VI. SNTL:n ministerineuvoston puheenjohtaja A.N. Kosyginin virallinen vierailu Suomeen 13.-18.6.1966 34. Tasavallan Presidentin puhe SNTL:n Ministerineuvoston puheenjohtaja A.N. Kosyginin kunniaksi järjestetyillä juhlapäivällisillä 13.6.1966 Pyydän lausua vaimoni ja omasta puolestani Teidät, Herra Ministerineuvoston Puheenjohtaja ja Rouva Kosygin, sydämellisesti tervetulleiksi Suomeen. Näemme Teidän vierailunne, Herra Pääministeri, eräänä uutena ja tärkeänä osoituksena maittemme välisten ystävällisten suhteiden jatkuvasta ja myönteisestä kehityksestä. Olemme erityisen iloisia siitä, että olette halunnut irrottautua kiireellisistä hallitustoimistanne ja viettää maassamme muutaman päivän. Toivomme, että tulette täällä viihtymään ja nauttimaan nyt kauneimmillaan olevasta kesästämme. Vakuutamme Teille, Herra Pääministeri, että tulette saamaan maassamme kaikkialla ja kaikissa piireissä lämpimän vastaanoton. Se kohdistuu Teihin ei ainoastaan naapuri- ja ystävämaamme Neuvostoliiton arvovaltaisena edustajana, vaan myös kunnioitettuna valtiomiehenä, jonka työ rauhan rakentajana Tashkentin neuvotteluissa on herättänyt suurta arvonantoa kautta maailman. Me suomalaiset otamme Teidät vastaan mieluisena vieraanamme myös sen vuoksi, että olette aina osoittanut sympatiaa ja ymmärtäväistä myötämielisyyttä Suomea kohtaan, jonka perusteella pidämme Teitä hyvänä ystävänämme. Usein on sanottu, että Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet ovat monella tavalla esimerkiksi kelpaavia. Erityisen korostuksen tälle seikalle antaa se tosiasia, että lähtökohta ei suinkaan ole ollut suotuisa. Kansojemme terve järki ja kasvanut tietoisuus niiden keskuudessa rauhan välttämättömyydestä ovat johtaneet siihen, että nyt on molemminpuolinen pyrkimyksemme edistää yhä kestävämpää keskinäistä yhteistyötä kaikilla elämän aloilla. Valitettavasti kansainväliset suhteet eivät maapallon kaikissa osissa ole kehittyneet yhtä suotuisasti kuin Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Jännitystä ja vakavia ristiriitoja on tälläkin hetkellä havaittavissa monilla alueilla. Niiden ratkaiseminen asettaa kansojen kohtaloista vastuunalaiset johtajat suurien vaikeuksien eteen. Mutta jos vaikeudet pystytään voittamaan, avautuvat myös suuret kehityksen näköalat. Ihmiskunta elää parhaillaan valtavan muutosprosessin aikakautta. Se jatkuu, mutta jo nyt voidaan havaita, että monet aikaisemmin kiteytyneet ja jännitystä ylläpitäneet ajatustottumukset ovat vähitellen menettäneet merkitystään kansojen välisen yhteistyön ja yhteisymmärryksen ylittäessä yhä useammin myös erilaiset yhteiskuntajärjestelmät omaavien valtioiden väliset rajalinjat. Tämä on suunta, johon Suomikin omalla ulkopolitiikallaan on omien mahdollisuuksiensa sallimalla tavalla pyrkinyt. Ulkopolitiikkamme peruslinjaksi olemme historiallisten kokemustemme antamien opetusten mukaisesti valinneet puolueettomuuspolitiikan. Mutta tämä periaate ei meidän kohdallamme tarkoita negatiivista puuttumattomuutta ja eristyneisyyttä, vaan aktiivista pyrkimystä luoda ja kehittää ystävälliset suhteet ja konkreettinen rauhanomainen yhteistyö kaikkien valtioiden kanssa. Erityisen tärkeätä on meille ollut se, että olemme tässä onnistuneet naapureihimme nähden. Suhteemme Neuvostoliittoon nojautuvat keskinäisessä ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksessa ilmaistuille periaatteille, joiden tasapainottava vaikutus on käytännössä todettu. Toisaalta Suomi kuuluu jo koko menneisyytensä voimalla kiinteästi Pohjolaan, jonka kansojen vuosisatainen kanssakäyminen ja yhteistyö muodostavat tärkeän perustan rauhan jatkuvalle säilyttämiselle Pohjois-Euroopassa. Tämä alue on jäänyt kansainvälisten kriisien ulkopuolelle kaikkien siellä asuvien kansojen hyvien suhteiden ja rauhanomaisen yhteistyön ansiosta. On ollut tärkeätä, että Neuvostoliitto on kannattanut tätä yhteistyötä. Suomi pyrkii ulkopolitiikallaan siihen, että nämä olosuhteet vastaisuudessakin voitaisiin säilyttää. Meidän suomalaisten mielestä jokaiselle kansalle, niin suurelle kuin pienellekin, kuuluu vastuu maailmanrauhan säilymisestä. Meidän velvollisuutemme suoranaisesti vaikuttaa tämän päämäärän saavuttamiseen ovat tosin monissa tapauksissa rajoitetut. Kuitenkin tukemalla kaikissa suhteissa Yhdistyneitä Kansakuntia katsomme voivamme antaa mahdollisimman suuren panoksen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden hyväksi. Tämä on ulkopolitiikkamme olennainen osa. On täten luonnollista, että olemme aktiivisesti osallistuneet ja osallistumme parast`aikaa Yhdistyneiden Kansakuntien rauhanturvatoimiin niillä kriisialueilla, jonne osallistumistamme on pyydetty. Suomi on pieni, puolueeton maa, joka on hyvin selvillä siitä, mihin mittaan sen tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet kansainvälisessä politiikassa voivat ulottua. Neuvostoliitto on taas sosialistinen suurvalta, jolla on globaaliset intressit. Tarkasteluperspektiivimme ovat siis monissa suhteissa erilaiset. On kuitenkin jotakin ratkaisevan tärkeätä, joka maittemme ulkopolitiikalle on yhteistä. Meille on yhteistä rauhan politiikka, meille on yhteistä pyrkimys kehittää kansainvälisiä suhteita niin, että kaikki valtioiden väliset ristiriidat voitaisiin ratkaista rauhanomaisin keinoin neuvotteluteitse. Pyydän saada kohottaa maljani Teidän, Herra Ministerineuvoston Puheenjohtaja, sekä Teidän puolisonne, rouva Kosyginin terveydeksi, Neuvostoliiton kansan onneksi ja menestykseksi sekä Suomen ja Neuvostoliiton väliselle ystävyydelle. |