Hina 25.9.1944

Rakas Urho! - Sain kirjeesi, jossa kerroit samoja kuin perjantaina puhelimessa. - Olin kirjeen rivien välistä lukevinani vähän henkilökohtaistakin mielipahaa asiain kulkuun nähden, - no, Sinähän et ole vanhan herran [Mannerheimin] "tuntemia". Lue Disraelia. - Ethän vain liene arvostellut asioita siinä uudessa kirjassasi niin terävästi, että Sinua päästään syyttämään hajoittamisesta, se olisi näinä kauheina aikoina kovin paha juttu. Hätäilen ehken suotta, mutta en voinut olla asiasta mainitsematta - saa sitä nyt toisenkin kerran harkita sanansa.

Miten Te oikein siellä pärjännette! - kun tälläinen täti on poissa. Olen niin kovin pahoillani, kun ei sinne pääsyni ota valetakseen, kaikellaisia esteitä vain tulee. Irja on sairaana - emme saa tehdyksi pyykkiä, Pekka O:lla verenmyrkytys, en saa eläimiä teurastetuksi j.n.e. Kävin eilen jalkapatikassa Tasangossa kysymässä isännältä siitä yhdestä äijästä, jota ne Hinaan suosittelivat, muttei hänestä kuulu olevan, ei ymmärrä mitään hevosista, ei ole koskaan edes ajanut.

Taisin tehdä kovin tyhmästi, kun mainitsin Juhanalle, että hän pääsee lähtemään, kun välttämättömät syystyöt on tehty. Hänellä on nyt sellainen hirmuinen työtahti, että Virkku on hätää kärsimässä. - Keskiviikkoaamuna saan kai rahalähetyksesi, menen silloin kirkolle ja panen pari pakettia tulemaan Teille kirjattuna tai vakuutettuna, - ei niitä tarvitse avata, kun ei niissä ole mitään pilaantuvaa. Kirkolla käyn taas siellä työvoimalautakunnassa - niin toivotonta kuin se lieneekin. Ja se viljelyspäällikökin pitäisi minun vielä tavoittaa sen katovalituksen takia. - Poikien kannalta olisi kovin tärkeää, että he saisivat opettajan matikoissa ja kielissä. Ainakin nyt ensin matikoissa, että saisi ne suoraksi. Mutta kyllä Matti ainakin on kovin levonkin tarpeessa, kyllä he rehkivät täällä viime päivinä itsensä aivan loppuun. - Kyllä minä sinne tulen niin pian, kuin ikinä pääsen, vaikka pahalta tämä nyt näyttää! -

Hyvää vointia ja rakkaat terveiseni Teille kaikille! Sylvi