Hki 10/6 1942.

Rakas Sylvi.

Sain kirjeesi eilen, siitä parhaimmat kiitokseni. Olen niin pelännyt yökylmien aiheuttaneen siellä tuhoja, mutta kaipa ne eivät ole sen pahempia kuin mitä olet kertonut. Hyvinhän se sitten menisi alkuun.

No ei surra sen ohran kylvötouhua. Ikävähän se on, mutta syy on pääasiassa sittenkin minussa. Ei pitäisi uskoa kenenkään pystyvän mihinkään, ennen kuin on itse saanut nähdä, mihin pystyy. Huoltahan se nyt Sinulle lisää, kun saat pitää Vilhoa silmällä, mutta oletkin toki työhön tottunut ja mieltynytkin. Matissa on tuo työnteon halu ja velvollisuuden täyttämisen paino periytynyt Sinusta, vaikka hän koulussa edustaakin paremmin minunlaista menestystä.

Se uunijuttu. Ette kai te sitä Jalon uunia ottanut. On se nimittäin ikävä, kun osuusliikkeeseen tulee laskun jälkeen uuni meidän nimelle. Minne sen muuraa? Kun se on tilattu täältä ja kiireellisesti luvattu lähettää, niin on se tulo tietenkin varmaa, vaikka voi muutaman päivän viipyäkin. Elkää nyt hoppuilko.

Sain kuvat, joita siellä otettiin. Se punaisten pisteiden avulla kuvan ottaminen näyttää soveltuvan. Mutta pitää katsoa tarkkaan, että kuva tulee oikeasta näkökulmasta, esim. se kuva, jossa oli Viljo hevosineen oli sellainen, että poika oli aivan kuvan toisessa laidassa. Tähtäys siis oikea!

Laita juhannusruis niinkuin olet suunnitellut. Kun ei ole sulaa maata enemmän, niin ei ole. Ensi kesänä sitten enemmän.

Minuakin alkaa se Yrjö harmittaa, jos se tuollaiseksi käy. Eikö tahdo näin. Puhu ensin Matin, ja Tanelin kanssa varsinkin, asiasta. Sano, että minä olen kirjoittanut, että jos Yrjö ei ala tehdä työtä tolkusti kuten talon omat pojat, me emme voi häntä pitää. Luulen, että Taneli, joka kaveeraa enemmän Yrjön kanssa, voisi hänelle puhua asiasta ja pyytää, että hän olisi kuten olla pitää. Ja jos siitä ei ole apua, tai jos pojat katsovat, etteivät he voi Yrjölle puhua, ota Sinä Yrjö kahden kesken puheillesi jonkin erikoisesti silmiinpistävän tapauksen johdosta ja sano, että minä olen kirjoittanut, että Y:n täytyy tehdä tolkusti ja innolla työtä kuten omat pojat. Voithan antaa Y:lle sitä ennen joitakin erikoisia, omin nokin suoritettavia töitä, joissa voi vertauskohtana käyttää esim. Matin työsaavutuksia, ja sen nojalla, jos Y. hutiloi tai laiskottelee, voit saada asian puheeksi. Tanelille on sanottava, että se leikinlasku Matin työhalusta ja kapitalisteista jne. saa heti loppua, se saattaa vain tuottaa turmiota tuolle vieraalle, pinnaavalle pojalle. Kerta kaikkiaan: tällaisena kesänä ei kehtaa talossa pitää poikaa, jolla ei ole edes sen verran edesvastuuntunnetta ja kunniantuntoa, että yrittäisi tehdä kunnolla sen vähäisen työn, jota on tehtävä.

Ja nyt heti: pane tiukempi järjestys. Herätys määräaikaan. Aamutoimet kestävät määräminuutit. Ja määräaikana työhön, jossa taas ollaan määrätunnit. Ja työaikana ei vetelehtimistä sallita. Sotilaallisuus ja määräaikaisuus ovat ainoat, joilla pinnaava kaveri saatetaan järjestykseen.

(Minua ihan harmittamaan käy koko juttu tässä kirjoittaessanikin).

Se talonkauppa on nyt periaatteessa sovittu. Klemola maksoi jo ennen kauppakirjan tekoa 30.000 mk. En vielä ole pannut rahaa minnekään, minulla on pieni liikeyritys tiedossa, josta Liespuu sanoi, että osakkeiden arvo on nyt jo 8 kertainen. Saisin arviolta 25.000 mk osakkeet nimellisarvosta, kun yritys (tiilitehdas) on Viipurin läänissä ja haluavat saada minut osakkaaksi. Se on korrekti liike, niin vakuutti Otto ja tuttu mies, Vuormaa korvaus- ja suorituskonttorista, on eräs sen pääosakas. Toinen samantapainen liike on siellä myös, johon voisin saada ehkä 50.000 mk osakkeet. Sitten minulle vielä jäisi kauppahinnasta 100.000 mk, jolla voisi lyhentää Hinan velkaa. Ja n. 80.000 - 100.000 velan Hina ehkä kestääkin, jos miehen tulot ovat tällaiset. Talon tuloilla korkoja ei maksettaisi.

Kauppakirjan yksityiskohdistakin on jo sovittu. Puuttuu vain sen allekirjoitus ja rahojen maksu.

Poliittisista asioista en ole kuullut yhtään mitään. Aaroa en ole tavannut, en liioin Kallea puhelimitse, joten olen vallan auki.

Rakkaat terveiset omille siellä.

Teidän Urho

J.K. Tapasin Aaron ja Kallenkin. Ei mitään ihmettä. Hitler oli puhunut koko sen ajan, kun oli täällä, ollut optimistinen ja luvannut voittoja. Kalle sanoi, että tuntuu olleen kuin hän käydessään kunnanukkojen luona. Johon minä lisäsin, että Sinähän sanot tavallisesti: veroja teidän on lisättävä, mutta hyvin tämä nyt menee. Sotilaallisesta tilanteesta ei mitään uutta. Pietarista puhutaan, samoin hyökkäyksestä keskilohkolla. Mutta pian on käsillä 22/6, sota kestänyt silloin vuoden.