Venäjän rintama talven päättyessä.

Käsittelimme viimeksi yksityiskohtaisesti tilannetta Venäjän rintamalla viime tammikuun 21. päivätyssä kirjoituksessamme. Kun tuloaan tekevä kevät lopettaa talvitaistelujen kauden, saattaa olla paikallaan, että tarkastelemme, millaiseksi Venäjän rintama on kuluneen lähes puolenkolmatta kuukauden aikana kehittynyt.

Palautamme aluksi mieliin, että saksalaiset ilmoittivat joulukuun 8. päivänä lopettaneensa hyökkäyksensä Moskovaa vastaan ja asettuvansa koko itärintamalla talviasemiin. Siitä lähtien eivät saksalaiset joukot olekaan suorittaneet mitään suoranaisesti strateegisia tarkoituksia palvelevia hyökkäystoimia idässä. He ovat tyytyneet puolustamaan saavuttamiaan tukikohtia ja vastaiskuin torjumaan venäläisten yhä uudistetut hyökkäykset.

Kun seuraa venäläisten ja englantilaisten taholta annettuja tietoja sotatoimista Venäjällä, voi panna merkille, että venäläisten aktiivisuus koko talven ajan on ollut herkeämätöntä, itsepintaisen kestävää ja voimakasta. Saman kuvan saa myöskin saksalaisten rintamatiedonannoista. Ainoa kohta, jossa vastapuolten kertomukset jyrkästi eroavat, koskee venäläisten hyökkäystoiminnan tuloksellisuutta. Venäläisten tietojen mukaan ovat puna-armeijan joukot yhtämittaa edenneet, saksalaisten tiedot taas eivät myönnä, että venäläiset olisivat saavuttaneet juuri mitään tuloksia. Saksalaisten taholta ei yleensä ole annettu tarkkaa kuvaa siitä, millä seuduilla taistelut kulloinkin riehuvat, kun sen sijaan venäläiset ovat ilmoittaneet muutamista suuremmista saavutuksistaan. Saatujen tietojen perusteella voidaan luoda suunnilleen seuraavanlainen kuva taistelujen kulusta ja kehityksestä.

Pietarin motti.

Koko talven ajan ovat venäläiset yrittäneet kiivaasti saada avatuksi maayhteyden idästä Pietariin. Pähkinälinnassa ja siitä etelään olevat saksalaiset joukot ovat varmaankin saaneet kestää yli-inhimillisiä rasituksia. Vaikka venäläiset ovat edenneet Tihvinän-Pietarin rautatien suunnassa Voibokalan länsipuolelle ja alempana menneet yli Olhavan joen, eivät he ole saaneet puhki sitä rautaista rengasta, jonka saksalaiset viime syyskuussa takoivat Pietarin ympärille. On varmaa, että elämä Pietarin miljoonakaupungissa ei talven aikana ole ollut kehuttavaa, mutta venäläisten huolto on sittenkin toiminut oletettua paremmin Laatokan jäitä pitkin. Venäläisillä lienee ollut jäitse Pietariin kolme huoltotietä, ja on kerrottu, että jäälle olisi asetettu rautatiekiskotkin, niin että Pietari ja Uusi Laatokka olisivat sen mukaan olleet rautatieyhteydessäkin keskenään. Mutta sittenkin, kyllä Pietarissa nyt tiedetään, mitä on nälkä ja kylmä.

Valdai.

Ilmajärven tienoo ja sen eteläpuolella oleva Valdain ylänkö ovat olleet suurten sotatointen näyttämönä. Venäläisten tarkoituksena oli pyrkiä näiltä tienoin katkaisemaan saksalaisten selustayhteydet Pietarin suunnalla toimiviin joukkoihin. Ehkäpä he haaveilivat koko Baltikumin eristämistä Saksasta. Hyökkäykset suoritettiin suurin voimin, ja tammikuun loppupuolella oli saksalaisten rintamaan lyöty huomattava aukko. 23. tammikuuta venäläiset ilmoittivat vallanneensa Holmin ja Toropetsin kaupungin lähellä Pietarin-Nevelin rautatietä sekä katkaisseensa saksalaisten tärkeän yhdyslinjan, rautatien Rshevistä Velikije Lukiin. Tämä venäläisten menestys oli kieltämättä vaarallista laatua, sillä se oli  katkaisemaisillaan parhaat huoltoyhteydet Saksasta Pietarin suunnalle. Venäläisten hyökkäys pysähdytettiin kuitenkin niin hyvissä ajoin, että sen tarkoitus jäi saavuttamatta.

Myöhemmin aloittivat venäläiset hyökkäyksensä Ilmajärven suunnalla. Tavoite täällä oli tarkoituksiltaan vaatimattomampi, mutta kohdistui sekin Pietaria piirittävien joukkojen selustayhteyksiä vastaan. Taistelut jatkuvat tällä alueella kiivaina edelleenkin. Helmikuun 24. päivänä ilmoittivat venäläiset tuhonneensa 16. saksalaisen armeijan Staraja Russassa Ilmajärven eteläpuolella, mutta tätä nykyä, siis toista kuukautta sen jälkeen, on heidän kertomuksensa se, että sanottu armeija on näillä seuduilla motissa. Saksalaiset eivät ole tätä myöntäneet, mutta on hyvin todennäköistä, että Staraja Russan tienoilla on joitakin saksalaisten osastoja ollut osittain saarroksissa.

Valdain alueella on ajoittain vallinnut täydellinen piirileikki, jossa motittajat, puolin ja toisin, ovat itse olleet motissa. Lukuisia venäläisiä osastoja on tällöin tuhottu.

Moskovan suunta.

Rshevin-Velikije Lukin rautatien katkaisseet venäläiset joukot ovat pyrkineet etenemään lounaiseen Vitebskiä kohti ja etelään Vjasman-Smolenskin väliselle rautatielle. Samanaikaisesti ovat Suchinitsin tärkeän rautatiesolmun sekä Juhnovin valloittaneet joukot edenneet yli Vjasman-Brjanskin rautatien sekä päässeet helmikuun lopulla Dorogobushin kaupunkiin. Saksalaisten asema Moskovan edustalla on näin ollen muodostunut varsin uhatuksi. Rshevin kaupungin tienoilla olevat saksalaiset joukot lienevät ainakin ajoittain olleet eristettyinä saksalaisista päävoimista. Moshaiskin jouduttua 20.1. venäläisille, on saksalaisten itäisin asema Moskovan tiellä ollut Gshatsk. Sitä samaten kuin Vjasmaa vastaan on venäläiset kohdistaneet voimakasta painostusta. Mutta vakavimmaksi, tekee saksalaisten tilanteen se, että venäläiset ovat olleet sekä etelästä että pohjoisesta lähestymässä Vjasman-Smolenskin rautatietä, jota pitkin tapahtuu Moskovan edustalla olevien saksalaisten armeijojen huolto. Kyseessä on huomattavan suuret joukko-osastot, vaikka ei pidettäisikään totena englantilaisen propagandan levittämää tietoa, että saksalaisten joukkojen vahvuus Vjasman suunnalla olisi 400.000 miestä.

On myönnettävä, että venäläiset ovat määräsuuntaisesti ja sitkeästi kehittäneet saartoliikettä Moskovan edustalla olevia saksalaisia joukkoja vastaan. Edellisessä katsauksessamme mainitsimme, että venäläisten saarrostusliikkeen sivustat olisivat silloin 200 km päässä toisistaan, joten motin teko ei ollut edennyt käytännöllisen toteuttamisen asteelle. Nyt ovat hampaat Vjasman ja Smolenskin puolivälissä ehkä vain n. 50 km päässä toisistaan. Venäläisten menetykset ovat ilmeisestikin olleet niin suuret ja huolto suorien yhteyksien puuttuessa niin vaikea, että he viime aikoina eivät ole tällä suunnalla kyenneet kehittämään pihtiliikettään.

Orel - Kursk.

Nämä molemmat kaupungit ovat edelleenkin saksalaisten hallussa. Varsinkin Orelin tienoilla ovat taistelut riehuneet kiivaina, eivätkä venäläiset liene kaukana kaupungista. Orelin ja Kurskin välinen rautatie lienee venäläisten valvonnassa. Keväthyökkäystä silmälläpitäen ovat Orelin ja Kurskin kaupungit - samaten kuin Rshev ja Vjasmakin - erittäin tärkeät, joten on ymmärrettävää, että niistä pidetään kynsin hampain kiinni. Venäläiset olivat kiinnittäneet suuria toiveita toimintaansa Orelin suunnalla siitäkin päätellen, että jo 12.1. Englannin radio lupasi venäläisten piakkoin valloittavan Orelin, Harkovin ja Moshaiskin.

Donetsin laakio.

Marsalkka Timoshenkon armeijat ovat joulukuun puolivälistä lähtien useaan otteeseen suorittaneet voimakkaita hyökkäyksiä Donetsin laakiolle edenneitä saksalaisia joukkoja vastaan. Helmikuun lopulla olleet taistelut olivat venäläisille siihen määrään suotuisat, että he valloittivat tärkeän Losovajan rautatieristeyksen n. 140 km Harkovista etelään. Sen sijaan itse Harkovia vastaan suunnatut iskut ovat kilpistyneet saksalaisten voimakkaaseen vastarintaan. Venäläisten päämääränä on ollut päästä Dnjepr-joelle ja katkaista saksalaisten huoltoyhteydet sekä Krimille että Asovan meren rannikolle. Tälläkään suunnalla ei venäläisten yritys ole johtanut tulokseen.

Krim.

Krimin niemimaan itäisin osa ja Sevastopolin ympäristö ovat olleet erikoisen voimakkaan taistelutoiminnan näyttämönä. Sekä Krim että Donetsin laakio muodostavat avainaseman keväthyökkäystä vasten Kaukaasiaan, ja siinä selitys siihen poikkeukselliseen intoon, jolla venäläiset ovat suorittaneet hyökkäyksiään. Saksalaiset ovat säilyttäneet asemansa Krimillä.

Johtopäätökset.

Kuten esitetty selonteko ja tässä julkaistu kartta osoittavat, ovat venäläiset talvisotaretkensä aikana saavuttaneet jonkinlaista alueellista menestystä, mutta yhtäkään ratkaisevaa voittoa he eivät ole voineet merkitä tililleen. Saksalaiset ovat myöntäneet, että venäläiset ovat onnistuneet joissakin kohti etenemään ohi heidän tukikohtiensa, mutta ne jatkavat eristettyinäkin puolustustaan, tarjotakseen keväällä lähtökohdan alkavalle hyökkäystoiminnalle. Saattaa olla, että ennen kevättä jokin tällainen erillinen `siili` kukistetaan, mutta suurempaa merkitystä tällaisilla menestyksillä ei venäläisten sotatoimille ole. Kelirikon tultua joutuvat erityisesti venäläiset suuriin vaikeuksiin, sillä heidän metsämaastoa edenneet joukkonsa ovat vailla luonnollisia kulkuyhteyksiä ja niiden huolto on tapahtunut metsään, soille ja järville tehtyjen talviteitten varassa. Sitä mukaa kuin saksalaisten ilmeisesti jo hyvässä käynnissä oleva uusien joukkojen saapuminen rintamalle edistyy, ovat huoltovaikeuksiin joutuneet venäläiset joukko-osastot itse motittamisuhan alaisina. Tämä koskee niinhyvin Vjasman-Smolenskin rautatien pohjois- kuin eteläpuolellakin operoivia punajoukkoja, vaikka heillä onkin suhteellisen leveä alue hallussaan.

Ohellinen kartta osoittaa, että saksalaisten ei ole onnistunut säilyttää kaikkialla sitä talvilinjaa, jolle he aikoivat asettua. Venäläisten työntämät mutkat ovat taistelun eikä vapaaehtoisen vetääntymisen tulos. On selvää, että saksalaiset ovat talven ankaran pakkasen vallitessa tapahtuneissa taisteluissa kärsineet miehistö- ja kalustomenetyksiä, ja varsinkin huoltokuljetukset on muodostuneet poikkeuksellisen vaativiksi ja kuluttaviksi. Ilman muualta siirrettyjä reservejä ei Saksan armeija olisi liioin selvinnyt venäläisten hyökkäyksistä. Mutta itärintamalla talven taistelleisiin joukkoihinsa, jotka ovat osoittaneet vallan ihmeteltävää urheutta ja kestävyyttä, ei Saksan sotilasjohdon tarvinnekaan turvautua kesän sotaretken alettua. - Venäläisten tappiot talven aikana ovat olleet suunnattomat, varsinkin kun miehiä on tuhlattu alituiseen uusiutuvissa, pienin muodostelmin tehdyissä hyökkäyksissä.

Missä ja milloin saksalaisten keväthyökkäys alkaa, sitä ei maailma tiedä. Saattaa olla, että venäläisillä on varattuna reservejä ja taisteluvälineitä Saksan keväthyökkäyksen varalle, mutta ne eivät voi olla niin suuret, että hyökkäys voitaisiin pysähdyttää. Venäläisten vastarintamahdollisuuksia heikentää aivan oleellisesti se, että maan kuljetuskapasiteetti ei salli joukkojen siirtoa kulloinkin uhatuimpina oleville rintamanosille, mikä osaltaan lienee aiheuttanut venäläisten talvisodankin hajanaisuuden.

7.4.1942.