Alakerta.

Sisälläpito: joulun tullen; illalla valtuustossa.

Joulu on ovella. Nyt on aatonaatonaatto, joka on sama kuin että joulu on ylihuomisen perästä. Ja aatto jo ylihuomenna. Oikeastaan joulukin on jo ylihuomenna, sillä eihän se joulupäivä itsessään mitään ole, pitkä ja ylimalkaan ikävähkö pyhäpäivä, näin maallikon silmillä - ja silmälaseilla - katsottuna. Mutta se aattopäivän ilta, sehän se joululle oikean, kauan odotetun ja toivotun sävyn antaa. Aattohan on juhlista jaloin ylimalkaankin ja erittäinkin näin on jouluna asianlaita.

On aattoilta. Joulukuusi keskellä huonetta. Perheen päämies nousee nurkastaan, sytyttää tupakanpätkänsä ja samalla tulitikulla joulukuusen harvat kynttilät. Lapsikansalaiset katselevat sormi suussa kuusta, se ei ole niin loistava, kuin mitä se oli ennen. Vähän valoa, koristeita ja karamellejä.

Kynttilät palavat ratisten, perheen valtijatar ja haltijatar nousee ja katkasee kaupungin sähköjohdon, mutta kynttilävalo ei jaksa antaa tarpeellista juhlasävyä, joka on valon ja valkeuden sävy. Kaupungin sähkövalot syttyvät jälleen palamaan heikohkolla hohteellansa.

Joulukuusta katsellaan ja sitä vartenhan se siinä onkin, keskellä huonetta. Vaikka ei siinä paljoa ole katseltavaa, sitä silmäruokaa.

Lauletaan "Kun nyt meill` on joulu, juhla armas lapsien, eikä piinaa meitä koulu, kaikki ollaan iloiset". Perheen isäkin vetää elämän kohlujen kovettamalla bassollaan.

Naapuritalon vanhin poika, puolentoistakymmenen ijissä, on kutsuttu kahvipalkalla joulupukiksi. Turkki nurinpäin ja pahviin piirretty ruma naama. Pukki puhuu lapsikansalaisille siitä virkamiesyhdistyksen antamasta suuresta säästäväisyyskehotuksesta, joka on saanut vastakaikua ympäri armaan, jouluvalojen täyttämän isänmaamme niin mökissä kuin linnassakin ja jota Kajaanissakin ja sen laajassa kihlakunnassa ehdottomasti, kuin siveellisenä pakkona, noudatetaan siitäkin huolimatta ja välittämättä, ettei Kajaanin virkamiesyhdistyksen nimeä kantava jonkinlainen kerho ole mitään tämän kehotuksen noudattamiseksi tehnyt. "Kallis on aika ja kalliimmaksi käy", siteeraa pukki runoilijan sanoja ja kertoo tarinan suuresta nälkätalvesta, jolloin kukaan ei saanut joululahjoja, vaan kaikki kiltit pojat ja tytöt lahjottivat ne hädässä oleville veljilleen. Pukki vertaa nykyisiä aikoja silloisiin ja tulee siihen tulokseen, ettei nyt sovi sen enempää kuin silloin joululahjoja ostella. Koko kansa sellaisesta tulisi kärsimään. Ja sen tietäen ei pukki nyt paljoa anna lapsikansalaisille joululahjoja, antaa vähän ja antaa yksinkertaisia, mutta sitä välttämättömämpiä ja sitä suurimmin onnentoivotuksin. (Tämän puheen oli perheen kouluja käynyt poika laatinut.)

Ja sitten pukki jakaa ne harvat joululahjat. Lapsikansalaiset pyrkivät aluksi tästä tykkäämään huonoa mutta kun äiti ja isä selittävät yleistä tilannetta lapsenomaisin lauseparsin ja vertauksin, niin yleinen sopu ja yksimielisyys helposti saavutetaan.

Siinähän se aatto muuten onkin. Ja semmoiseksi sen vietto toivottavasti kehittyy näin säästäväisyyden aikana.

*

Illallinen ilta tuli istutuksi taas valtuustossa. - Ei nyt sentään - herra paratkoon - valtuutettuna. Muuten vain kuuntelemassa kun kaupungin asioita pohditaan ja pohdinnan jälkeen paukautetaan puheenjohtajan vasaralla pöytään, jotta niin on pohdittu ja näin on päätetty.

Ei se valtuusto ole sellainen kokous, jossa vain pidetään tästä päivästä mure ja sanotaan, että kullakin päivällä on suru itsellänsä. Se toki ajattelee nuo asiansa eteenpäin, nytkin tulevan vuoden menoarviosta keskusteli ja monesta muusta muskulasta.

Asiallisen keskustelun alotti isä Kurikainen, joka heti oli sitä mieltä, ettei kaupungin virkailijain palkkoja tämänvuotisestaan enää korotettaisi, vaan annettaisiin ainakin toistaiseksi olla alallaan. Kun puheenjohtaja kysyi, miten valtuutettu Kurikainen perustelee esitystään, vastasi kyseessäoleva valtuutettu, jotta eipä sitä tarvitse erikoisesti perustella, hän on vain ylimalkaan sellaisen mielipiteen kannalla elikkä takana.

Mutta korottivat ne, kun ei Kurikaista kukaan kannattanut. Allekirjoittaneen mieltä ei nääks kysytty.

Kaupungin viljelysmaista kesti taas juttua muudan tunti. Turhaa puhetta koko aika, tuli allekirjoittanut konstateeranneeksi.

Raittiuslautakunta oli kysellyt valtuustolta jotakin, johon valtuusto yhdestä suusta vastasi korkealla äänellä: lautakuntaa kehotetaan toimimaan lakien ja asetusten mukaan. Se oli oikeamielinen päätös, sillä lakien ja asetusten mukaanhan tässä tulee muidenkin toimintansa ohjata ja kulkunsa suunnata. Näiden lakien joukossa on kieltolakikin.

Lopuksi tultiin siihen illan päänumeroon: kaupungin tulo- ja menoarvioehdotukseen tulevalle vuodelle.

Kalossit jalassa sisälle saapastellut isä Martikainen "ehtotti", ettei suojeluskunnalle annettaisi 47,800 markkaa, "syystä, että" nämä suojeluskuntalaiset ovat herrasväkeä ja varakkaita ihmisiä. Nämäkin rahat sopisi antaa vaikka Kainuussa vangittujen kommunistien perheille, eivät silloin menisi ainakaan ylellisyyteen. Menoerä on poistettava tai sen nimeä muutettava: kommunismin tukemiseksi.

Oli ehdotettu, että Hauholan kentälle rakennettavaksi määrätyn tarjoilukatoksen kuntoonlaittaminen lykättäisiin toistaiseksi. Isä Puhakka, jolle vesitehtailijana koituisi tuosta tuntuva tappio, kannatti lämmöllä katoksen rakentamista. Senhän rahan voisi ottaa siitä suojeluskunnalle aiotusta rahaerästä. Suojeluskunta ei varoja kaipaa.

Erinäiset isät hyökkäilivät Auralan kunnalliskodin rakennustyötä vastaan. Rahaa sinne menee törkeästi, mutta valmista ei vain tule.

Oli puhuttu, että tuloarviota laadittaessa on otettu huomioon, että kaupunkilaisten sähkövirrasta perittävä maksu kohotetaan tulevana vuonna 75 %:lla. Isä Martikainen nousi "halveeraamaan" tätä esitystä ja ylimalkaan tapaa, että kulutusaineilla verotetaan, "kuten - sen pahempi - nyt usein nähdään ja kuullaan".

Paltto päällä viluissaan istuva isä Partanen tiesi kertoa kuulojensa mukaan, että niillä kaupungin suojeluskunnalle antamilla varoilla ostellaan juomatavaroita. Ei maininnut tosin lajeja. Suljemme lausunnon neuvoja pyytäneen raittiuslautakunnan huomioon.

Puhuihan siellä moni muukin monesta muustakin, mutta se heistä sen enempää. Toivotamme vain arv. lukijalle hauskaa joulua ja kohotamme hinnaltaan aika kallista hattuamme.