Muistiinpanoja Stalinin hautajaisista 8.3.1953

8/3 Kotov ilmoitti olevansa autoineen minun käytettävissäni. Hän kertoi, että ulkoministeriössä on mieli ollut surullinen, itkeneitä silmiä näkyy kaikkialla Stalinin kuoleman vuoksi. Sundström kertoi, että maassa oli tavallisen kansan parissa mieliala hyvin levoton: mitä tulee. Arvatenkin poliittisia levottomuuksia ja sisäisiä taisteluita. Kun viipymättä tuli tieto hallitusjärjestelyistä mieliala helpottui ja rauhoittui. Kun Ruotsin läh. Sohlman kävi 10/3 luonani, hän kertoi samaa. Että 5 henkeä olisi tallattu surujonoissa! Kielletty liikkumasta kaupungilla! Kun hallitusta koskeva deklaraatio annettiin, oli perustelu: jotta estettäisiin hajaantuminen ja paniikki. Paniikki-sanan käyttämistä kaikki ihmettelevät. Sohlman sanoo, että helpotus kun M[alenkov] eikä Berija.

9/3 minut vietiin Ammattiliittojen talolle, jossa piti olla 8.50. Jouduin odottamaan presidentin huoneessa lähelle 10. Siellä olivat Gottwald, Togliatti, Nenni ja joitakuita venäläisiä. Sieltä tuli Schernic, Vorosilov, Lebedev, Bulganin.

Klo 9.45 haettiin meidät saliin, jossa Stalinin arkku. Diplomaattikunta seisoi ulommassa renkaassa. Meidät sijoitettiin keskellä salia olleen vierasjoukon sivuun. Soittokunta ja kuoro esittivät musiikkia. Ennen 10 tuli ensin Malenkov sitten hallituksen keskeisimmät miehet arkun sivuille ja samalla joukko marsalkkoja Budjonnyi etunenässä arkun eteen. Stalinin kunniamerkit, jotka oli punaisella silkkikankaalla, ojennettiin marsalkoille ja kenraaleille, jotka arkun edessä kantoivat niitä saatossa. Budjonnyi, Suvorov yms. Sitten seppeleet. Sitten arkku Malenkov ensimmäisenä + Berija. Ulkona tykkilaveteille. Saattojoukon eturivissä Malenkov + muut. Suuri saattojoukko, ainakin pari-kolmesataa henkeä. Jäin jälkijoukkoon. Suomalaiset vielä jäljempänä. Huomasin että Togliatti oli myös jälkijoukossa. Torilla minut haettiin etupäähän. Kotov ohjaili minua torilla etenemään ja kun dignitäärit arkun ohi nousivat mausoleumin katolle, Kotov ohjasi minut myös sinne. Tervehdin Molotovia hänen taitse mennessäni ja jouduin taka-alalle Negrin, Duclosin, Grotenwohlin taa. Molotov vaikutti rauhattomalta ja ehkä hieman hermostuneelta. Oli hermostuneisuuttaan unohtanut ainakin silmälasikotelon. Puhui ilman silmälaseja. Malenkovin puhe hillitty, Sohlmanin [mukaan] hillitympi kuin yksikään hänen läsnäollessaan kuulemansa puhe. "Sisäisiä ja ulkoisia vihollisia vastaan." Leninin ja Stalinin termi: kapital ja kom. järjestelmä ja rauhallinen kilpailu. Rauha. M:llä hyvä ääni ja rauhallinen painokas esittämistapa. Berijalla heikko ääni. Yksikään sotilas ei puhunut.

Klo 12.00 kannettiin arkku mausoleumiin. Tshou-En-lai yksi kantajista, luultavasti ainoa ulkopuolinen. Ilmeisesti omaisia, jotka seisoivat arkun vieressä, kuljimme arkun ja heidän välistään. Ehkä Svetlana, tumma kapeakasvoinen nainen + lapsi, Vasili, kenraalinpuvussa. Tulimme taas katolle paraatin ajaksi. Marsalkkakunta oikealla asennossa, olin sen takana. Budjonnyi, Sokolovski, Malinovski, Govorov, Konjev, Meretshkov, jotka tunsin. M. tervehti [Suomen Moskovan lähettilästä Åke] Gartzia, joka ei tuntenut häntä. M. sanoi nimensä, silloin G. häntä tervehti. G. ei tunnu osaavan venäjää. Kun maastovaunut kulkivat, veti Sokolovski Grotenwohlin lähemmäksi ja sanoi hänelle korvaan: Volkswagen, jonka G. kertoi Ulbrichtille. Ei hymyilty.

Gottwald oli punanaamainen kaveri, pyyhkieli salissa oltaessa hikeä ja poltteli piippua.

Diplomaattikunta seisoi puolikorokkeella. Pessi samassa. Pessi oli saatossa, mukana näytti tulevan Terjoshin, Zhdanovin vanha tulkki. Stalin n. 1 1/2 m. suuruisella korokkeella salissa. Seppeleitä: ministerineuvoston kolme, meidän vieressä, Kremlin seinämässä. Kaikki puolitoista m korkeita laitteita. Presidentin seppele!