Junassa Chicagosta lähdettyä Kansas Cityn länsipuolella 17/7 1932.

Rakas Sylvi.

Eilen kirjoitin kaikessa kiireessä Chicagon asemalta ennenkuin juna lähti liikkeelle. Jätin kirjeen eräälle suomalaiselle, joka lupasi panna sen postiin. Kaipa se on tullut perille. Tänä aamuna heräsin tuossa 8 tienoilla hyvin nukutun yön jälkeen. Ja tänään sitä alkaa lämmintä riittää. Äsken mitattiin lämpö vaunussa. 39 astetta. Se on jo eri tuohenlähtöä. Mutta kaikeksi onneksi on asia niin, että saamme olla niinkuin haluamme, kun vaunuissamme ei ole ketään muita. Eikä todella yhdelläkään meistä ole kunnollisesti päällä, lounaalla oli melkein jokaisella pojalla vain urheiluhousut jalassa, eikä muuta. Minulla on vain polvipöksyt eikä mittään muuta ja hyvin tarkenen. Olisikin aivan tukahduttavaa, jos pitäisi olla puettuna, sillä 39 astetta on kunnioitettavan paljon, yli ruumiinlämmön. Alasti ollessa ei se tunnu sentään mahdottomalta, mutta kyllä monen pojan päästä tippuu ainainen hiki. Junassa on seurusteluvaunun päässä suihkuhuone, jossa on ainainen trafiikki. Ja niin menee päivä vähitellen, torkkuessa, lukiessa, kuunnellessa ja jutellessa. Ja syödessä. Ruoka täällä ei ole loisteliasta, kuten joskus laivalla, mutta hyvää ja ravitsevaa tämäkin on. Eikä lainkaan suomalaisen vatsalle sopimatonta, vaikka Pörhölän Ville, jolla on hyvin arka maku, ei syönytkään lammasta, koska se kuvasti vähän veriseltä.

Pullman-makuuvaunu, joissa nukumme, on todella rikkaiden miesten vaunu, sillä vuoteet ovat mukavat ja varsinkin leveät, hyvinkin kaksi sopisi niissä nukkumaan. Alavuoteessa lisäksi on avattavat ikkunat ja niissä tiheä rautalankaverkko, joten saa yöllä raikkaan tuulenhengen vuoteessa. Päivällä niistä puhaltaa kuuma ilmavirta. Koko vaunu on yhtä osastoa, käytävä keskellä ja vuoteita erottaa käytävästä vain paksut verhot. Vaunuissa on vain neekereitä palvelijoina ja se kuuluu olevan tapana kaikkialla yli Amerikan. Tässä junassa on vain kaksi valkoihoista. Paitsi meidän vaunujamme on tässä lisäksi eräs yksityinen matkustaja, muuan vanhahko rouva, monimiljonääri jolla on oma keittäjä ja oma palveluskunta ja joka matkustaa omalla vaunullaan, tai lieneekö hänellä niitä useampiakin, Los Angelesiin.

Vauhti on luja ja pysähdyspaikkoja varsin vähän. Maisemat ovat olleet alavia, autioita mutta viljeltyjä. Asumuksia näkyy rautatien varressa kovin vähän. Mutta suunnattoman laajoja maissialueita ja muita peltoja näkyy silmänkantamattomiin. Kuta kauemmin tätä valtakuntaa ja maata näkee, tätä ääretöntä suuruutensa ja luonnonrikkauksiensa puolesta, sitä useammin tulee mieleen, kuinka mahdotonta tätä on ulkomaalaisten oppia käsittämään ja kuinka paljon tällä maalla on kehitysmahdollisuuksia.

Chicagossa juttelin monen suomalaisen kanssa ja kaikki kertoivat, että aika on aivan murhaavan huono. Parhaatkin työpaikat ovat vain päivän tai pari viikossa käynnissä ja muuankin kertoi, että eräs suomalainen on ollut jo kaksi vuotta työttömänä. Yleisenä tuntui olevan luulo, että Suomessa alkaa helpottaa. Muuan kyröläinen sanoi heti palaavansa Suomeen, kun saa matkarahat. Hän sanoi varmasti olevansa vakuutettu, että Suomessa ei koskaan ole ollut niin huono aika kuin nyt Amerikassa. Miten sitten lienee. Mutta kallista täällä vain on. Aamiaispala, johon kuuluu aluksi jotakin hedelmää, sitten puuroa ja sitten pari munaa ja kahvi maksaa 60 markkaa, lounas 80 ja päivällinen 100. Luonnollisesti junassa on hinnat kalliimmat ja muualla saa huokeammalla, mutta tästä näkee, että kaikki on kallista, paitsi paidat, joita saa verrattain hyviä 60 markalla ja huonompia jopa 30 markallakin. Aion ostaa muutamia.

Kuten ennätin kirjoittaa jo on terveyteni ollut hyvä ja kun olen syönyt aivan hurjasti, olen lihonutkin aika tavalla. Olympialaiskylässä tulee olemaan jos Mikkolan Jaakon kertomus pitää paikkansa appelsiineja vapaasti saatavana niin paljon kuin jokainen haluaa syödä, joten laihtumisesta ei ole puhettakaan. Ja muutenkin tuntuu elämä mukavalta kun taas on päässyt nukkumaan.

Joukkueen ylijohtajan [Levälahden] kanssa taas on tultu kohtalaisesti toimeen. Hän ei yrittelekään sen isompia töytyillä. Sekä New-Yorkissa että Chicagossa hän piti mahtavan ja sisällöltään tyhmähkön puheen, jota Tahko keveällä kädellä pilkkasi Helsingin Sanomille lähettämässään kirjeessä samoin kuin Jukolan siirappimaista ja äitelää puhetta, joka oli ensimmäinen Jukolan puhe, jonka kuulin ja toivoni mukaan myöskin viimeinen. Kyllä osaa olla. Ja kuvaavaa hänen omaa etua etsivälle luonteelleen oli se, että hän sanoi erityisen tärkeäksi sitä, että Kyrönen, Amerikan suomalaisten oma mies, on mukana ja ilman häntä joukkue ei olisi ollut täydellinen (Suosionosoituksia). Suomessa hän taas lehdessään vaati, että Marttelin olisi pitänyt ottaa mukaan Kyrösen tilalle. Yes.

Amerikkalaiset lehdet ovat käsitelleet paljon Nurmen juttua. Harmittavaa on, että eräs lehti selittää suomalaisten uhanneen aikoa jäädä pois koko meiningistä, ellei Nurmi pääse mukaan. Sitähän ei olla sanottu mutta sellainen ankka voi vaikuttaa huonoa koko jutun kehitykselle. Mutta tiistaina ja keskiviikkona vasta saadaan alustavasti selville, onko mitään mahdollisuuksia saada asia onnelliseen ratkaisuun. Ehkäpä sittenkin asia on saatavissa siihen. Nurmi on ilmoitettu sekä 5, 10 ja maratonille.

Monesti on tullut mieleen, mitenkä te siellä oikein voitte. Toivottavasti on kesä sielläkin kaunista ja toivottavasti olette jonkinlaisen uintipaikan löytäneet. Se olisi tarpeen, sen tuntee kun oikein lämpimässä joutuu istumaan. Inni kai on siellä pistäytynyt ja kohta kai Ilmi Kanelikin [Siiri Kekkonen] sinne saapuu. Sanohan hänelle terveisiä minulta, että sen kun pollotellaan. Tädistä en ole kuullut mitään, mutta arvelen hänelle kyllä kirjoittaa ensi tilassa.

Ei muuta taas tällä kertaa, ensi yö on toivottavasti viileä, sillä nousemme Coloradon vuorille. Seuraava päivä kuljetetaan meitä läpi Arizonan hiekkakenttien ja sitten yön jälkeen ollaankin jo perillä Los Angelesissa. Sieltä kirjoitan seuraavan kerran. - Terveisiä siis ja hyvää vointia. Muistakaa kaikkikin siellä syödä runsaasti ja ottaa kesästä terveyttä ja voimaa. Levälahti tuli tuohon ja kehoitti sanomaan, että pitää kurissa poikia. Ettäs sen tiedät.

Rakkaat terveiset

Sylvin ja Matin ja Tanelin

isi.