Kesämökkiverotus.

Vähäinenkin historianluku osoittaa meille, että veronkantajat ovat maailman sivu olleet jollakin tavalla kartettuja henkilöitä, olipa yhteiskuntajärjestys mikä tahansa.

Tästä seikasta varmaan johtuu, että veronkantajat ovat aina antiikin ajoista lähtien pysytelleet ikäänkuin taka-alalla, pyrkimättä tärkeää virkaansa koskevissa asioissa julkisuuden valokeilaan. He ovat niinkuin sanotaan sukkasillaan liikkuen toimineet niin, että he voisivat huomion heihin kiinnittymättä hyvin ja runsaasti palvella niitä, jotka ovat heidät asialle lähettäneet.

Senpä vuoksi vaikutti hieman oudolta, että Suomen pääveronkantaja ja pääjohtaja Mikko Laaksonen asiasta pitäen järjesti tiedotustilaisuuden lehdistölle ajankohtaisista verotuksen tiukentamista koskevista kysymyksistä. Suoraan sanoen hän oli kutsunut lehtimiehet kokoon ilmaistakseen heille närkästymisensä sen johdosta, että sekä veronmaksajat että heihin yhtyen lehtimiehet olivat rohjenneet esittää mielipiteitänsä kesämökkiveron korottamista vastaan. Tilaisuus ei siis jäänyt vain veronkorotuksen puolusteluksi. Siinä saivat säärilleen ne, jotka olivat arvostelleet mökkiveron korotusta.

Jos saisi sanoa jotakin itse asiasta, niin kesämökkiveron korottamiselle varmaan on löydettävissä perusteluja. Kun on kysymyksessä kaiken veronalaisen omaisuuden oikeudenmukainen verottaminen, niin yksi omaisuuden laji ei saa kovin rankasti jäädä vähemmälle osalle kuin omaisuus yleensä.

Mutta sitten tulee esille se taloudellinen hyöty, minkä tietty omaisuus omistajalleen tuottaa. Jos kesämökin kohdalta asioita tarkastellaan tältä pohjalta, niin enimmältä osalta kesän vietosta omalla mökillä jää käteen vain vaivat palkaksi. Kesämökki ei yleensä ole taloudellinen arvo omistajan käsissä vaan ensi sijassa psykologinen tekijä, jolla on merkitystä ensi sijassa vain tunneperäisenä seikkana. Miten tuo tunteenomainen kiintymys on verolippuun merkittävä ja merkittävissä, se on ylivoimainen tehtävä kaikkein viisaimmallekin verotusekspertille. Se seikka olisi kuitenkin voitava ottaa huomioon.

Joka tapauksessa ajankohta mökkihöperöiden veron korottamiselle oli mahdollisimman huonosti valittu. Tänä vuonna on saatu vastaanottaa niin monenlaista jobinpostia hintojen ja maksujen korottamisesta, että mökkiveron nostamista olisi kaiken järjen nimessä ollut syytä viivyttää. Eihän 25 miljoonan markan veronlisäyksen takia olisi ollut syytä suututtaa niin vähistä niin monia.

Poliittistakin merkitystä mökkiveron nostamisella saattaa olla.

Tanskan viime vaaleissa sai valtavan menestyksen Mogens Glistrup -niminen asianajaja, joka avoimesti teki propagandaa verotuksen kiertämisen puolesta. Mutta päänaula, jota hän voimalla takoi ja joka veti, oli hänen ankara tuomionsa juuri ennen vaaleja suoritettua kesämökkien verotuksen korottamista vastaan. Tanskassa on yleensä heikkolaatuisia kesäkopperoita millä mitalla tahansa ja sadat tuhannet vähemmän tai enemmän varattomat tahi varakkaat tunsivat joutuneensa kohtuuttomaan puristukseen elikkä rankaisun alaiseksi, kun kesähuvilaverotusta kovennettiin.

Silloin kun Tanskan poliitikot koettivat turhaan etsiä järkeen meneviä syitä Glistrupin yllättävään vaalisuosioon, tiesivät tavalliset ihmiset kertoa, että mökkiverotuksen kiristäminen oli varsin monelle ollut se ratkaiseva pisara, joka oli vienyt heidät Glistrupin kelkkaan. Kyseessä ei ollut järkeen perustuva ratkaisu, vaan tunneperäinen reaktio. Se kohdistui vallalla oleviin puolueisiin, joilta olisi odottanut pidättyvyyttä, kun oli kysymyksessä kansalaisten ikioma kesänviettotapa.

Verotusherrojemme pitäisi toki seurata, mitä maamme rajojen ulkopuolella voivat vaikuttaa verotuksen piirissä suoritetut toimenpiteet aina herkkien puoluesuhteiden alalle saakka. Meillä ei ainakaan vielä ole syntynyt kansanliikettä kesämökkiverotusta vastaan. Mutta kunhan eduskunta tulee koolle, niin melko varmana voidaan pitää kiukkuisia kyselyjä tai peräti välikysymystä.

Eräs maamme taloudellista keskustelua seurannut näsäviisas huomioitsija ihmetteli eräässä seurassa, kuinka on mahdollista, että MTK ei ole puuttunut kesämökkiverotuksen kiristämiseen. Hän perusteli asiaansa näin: Kun oli kysymys puunjalostustuotteiden vientiverosta, josta sitten tuli vaatimattomasti suhdannetalletus, niin MTK asettui sitä jyrkästi vastustamaan. Pelättiin että mahtavat puutavarafirmat alentavat kantohintaa ainakin suhdannetalletuksen yhteenlasketulla määrällä. Tämä on väite, johon puunjalostus ei sanonut jaata eikä eitä, joten väite kai piti paikkansa.

Nyt kun kesämökkiveroa nostetaan, kesäpalstojen hinnat tietenkin alenevat. Talouselämän rautaiset lait tähän johtavat.

Mutta miksi MTK ei ole esittänyt vastalausetta mökkien verotuksen kiristämistä vastaan?

MTK:n tulee valvoa maanomistajien, siinä sivussa myös järven ja meren rantojen omistajien oikeuksia. Jos maassa harjoitetaan verotuspolitiikkaa, joka johtaa rantapalstojen hintojen perustuslainvastaiseen alentamiseen, MTK ei täytä tehtäväänsä, jollei käy vastustamaan kesämökkien verotuksen nostamista.

Näin tuo kieltämättä näsäviisas talousteoreetikko. Vai olisiko piruillut.