Millä ehdoilla maalaisliitto menee hallitukseen.

Heti vaalien tulosten tunnetuksi tultua alkoi maan sanomalehdistössä vilkas ajatustenvaihto siitä, millainen hallitus on mahdollinen tulevan eduskunnan puoluesuhteisiin nähden ja millainen hallitus maan edun kannalta olisi toivottavin.

Vähäisen vaalivoittonsa huumaamina ovat kokoomuspuolueen lehdet katsoneet nyt vihdoin ajan tulleeksi, jolloin he voivat ryhtyä toden teolla maan asioita määräämään. He pitivät aivan mahdottomana, että minkäänlainen hallitus tulisi toimeen ilman heitä, mutta he puolestaan eivät taas minkäänlaiseen hallitukseen tahansa menekään. Ja jopa he olivat valmiit määrittelemään ehtonsakin, ja ne lujat, jotka he asettivat hallitukseen menolleen ja joista he eivät halunneet antaa perään.

Maalaisliitto, tulevan eduskunnan suurin porvarillinen puolue, vastaili hyvin vaisusti kokoomuslehtien toitotukseen. Sen mielestä kokoomuksen "ehdot" olivat sen luontoiset, ettei mikään asiallinen keskustelu niiden pohjalta voinut käydä päinsä.

Kun nyt kokoomuksen taholta on lausuttu oltavan valmiit myönnytyksiin, sovitteluihin ja tinkimisiin oman kannan suhteen, on puolueemme pää-äänenkannattaja katsonut voivansa omasta puolestaan esittää, kuinka pitkälle maalaisliitto oman kannan timkimisissä, myönnytyksissä ja sovitteluissa voi mennä. Ehdot ovat tietenkin epäviralliset, joten ne eivät voi lainkaan sitoa puolueen eduskuntaryhmää.

1. Kolmivuotinen toistensa sättiminen on lopetettava.

2. Ohimenneet poliittiset teot, kuten monarkistiset harrastukset, amnestia, y.m.s. on painettava vihreän veran alle ainakin siihen saakka, että saataisiin kokemusta, onko niiden alituisesta muistuttamisesta hyötyä vai vahinkoa.

3. Lex Kallio ja Lex Pulkkinen ratkaistaneen äänestyksellä heti eduskunnan kokoonnuttua. Äänestyksen tulokseen on suhtauduttava lojaalisesti.

4. Ruotsalaisten vaatimukset on asetettava hallitusohjelman ulkopuolelle ja hoidettava eduskuntapolitiikan kautta.

5. Kieltolaki on äsken eduskunnassa hyväksytty valtavalla äänten enemmistöllä ja on sellaisenaan siis kansan ja eduskunnan tahdon ilmaus. Sen toteuttamiseen on sen mukaisesti suhtauduttava.

6. Eri puolueiden erikoisharrastuksista on koetettava saada aikaan sopimus, jonkunlainen linnarauha.

Kun ylläolevia ehtoja tarkastelee lähemmin huomaa helposti, että ne ovat erittäin hillityt. Niissä ei esiinny mitään sellaisia vaatimuksia, jotka, olematta puolueen ohjelmalle ehdottomasti tarpeellisia, olisivat siihen sisällytetty yksinomaan yhteistoiminnan vaikeuttamiseksi. Tämän rinnalla kokoomuslehtien yltiöpäiset "ehdot" puolueiden väliselle yhteistoiminnalle vaatimuksineen Lex Kallion ja Lex Pulkkisen kumoamisesta j.n.e. näyttävät todellakin sellaisilta, kuin niiden tarkoituksena olisi ollut vain vaikeuttaa puolueiden välistä lähentymistä.

Kun yksityiskohtaisesti ryhtyy ylläesitettyjä kohtia tarkastelemaan huomaa myöskin helposti, että kaikki 6 pykälää ovat mitä kohtuullisimpia.

Ensimäinen kohta käsittelee meidän maamme puolue-elämän surullisinta ilmiötä, hillitöntä vastustuspuolueen mustaamista, sen johtohenkilöiden persoonan parjausta, ja heidän isänmaallisen mielensä epäluulonalaiseksi saattamista. Tällaista halpamielistä taistelokeinoa ovat erittäinkin kokoomus ja ruotsalaiset harjoittaneet keskustan politiikkaa ja poliitikkoja kohtaan sellaisella tuloksella, joka johti viime talvena surulliseen ja mieltäjärkyttävään murhatyöhön Helsingissä, ministeri Ritavuoren murhaan. Jo yksin puolue-elämän tervehdyttämisen kannalta katsoen on ensimäinen kohta erittäin suositeltava ja tarpeellinen. Siitä ei liene muuta kuin yksi mieli.

Toinen pykälä, joka koskee menneitä poliittisia tekoja, on paikallaan. Jos puolueet aikovat todella vilpittömässä mielessä ryhtyä yhteisvoimin maan hyväksi työskentelemään, on välttämätöntä, että jätetään pois asiaton muistuttelu toisten tekemisistä ja tekemättä jättämisistä kuluneina vuosina.

Kolmas pykälä on erittäin maltillinen. Siinä vedotaan eduskuntaan. Sen päätös on pätevä, siihen tulee suhtautua lojaalisesti. Lex Kallion ja Lex Pulkkisen ratkaisu on tällä tavoin selvin. Ja mitenkään muuten niiden suhteen ei voi käydäkään. Ilman ennakkositoumuksia ratkaiskoon kukin puolue asian ja sen mukaan eduskunnassa äänestäköön. Se tapa on oikea.

Neljäs pykälä, koskeva ruotsalaisten vaatimuksia, on itsestään selvä. Ruotsalaisten kohtuuttomia vaatimuksia on vastustettava ja saatava ne hoidetuksi eduskuntapolitiikan avulla, niitä hallitusohjelmaan sisällyttämättä.

Viides pykälä käsittelee kieltolakia, jonka toteuttamiseen on vaadittava sen vastustajienkin myötämielistä suhtautumista. Se on ehto josta maalaisliitto ei peräydy eikä saa peräytyä.

Ja viimeinen pykälä on, kuten toinenkin, puolueiden välisen yhteistoiminnan välttämätön ehto. Jos ennen hallitukseen menoa ei tehdä sopimusta, missä kohdin eri puolueiden puolue-edut saavat väistyä maan yhteisen hyvän edessä, niin törmäävät eri puolueiden erilaiset käsitykset helposti vastakkain ja hedelmälliseltä yhteistoiminnalta on pohja poissa.

Ylläolevat ehdot, joilla maalaisliitto voisi yhteisen hallituksen muodostaa, ovat äärimmäisen pitkälle menevät myöntymisissään, silti niiden tarvitsematta merkitä sitä, että puolue olisi periaatteistaan luopunut. Jos kokoomuspuolue katsoo voivansa niidenlaisiin yhteistoiminnan ehtoihin suostua, voi olla mahdollista, että yhteinen porvarillinen hallitus tulee muodostetuksi, siinä tapauksessa, että edistyspuolue myös sille lupaa kannatuksensa ja suostuu siihen asettamaan jäseniä keskuudestaan. Ja kuitenkaan ei tämä hallitus nojaa eduskunnan enemmistöön, sillä sosialistipuolueet yhdessä ruotsikkojen kanssa voivat sen äänestää kumoon. Ruotsalaisen puolueen osanotto hallitukseen voi käydä vaikeaksi kielellisten ristiriitojen vuoksi. Ainoa mahdollinen eduskuntaenemmistöön nojaava hallitus olisi keskustan ja sosialidemokraattien hallituskokoomus, mutta sille lienevät jälkimäisten asettamat ehdot voittamattomana esteenä. Ja tällöin jää varmimmaksi mahdollisuudeksi keskustan ja kokoomuksen yhteistoiminta. Mutta se merkitsee toteutuessaan, että kokoomus on saanut paljon tinkiä vaatimuksistaan s.o. että maassa on senkin hallituksen aikana harjoitettava entistä keskustapolitiikkaa.