Totuus Nurmen jutusta ja sen ajamisesta Amerikassa

Helsingin Sanomat 9.9.1932

(Jatk. edelliseen numeroon)

Kun Edströmin neuvosto muutti nimeä.

Kumpikin puoli toimi Los Angelesissa olon alkuajan omissa suunnitelmissaan ilman mitään kosketusta keskenään tässä asiassa. Heinäkuun 28 päivänä sai allekirjoittanut yhdessä maisteri Miettisen kanssa kutsun saapua Kansainvälisen Urheiluliiton Neuvoston kokoukseen. Kun saavuimme sinne, ilmoitettiin kokous O.K. toimeenpanevan komitean kokoukseksi, molemmissa elimissä ovat näet jäsenet samat. Aluksi koski keskustelu vallan toisarvoisia asioita, kunnes hra Edström puheenjohtajana ilmoitti, että toimeenpaneva komitea on olympialaisten kisojen sääntöjen 2. §:n 7. kohdan sille suomalla oikeudella päättänyt kieltää Paavo Nurmelta osanoton olympialaisiin kisoihin sekä pyysi, että Suomen puolesta otettaisiin takaisin Nurmen ilmoittautuminen, jolloin asia saatettaisiin rauhallista tietä pois päiväjärjestyksestä. Vastauksemme oli luonnollisesti kielteinen.

Perustelumme oli seuraava: Olympialaiset kisat ovat avoinna kaikille amatööriurheilijoille. Siihen saakka kun Paavo Nurmea ei ole laillisella tavalla julistettu ammattilaiseksi, hän on amatööri ja hänellä täytyy olla oikeus saada ottaa kisoihin osaa.

Me emme ota takaisin Nurmen ilmoittautumista, vaan pakotamme toimeenpanevan komitean loukkaamaan ylläolevaa selvää periaatetta ja käyttämään mielivaltaan johtavaa vasioikeuttaan. Kun tiedustelimme niitä "hyviä ja riittäviä perusteita", joihin nojaten komitea oli tehnyt päätöksensä, ilmoitettiin saadun lisätodisteita Ruotsista ja Saksasta Nurmea vastaan, mutta ei suostuttu niitä esittämään, koska ne haluttiin pitää salaisina. Ruotsista hankittua paperia sentään sitten vilautettiin.

Pantuamme jyrkän vastalauseemme tällaista mielivaltaa vastaan poistuimme kokouksesta. Se suunnittelu, johon jo kevätkesällä oli viitattu, oli siis toteutettu. Neuvosto ei uskaltanut jättää asiaa suspendeerauspäätöksensä varaan, vaan käytti lisäksi toimeenpanevalle komitealle kuuluvia valtuuksia, jolloin käytännöllisesti katsoen asia Kansainvälisen Urheiluliiton kongressista huolimatta oli saatettu murheelliseen päätökseen. Meille oli lisäksi käynyt selville, mitä menettelyä tultaisiin kongressissa noudattamaan: Nurmi-asiaa ei päästettäisi kongressissa missään yhteydessä keskustelun alaiseksi ennen kisoja. Sitä olin ennustanut jo menomatkalla asiasta keskusteltaessa, ja niin tuli käymään. Se kävi päinsä, sillä puheenjohtajana kongressissa toimi herra Edström itse, ja hänen itsevaltainen puheenjohtotapansa oli meille aikaisemmilta ajoilta tunnettu.

Toimeenpanevan komitean kieltopäätös joutui heti sanomalehdistössä käsiteltäväksi. Se julkaisi asiassa sekä komitean että myöskin Suomen edustajiston kannan, sitä sympaattisesti selostaen sekä lausui valittelunsa tapahtuneen johdosta. Useissa lehdissä käytiin varsin voimakkaasti kieltopäätöksen kimppuun.

Kun kongressin esityslistaa supistettiin.

Seuraavana päivänä, kisojen aattona, oli Kansainvälisen Urheiluliiton kokous. Sen esityslistan 10. kysymyksenä oli neuvoston ehdotus sille myönnettävästä toimivallasta urheilijain diskvalisoimiseksi. Neuvosto ilmoitti päättäneensä, että liiton ensimmäisenä kokouspäivänä käsitellään esityslistan 3 ensimmäistä kysymystä ja seuraavat asiat jatkokokouksessa, joka alkaa kisojen jälkeen elokuun 8 päivänä. Suomen edustajiston taholta vaadittiin, että kysymys neuvoston menettelystä Nurmen asiasta otettaisiin tässä kokouksessa ennen kisoja käsiteltäväksi, mutta tuskin oli edustajamme saanut puheenvuoroaan lopetetuksi, kun puheenjohtaja paukautti nuijalla pöytään ja ilmoitti, että tästä asiasta ei sallita keskustelua, sillä neuvosto on päättänyt käsittelyjärjestyksen ja sillä hyvä.

Uudistetut vaatimukset olisivat olleet hyödyttömiä, mutta emme heittäneet asiaa vielä siihen.

Kokouksen kuluessa laadimme kirjelmän, jossa pyysimme, että neuvosto kutsuisi vielä täksi päiväksi liiton ylimääräisen kokouksen käsittelemään Nurmi-asiaa.

Kaikessa kiireessä ehdimme siihen hankkia pyyntöämme tukemaan Irlannin, Kanadan ja Meksikon edustajien allekirjoitukset. Pyyntö jätettiin herra Edströmille. Kuvaavaa sille tavalle, jolla tämä arvohenkilö kohteli meitä ja muita, on m.m. se, että hän pyynnön saatuaan meni Meksikon edustajan luokse ja kysyi, onko hän todella itse allekirjoittanut meidän kirjelmämme! Ja lisäsi, että eihän ole olemassa mitään Nurmi-asiaa. Seuranneen lounaan aikana tiedustelimme vastausta pyyntöömme. Meille ilmoitettiin, että neuvosto ei ole ehtinyt asiaa käsitellä.

Vastauksen saimme sitten seuraavana aamuna: sähkösanoman, joka oli lähetetty edellisenä iltana klo 22.49. Siinä hra Edström ilmoitti, ettei pyydettyä kokousta "valitettavasti" voi pitää.

Se raukkamainen manööveri, jolla estettiin neuvoston sääntöjenvastainen menettely Nurmen asiassa tulemasta ennen kisoja keskustelun alaiseksi, kun neuvosto ei sitä, asian ollessa vielä merkityksellinen, uskaltanut päästää kongressissa ratkaistavaksi, oli suoritettu ja onnistunut. Mikäli sain selville eräistä yksityiskeskusteluista, joista minulla ei ole oikeutta muuta kertoa, ei menettely miellyttänyt kaikkia sen suorittajiakaan.

Olympialaisviikolla tehtiin vielä eräitä suunnitelmia ja suoritettiin eräitä keskusteluja henkilöiden kanssa, joiden sympatiat meitä kohtaan tunnettiin ja joiden luultiin voivan asiassa saada muutoksen. Mikäli meille kerrottiin, johti eräs tällainen keskustelu käyntiin Edströmin luona. Mutta lopputulosta ei se saanut muuttumaan ja kävijä, eräs amerikkalainen, lausui surunsa siitä, varsinkin huomattuaan, kuten hän on kertonut, että kaiken takana oli vain kansallinen kateus.

Maratonjuoksijain anomus.

Maratonpäivän aattona tapasin Kansainvälisen urheiluliiton sihteerin Bo Ekelundin, joka näytti minulle neuvoston saamaa pyyntöä, että Nurmi saisi juosta maratonin. Pyynnön olivat allekirjoittaneet Amerikan maratonjuoksijain valmentajan lisäksi kaikki maratonille ilmoitetut juoksijat, m.m. voittajaksi tullut Zabala, paitsi suomalaiset, joiden kanta muutenkin oli tunnettu. Samalla Ekelund tiedusteli, sallisiko Suomen Urheiluliitto, että Nurmi juoksee maratonin ulkopuolella kilpailun, minkä hän luuli voivansa järjestää. Vastasin, että sellainenhan ei ole sääntöjen mukaan sallittu sekä että me pysymme kannallamme, jonka mukaan Nurmen, jota ei ole julistettu ammattilaiseksi, tulee saada juosta kilpailussa eikä suinkaan sen ulkopuolella. Toiselta puolen olisi kyllä toimeenpanevan komitean kielto joutunut naurunalaiseksi, jos Nurmi olisi saanut juosta kilpailun ulkopuolella. Lupasin asiaa ajatella ja neuvotella Nurmen kanssa sekä ilmoittaa päätöksemme myöhemmin. Pian voinkin vastata, että Nurmi juoksee kyllä maratonin, mutta vain kilpailijana. Siihen eivät neuvoston herrat suostuneet. Mutta tämä tarjous jo sinänsä osoittaa, mistä tässä oli kysymys: Edström oli uhannut, että Nurmi ei saa ottaa kisoihin osaa; hänen auktoriteettinsa oli säilytettävä. Suomen ei pitänyt saada kultamitalia ja amerikkalaisille olisi pitänyt kansan tyytymättömyyden hälventämiseksi näyttää Nurmen juoksua. Kaikki nämä johtivat siihen, että Nurmi kyllä olisi saanut juosta ulkopuolella kilpailun muiden muassa, mutta ei kilpailussa.

Maratonkilpailu suoritettiin ilman Nurmea, ja Nurmi-kysymyksen varsinainen aktualinen osa oli jäänyt selän taakse. Virtanen, joka uhrautuvasti suostui Nurmen tilalle, ei jaksanut kolmen lujan liian kovalla radalla suoritetun kilpailun jälkeen perille saakka, eikä voinut kostaa Nurmen poisjättämistä, mitä 32 kilometrin kohdalta saatujen tietojen nojalla sydän väristen toivoimme.

Kansainvälisen urheiluliiton kokous jatkui elokuun 8 päivänä.

Ensimmäisenä oli kysymys Neuvostolle myönnettävästä toimivallasta urheilijain diskvalifioimiseksi. Neuvoston alkuperäinen ehdotus sisälsi sen, että neuvosto saisi lopullisella päätösvallalla ratkaista asian. Nyt esitettiin kokoukselle korjattu muoto, jonka mukaan diskvalifioitu liitto tai urheilija saisi neuvoston päätöksestä vedota kansainvälisen liiton yleiskokoukseen, joka lopullisesti ratkaisisi asian. Kun kysymys oli kiinteässä yhteydessä Nurmi-asian kanssa, vaikkakin jäljellä oli enää kysymys siitä, saisiko neuvoston menettely siunauksen vaiko ei, käytettiin Suomen taholta ensimmäinen puheenvuoro. Maisteri Miettinen esitti Suomen delegation puolesta lausunnon, joka alkoi toteamuksella, että neuvosto ei tällaisia valtuuksia tarvitse, koska se ilman niitäkin näyttää voivan näin toimia. Lausunnossa selostettiin edelleen Nurmi-asia kaikissa vaiheissaan ja esitettiin lopuksi seuraavat johtopäätökset:

1) Neuvosto on sääntöjenvastaisesti suspendeerannut Nurmen;

2) Neuvosto ei uskaltanut tästä laittomasta teostaan vastata, vaan piiloittautui toimeenpanevan komitean selän taakse, joka mielivaltaisesti esti Nurmen osanoton näennäisen oikeutuksen nojalla;

3) Häikäilemättä väärinkäyttäen valtaansa neuvosto esti kysymyksen käsittelyn ennen kisoja IAAF:n kongressissa, siten loukaten alkeellisimpiakin oikeusprinsiippejä. Tämä käy erikoisen räikeänä ilmi siitä, että neuvosto esittää tämän päivän kokoukselle kongressin siksi elimeksi, joka suspendeeraustapauksissa lopullisesti käsittelisi neuvoston tällaisissa asioissa tekemän ratkaisun. Sitä likaisempi on neuvoston menettely Nurmi-asiassa, jossa sillä olisi ollut mahdollisuus jättää asia kongressin käsiteltäväksi, mutta jossa neuvosto esti asian esilletulon uudistetuista pyynnöistä huolimatta. Jos tällainen moraali hyväksytään kansainvälisessä urheiluelämässä, on samalla sanouduttu irti ihanteista, joiden olemassaoloon rakentuu oikeudenmukaisuus ja kansainvälinen luottamuksellinen yhteistyö.

Ja loppupäätelmäni oli: Suomi ei voi esitettyjä valtuuksia kannattaa, koska se ei luota siihen, että neuvosto voi niitä oikein käyttää.

Kanadan edustajan käytettyä puheenvuoron, jossa hän voimallisin sanoin ruoski neuvostoa siitä, ettei se sallinut kysymyksen esilleottoa ennen kisoja, sai Suomen edustaja Pihkala puheenvuoron.

(Jatkuu)