Helsinki 13/9 1942.

Rakas Sylvi ja rakkaat pojat.

Olen lähdössä Karjalan matkalle, ja sitä ennen piirrän tässä muutaman rivin.

Sain Matin ja Sylvin yhteisen kirjeen. Mieleni tuli oikein hyväksi, kun kuulen, että kaikki elot on korjattu. Olin näet viraston kanssa viime perjantaina talkoissa Sipoossa muutaman karjalaisen talossa: siellä olivat vielä kaikki elot pystyssä. Seitsemän pitkää sarkaa saimme vehnää ja kauroja seipäille. Aika urakka. Mutta kyllä meidän kaura ja vehnäkin oli parempaa. Jos vain kaura on joutunutta. Ehditkö panna itämään näytteet kaurasta.

Sylvi Kekkonen (Olin väärentänyt tähän Sylvin nimikirjoituksen, mutta en sitä tarvinnut)

Se myllyjuttu taitaa mennä pannukakuksi. Silloin myymme sen ja ostamme joskus aikoinaan uuden. Mutta ei sitä viitsi talven yli siellä joutilaana seisottaa. Kaipa me myllytämme siinä missä muutkin.

Kävin taas Jussiakin tapaamassa. Ikävää sillä poikaparalla siellä on, ja kova on halu päästä pois. Silmä paranee hyvin, ei ole kuumetta. Reidestä olivat ottaneet nahkaa 10 x 10 cm. verran silmämunan suojaksi.

Tämänpäivän Hesassa oli oikein pääkirjoitus Pekka Peitsen kirjasta. Niiniluoto oli tässä loppuviikolla alkanut tiukata Vilkunalta, että kuka se P.P. on ja sanonut, ketä hän siksi arvelee. Oli osunut heti oikeaan. Samaa Miettiseltä kysellyt. Silloin päätimme, että paras on sanoa. Luottamus vastattu pääkirjoituksella. Yleisradioon ovat pyytäneet P.P:stä omalla äänellään puhumaan. Ei kuulemma suostu.

Palaan siis keskiviikkona matkaltani ja lähden torstai-iltana sinne. Olen siis, jos ei mitään erityistä tapahdu, perjantaina siellä. Koetan saada auton Kajaanista sunnuntaiksi sinne, jollen saa, on minun lähdettävä sieltä jo lauantaiaamuna ja Kajaanissa saan sitten odottaa lauantaipäivän ja vasta sunnuntai-iltana pääsen jatkamaan matkaa, kun on se puhe Kajaanissa. Mitenkäs teidän matkanne mahtaa olla järjestynyt? Siitäpä saan keskiviikkona kirjeestänne kuulla.

Rakkaat terveiset äidille ja pojille

vanhalta isältä.