittaa sen suunnan, jota Suomen urheiluliitto yleistä urheilupropagandaa suorittaessaan noudattaa, mutta se on samalla luottamuksen osoitus Satakunnan urheilua kohtaan, jolle on annettu poikkeuksellinen suurtehtävä suoritettavaksi ja annettu siinä tietoisuudessa, että se suoritetaan hyvin.

Maaottelut muodostuvat joskus repiväksi taisteluksi, mutta kahden veljeskansan välinen maaottelu on aina ystävyysottelu, olipa taistelu voitosta kuinka kireä tahansa. Viron-Suomen maaottelu viime kesänä Tallinnassa oli suomalaisille veljesystävyyden korkea juhla, josta joukkueemme jokainen jäsen on isännille rajattomasti kiitollinen. Osoittakaamme me täällä Porissa virolaisille vieraillemme ja veljillemme niin urheilukentällä kuin sen ulkopuolellakin myötämielisyyttä ja sydämellisyyttä.

Urheilun merkeissä ja avulla yhä suurempaan yksimielisyyteen veljeskansojen kesken, se olkoon tämän ja huomisen päivän tunnussana Porissa, Satakunnassa ja koko maassa.

Urho Kekkonen