Maamme urheilun järjestöllisen rakenteen uusimisesta

Suomenmaa 16.3.1930

Suomen urheilun hajanaisuus on murheella tunnustettava tosiasia. Paitsi sitä, että urheilu on joutunut puolueasiaksi ja siten on muodostunut kolmekin eri leiriä, joihin kuuluvat urheilumiehet eivät ole missään kilpailullisessa eivätkä järjestöllisessä yhteydessä keskenään, ovat urheilujärjestöt n.k. porvarillisellakin taholla pahasti hajallaan. Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto ei suinkaan ole kaikkien liikuntatoimintamuotojen keskusjärjestö, vaikkakin näistä suurin, vaan sen rinnalla toimii erikoinen luisteluliitto, palloliitto, uimaliitto, nyrkkeilyliitto, verkkopalloliitto j.n.e., joilla keskenään ei ole mitään yhteistä järjestöä tai elintä. Sen puute on ilmeinen ja käytännössä havaittu.

Urheiluolojemme yhtenäistyttämisen aikaansaamiseksi on jo vuosia toimittu. Suurisuuntainen oli se SVUL:n asettaman komitean ehdotus, joka valmistui v. 1925 ja rakentui sille pohjalle, että perustettaisiin erikoinen Suomen Urheilun Keskusliitto, johon liittyisivät itsenäisinä liittoina kaikki nyt toimivat erikoisliitot sekä lisäksi kaikki SVUL:n alaiset jaostot. Tämä suunnitelma, jolle vastaistenkin yhtenäistyttämispyrkimysten täytyy rakentua, sai osakseen v. 1927 SVUL:ssa sen, jonka toteuttamisen esti eräs luuloteltu este. Kun asia urheilijajaoston esityksestä v. 1929 otettiin SVUL:ssa uudelleen esille, oli mieliala tällä välin muokattu tätä reformia vastaan ja se hylättiin. Mutta asia tulee välttämättömyyden pakosta yhä uudestaan ja uudestaan esille ja olosuhteet vaativat ennenpitkää sen positiivista ratkaisua.

Suomen urheilun keskusliiton muodostamiseen kytkeytyy samalla kysymys SVUL:n nykyisen organisaation täydellisestä uusimisesta. SVUL edustaa nykyään seuraavia liikuntakasvatusmuotoja: yleisurheilu, voimistelu, hiihto, paini, pesäpallo ja pyöräily. Kunkin tässä mainitun liikuntatoimintamuodon välitöntä ohjaamista ja käytännöllistä johtamista varten on muodostettu jaostoja, joissa ovat jäseninä asianomaista liikuntatoimintamuotoa harjoittavat seurat. Sen lisäksi toimii SVUL:ssa erikoinen poikaurheilujaosto. Jaostojen käsiin on annettu kaikki varsinainen liikuntakasvatustyö liitossa, mutta niiden oikeudet ja mahdollisuudet itsenäiseen toimintaan ovat hyvinkin rajoitetut. Kaikissa tärkeimmissä asioissa ja monissa vähemmän tärkeissä on päätösvalta pidätetty joko piirien tai jaostojen edustajista kokoonpannulle liittohallinnolle tai sen valitsemalle liittojohtokunnalle. Nimenomaan taloudellisissa asioissa on jaostojen toimivalta miltei olematon.

Tällainen järjestely oli varmasti onnistunut vielä kymmenkunta vuotta sitten, jolloin urheiluolomme olivat kehittymättömämmät ja jolloin jokainen urheilumies - saattaa sanoa - hallitsi kaikkia harjoitettavia liikuntatoiminta-aloja. Silloisissa oloissa keskitys oli paikallaan. Nyt se on omiaan kahlitsemaan jaostojen itsenäistä yritteliäisyyttä ja oma-aloitteisuutta. Monilla urheilualoilla on meilläkin Suomessa viime vuosina saatu kunnioitettavia todistuksia omalla vastuulla ja itsenäisillä toimintamahdollisuuksilla työskennelleitten liittojen menestyksestä. Esim. nyrkkeilyliiton perustaminen ajamaan vielä lapsenkengissä kulkevan nyrkkeilyurheilun asiaa, oli onnellinen toimenpide ja vain sitä saa maamme korkea nyrkkeilytasomme kiittää, sillä SVUL:ssa olisi nyrkkeilyjaostolta ehditty jo monet kerrat leikata siivet.

Suomen Urheilun Keskusliiton muodostaminen olisi tietänyt sitä, että SVUL:n jaostoille olisi suotu itsenäisyys Keskusliiton puitteissa. Ne olisivat: 1) saaneet itse päättää ja hoitaa asiansa, 2) solmia ulkolaiset suhteensa, 3) hankkia tarvittavat varat toimintaansa varten ja 4) niiden asioista olisivat olleet päättämässä sen alan seurojen luottamusmiehet. Oma vastuunalaisuus ja itsenäiset toimintamahdollisuudet, siinä kaksi kulmakiveä, joille rakennettuna itsenäistettyjen jaostojen toiminta olisi terveellä, kehityksen edellyttämällä pohjalla.

Samalla kuin jo hyväksytty suunnitelma Suomen Urheilun Keskusliitosta kaatui, kaatui myös jaostojen muodostaminen erikoisliitoiksi. Mutta se kaatui eteenpäin ja joutuu varmasti ehkä jo lähitulevaisuudessa ratkaistavaksi.

Siinä SVUL:n liittohallinnon kokouksessa, jossa tässä mainittu hylkäämispäätös tehtiin, lausuttiin aivan yleisesti se käsitys, että vaikkapa erikoisliittoihin ei voida vielä mennä, niin jaostojen toimintaoikeuksia on kuitenkin heti laajennettava. Siitä ehdotusta tekemään asetettiin erikoinen komitea. Kun se kuitenkin otti tehdäkseen aivan toisen työn kuin minkä liittohallinto sille antoi ja kun sen enemmistö ei halunnut saaduista ohjeista huolimatta jaostojen oikeuksia jotakin merkitseviltä osilta laajentaa, jäi vähemmistö pois komitean työstä. Nyt on komitean enemmistö antanut ehdotuksensa, joka käsittää koko sääntöjen muuttamisen ja jossa ei jaostojen oikeuksia ole kuin etupäässä muodollisessa suhteessa laajennettu.

Komitean ehdotus on jätetty SVUL:n liittojohtokunnalle, joka on sen samaten kuin urheilujaoston jo viime syksynä tekemän muutosehdotuksen lähettänyt liittohallinnon käsiteltäväksi. Urheilujaoston ehdotus rakentuu nyt voimassa oleviin sääntöihin, joihin on tehty vain sellainen muutos, että jaostoille tulisi itsenäinen taloushallinto.

SVUL:n uudelleenorganisoimista vastustavalta taholta on koetettu saada maaseudun seurat reformia vastaan väittämällä, että erikoisliittoajatuksen toteuttaminen tietäisi niin suuria lisärasituksia maaseudun vähävaraisille seuroille, että niiden menestyksellinen toiminta estyisi. Väitteen tueksi ei ole esitetty edes pätevältä näyttäviä perusteita, mutta sitä vastaan voidaan esittää paitsi muuta se tosiasia, että erikoisliitot laajempine mahdollisuuksineen voisivat tehokkaasti edistää alansa urheilutoimintaa maaseuduilla. Tässä ei ole tilaa käydä tätä varsin mielenkiintoista puolta käsittelemään, eikä se vielä ole tarpeellistakaan, kun erikoisliittokysymys ei tässä asioiden vaiheessa ole päivänpolttava. Sensijaan on syytä vain todeta, että jaostojen talouden itsenäistyttäminen ja sitten jaostojen toimintamahdollisuuksien vapauttaminen nykyisestä pakkopaidasta, ei voi mitenkään vaikuttaa haitallisesti maaseudun seuratoimintaan, vaan päinvastoin monessa suhteessa hedelmöittävästi. Senvuoksi maaseudun edustajilla on kaikki syy asettua jaostojen toimintavapauksien laajentamisen kannalle.

Urho Kekkonen