Päätoimittaja Paavo Kähkölä          22/1 1963

Iisalmi

  Olen suurella mielenkiinnolla lukenut artikkelinne "Kyntäjän" tämän vuoden ensimmäisestä numerosta. Siinä oli käsitykseni mukaan niin tärkeitä asioita ja oikeita näkökohtia, että pidän tarpeellisena Teille kirjoittaa.

  Ensiksikin en voi olla ihmettelemättä, että MNL:n piirissä on voitu syyttää "Kyntäjää" liiasta kulttuuripitoisuudesta. Olen seurannut vanhalta muistilta ja elävästä harrastuksesta "Kyntäjää" ja minulle on tuottanut mielihyvää "Kyntäjän" kehittyminen entistä suuremmassa määrin pohtimaan moderniin yhteiskuntaan liittyviä kulttuurikysymyksiä. Olen sitä mieltä, että jos MNL:n jäsenjoukot eivät voi seurata "Kyntäjää" sen vuoksi, että se on "vaikeatajuinen kulttuurilehti", niin MNL on eräältä osalta epäonnistunut tehtävässään. MNL on kasvatus- ja itsekasvatusjärjestö. Kasvatus ja itsekasvatus ovat vaivannäköä. Ilman sitä asia jää vaikeatajuiseksi. Mutta jos maaseutunuoriso haluaa menestyksellä puolustaa asemiaan yhteiskunnassa ja valmistaa itselleen edellytykset elämään, joka ei ole "alikehittynyttä" enempää taloudellisessa kuin henkisessäkään mielessä, niin sen on rohkeasti ja vaivoja säikkymättä pyrittävä seuraamaan sitä kehitystä, mikä tapahtuu sivistyselämässä ja yhteiskunnallisen ajattelun ja toiminnan piirissä. Kannatan Teidän esittämiänne näkökohtia.

  En tietenkään tunne oloja Suomen Nuorison Liitossa, mutta eräistä vähäisistä yksityiskohdista päättelisin, että Teidän esittämänne arviointi on oikea. Ei kehityksen pyörä pysähdy sillä, että jokin nuorisojärjestö makaa vanhojen vällyjensä alla. Eikä uutta ole pelättävä siksi, että sitä ei tunneta ja että se poikkeaa paljon vanhoista tottumuksista. Ennakkoluulottomuus on välttämätön, jos aikoo olla mukana luomassa ja muovaamassa tulevaisuutta. Se on mielestäni MNL:n osa ja etuoikeus. Nuorta etsimisen mieltä, rohkeutta, ennakkoluulottomuutta totuuden löytämiseksi. MNL:lla on johtajan tehtävä. Lausuin eräässä puheessani, että se, jonka katse on käännetty menneisyyteen, ei kelpaa johtajaksi. Se pitää paikkansa  e n s i  s i j a s s a  nuorisojärjestöjen suhteen.

  Tietenkään kaikki ei ole hyvää, mikä on uutta. Mutta väärin on hyljätä uusi sen vuoksi, että se on uutena outoa ja vierasta. On rohjettava tutustua ennakkoluulottomasti, tutkia ja arvioida ja tehdä ratkaisu sitä silmälläpitäen, että vanha kaatuu, vaikka se olisi kuinka vanha, jos se on väärä tai ei vastaa muuttuvan ajan vaatimuksia, ja uusi voittaa, vaikka se olisi kuinka jyrkässä ristiriidassa vallitsevan käsityksen kanssa, niinkuin oli Kopernikuksen aurinkokeskeinen maailmanjärjestys. Sattuu niin, että kun kirjoitan tätä kirjettä, muistan tänään Hufvudstadsbladetissa olevan sitaatin venäläisen teatterinuudistajan Stanislavskin teoksesta: "Kaikki, joka voi johtaa pois vanhasta, on oikeaa. Kaikki, joka on uutta, on oikeaa jo sen vuoksi, että se on uutta." Sitaatti oli nuoren etevän teatteriohjaaja Ralf Långbackan artikkelissa. Itse en sellaisenaan hyväksy Stanislavskin mielipidettä, mutta siinä on paljon harkinnanarvoista.

  Olen kirjoittanut näin pitkään, koska asia kiinnostaa minua. Jos mielipiteelläni voin antaa tukea Teidän pyrkimyksillenne, on kirjoitukseni tarkoitus saavutettu.