Nyt on tehty vihdoinkin taivaisiin asti huutavaa vääryyttä. On syyttömästi solvattu, on viattomia poljettu, on hyvät ja vilpittömät aivoitukset saatettu väärään valoon. On ilkeällä tavalla johdettu rehelliset ja rauhalliset kansalaiset huonoon ja hyljättävään seuraan. Voi, voi. Maailma on paha, veljet.

Nimittäin Itsenäisyyden Liitto ja sen turmeltumattomat, puhdaspiirteiset jäsenet ovat joutuneet iljettävän lokaryöpyn kohteeksi. Sen alotti oululainen Kalevalehti, jonka erään numeron etusivulla komeili neljän palstan rubriikeilla: "Suomalaisuuden Liiton johto uusiin käsiin: Liitosta tehdään taistelujärjestö. Akateemisen Karjala-Seuran ja Itsenäisyyden Liiton miehet ottaneet vallan käsiinsä." Tätä valhevirtaa edisti juoksussaan Viborgs Dumheter-niminen aviisi, joka kirjoitti suomeksi tulkittuna jotenkin tähän tapaan: "Kaappauksen varmistamiseksi olivat Akateemisen Karjala-Seuran keltanokat ja *joukko muita fanaatikkoja Itsenäisyyden Liitosta* kirjoittautuneet liiton jäseniksi." Ja siihen tapaan, jotta kyllä nyt on Itsenäisyyden Liittoa aika tavalla loukattu. On tahdottu väittää ja tehdä uskottavaksi, että Itsenäisyyden Liitto olisi käsikädessä Akateemisen Karjala-Seuran kanssa ollut mukana "vallankaappauksessa" Suomalaisuuden Liitossa. On se aika hävytön väite, varsinkin kun kaikki tosiasiat kertovat jääväämättömästi toista. Nimittäin että Itsenäisyyden Liitto lähetti jäsenluettelonsa Suomalaisuuden Liiton toimistoon, josta sitten poimittiin jälkimäisen liiton jäseniksi ainakin kaikki ylioppilaat. Eräs koiranleuka kertoessaan tästä tapahtumasta käytti sanoja: "kaikki Itsenäisyyden Liiton yhdeksän ylioppilasjäsentä", mutta koska me emme ole liiottelujen ystävä, sanommekin suoraan, että tuo numerotieto ei pidä ainakaan vielä paikkaansa. No niin, tällä tavalla järjesti I.L. jäsenensä S.L:ään ja tämä tapahtui vielä sen jälkeen, kun muut liittoon halukkaat olivat osoitetut liitosta pellolle, ettei muka enää voida uusia jäseniä ottaa. Mutta I.L:n kallisarvoinen apu se vain kelpasi. Kaipa liiton sihteeri Engelberg oli pyytänyt I.L:stä apua, samaten kuin hän oli kutsukirjeillä ja puhelimella ikäänkuin hengenhädässä kehotellut liiton vanhoja jäseniä saapumaan vuosikokoukseen torjumaan hyökkäystä. Mutta vaikka I.L. antoi parhaimpansa, vaikka vanhojakin oli läsnä, niin kuitenkin pääsivät kansallismieliset ylioppilaat ja heidän hengenheimolaisensa voitolle. Ja se merkitsee tietenkin ripeämmän toimintakauden alkamista Suomalaisuuden Liitossa.

Kun nyt näin I.L:n maine on tullut puhdistetuksi niistä syytöksistä, joita sitä vastaan on singottu, että se muka toimisi ja työskentelisi aktiivisen suomalaisuuden edistämiseksi, tahdomme kohottaa hieman esirippua ja päästää suuren yleisön pilkistämään sille näyttämölle, jossa tuo tunnettu "rymykokous" Suomalaisuuden Liiton viimeinen vuosikokous, näyteltiin. Näyttämölleasetus oli tilanpuutteen takia erittäin onnistumaton, mutta yhteisnäyttely sujui odottamattoman hyvin. Näytelmä oli muulta osaltaan vakavahenkinen, mutta - kuten eräs Uudessa Suomessa kynäillyt "Suomalainen" - mutta ei kai suomalaisniminen - kirjoittaa, tavalliseen kansannäytelmätyyliin siellä oli farssimaisiakin kohtauksia. Pääpellenä esiintyi eräs A.K.-S:stä erotettu maisteri, jonka nimeä me emme hyvin toimitetun lehtemme palstoilla halusta julkaise. Hän käytti pari niin arvotonta ja asiatonta puheenvuoroa, että ei olisi uskonut *viisaus* tieteen maisterista moista. Vai mitä nämä esimerkit osottavat: "Ja kun A.K.-S. nyt pääsee S.L:sta määräämään, niin muutetaan liiton säännöt näin kuuluviksi: S.L. työskentelee pirua ja ruotsalaista vastaan. S.L. käyttää työssään 1) tervaamista, 2) viheltämistä j.n.e." Tähän sopi kuin sormi suutarin silmään seuraava välihuudahdus kansan keskuudesta: "Höpö, höpö!" - Taikka oliko se nyt arvokasta esiintymistä, kun sama maisteri ryhtyi kamppailemaan vanhan S.L. johdon puolesta kuvaamalla opposition edustajien kelvottomuutta nimenomaan sillä perusteella, että yhdeltä heistä on jo elämän keväimessä otettu pois tukankasvu. Järki, hoi! Ja tähän tyyliin sieltä tuli. Mutta mikä kummallisinta, vanhat arvokkaat herrat kai K.S. Laurilaa ja Fräntiä myöten taputtivat tuon monastimainitun maisterin puheelle käsiään ja huusivat ihastuksesta käheällä äänellä: Hyvä, hyvä!

Mutta tämä maisteri ei ollut yksin lajissaan. Tohtori K.S. Laurila piti innostuksesta väräjävällä äänellä "suuren" puheen, jossa hän viljeli vanhoja käänteitä, kysyi nuorilta valtakirjaa esiintyä suomalaisuuden taistelijoina, puhui omista taistelutavoistaan aikana, jolloin "te" herrani, vielä kuljitte koltuissa" j.n.e. Laurilan "tunnepaloinen" puhe oli suurista sanoista huolimatta tai oikeammin juuri niiden vuoksi sellainen ettei se ketään vastapuolen miestä vakuuttanut.

Mutta kokouksen jälkeen sitä onkin käyty melua sen johdosta. Vähemmän asiallisten mutta sitä ilkeimmillä sanoilla höystettyjen hyökkäyksien vuoksi olivat oppositiossa olleet S.L:n ylioppilasjäsenet pakotetut julkaisemaan rauhalliseen sävyyn laaditun vastineen. Se oli vakuuttava ja järkevät kansalaiset huomasivat siitä, että ylioppilaat ovat liittyneet liittoon tehdäkseen siinä työtä, jos siihen vain tilaisuutta annetaan. Tilaisuutta ei ainakaan liiton tähänastinen johto näy antavan, koskapa se ohjasi ulos ne liiton jäsenet, jotka olivat liiton toimistoon menneet kanslia-apulaisen pyynnöstä tekemään työtä. Ei muka ollut työtä. Mutta tämä selonteko ei tyydyttänyt I.L:n sihteeriä, joka "Suomalaisuuden liiton ylioppilasjäseniä" nimimerkillä oli kyhännyt omalaatuisen solvaustekeleen sanomalehtien yleisöosastoon. Siihen ei kannata meidän puoleltamme kajota.